Siirry sisältöön

Peukaloinen

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo lintulajista. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Peukaloinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peukaloiset Troglodytidae
Suku: Peukaloiset Troglodytes
Laji: troglodytes
Kaksiosainen nimi

Troglodytes troglodytes
(Linnaeus, 1758)[1]
Katso myös

  Peukaloinen Wikispeciesissä
  Peukaloinen Commonsissa

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji; sitä pienempi on ainoastaan hippiäinen.[3]

Tuntomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukaloisen pituus on vain 9–11 cm.[4][5] Peukaloisen pyrstö on lyhyt ja useimmiten pystyssä. Peukaloinen on selkäpuolelta punaruskea ja vatsapuolelta ruskehtavanvalkea tummalla ja ohuella poikkiraidoituksella. Sillä on ruskehtavanvalkea silmäkulmanjuova sekä melko pitkä ja terävä, hieman alaspäinkaartuva nokka. Sukupuolet ja eri ikäluokat ovat samannäköisiä.[4]

Vanhoilla peukaloisilla on täydellinen sulkasato kesällä pesinnän jälkeen. Nuoret linnut sulkivat höyhenpukuaan osittain ennen syysmuutolle lähtöä, ja sen jälkeen ikäluokkien erottaminen maastossa on mahdotonta.[6]

Peukaloisen varoitusääniä ovat rätisevä ”tserrr” ja kova, maiskahtava ”tsäk”. Peukaloisen laulu, joka on linnun pienen kokoon nähden voimakasta, koostuu metallinsointuisten äänien ja trillien sarjoista.[4] Laulu muistuttaa rautiaisen laulua, mutta on polveilevampaa.[5] Peukaloinen voi laulaa kaikkina vuodenaikoina.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukaloisella on 29 alalajia.[7] Laji pesii lähes koko Euroopassa sekä osassa Keski- ja Itä-Aasiaa, Pohjois-Amerikkaa ja Pohjois-Afrikkaa. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa peukaloinen on muuttolintu.[1] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 33,2–56,5 miljoonaa paria, joista 27 prosenttia Isossa-Britanniassa, 14 prosenttia Irlannissa, 11 prosenttia Ranskassa, 8 prosenttia Espanjassa ja 7 prosenttia Saksassa.[8]

Suomen pesimäkannaksi on vuosina 2019–2024 arvioitu keskimäärin 350 000 paria.[9] Suomen kannan arvioidaan nelinkertaistuneen vuodesta 1980 vuoteen 2024.[10][11] Runsastumista on edesauttanut ilmeisesti talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä Keski-Euroopan talvehtimisalueilla.[12]

Peukaloisen Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[13][14][9]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–201280 000140 000
2013–201886 415189 622301 724
2019–2024280 000350 000460 000

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Peukaloisen arvo on 34 euroa.[15]

Suomessa peukaloinen on muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa. Se saapuu keväällä huhti-toukokuussa, ensimmäiset jo maaliskuussa, ja lähtee syksyllä syys-marraskuussa. Joitakin peukaloisia talvehtii Suomessa joka vuosi, pääosin lounaissaaristossa ja Etelä-Suomessa.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukaloinen pesii erityisesti ryteikköisissä metsissä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta, sekä rehevillä puronvarsilla. Sitä tavataan kuitenkin myös lähes puuttomilla saarilla, joilla on esimerkiksi pensasaitoja, kivikoita tai muureja.[4] Keski- ja Etelä-Euroopassa peukaloinen pesii usein myös pihapiireissä, ja vastaavan ilmiön on arvioitu voivan yleistyä myös Suomessa.[12]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä koiraspeukaloinen valtaa pesimäpiirin ja alkaa puolustaa sitä tunkeilevilta lajikumppaneiltaan. Tiheä kasvillisuus sekä saniaispehkot, pystyjuurakot, kannot, maapuut, risukasat ja muut sellaiset paikat ovat sille mieleen. Koiras rakentaa useita, joskus jopa kymmenkunta lähes pallomaista pesää sammalesta, oksista ja lehdistä. Koiras esittelee pesärakennelmiaan naaraalle, joka valitsee niistä itselleen mieleisimmän. Naaras vuoraa pesän höyhenillä ja karvoilla ja munii sitten 6–8 valkoista munaa, joita se hautoo yksin 12–20 vuorokautta.[16]

Peukaloisen munia.
Peukaloinen siivoamassa ulosteita pesästään.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukaloiset syövät hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja ja muita selkärangattomia.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 BirdLife International: Troglodytes troglodytes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Peukaloinen – Troglodytes troglodytes Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Peukaloinen Luontoportti. Viitattu 15.12.2012.
  4. 1 2 3 4 5 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 336. WSOY, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  5. 1 2 3 4 Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 226. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  6. ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
  7. ↑ ITIS Integrated Taxonomic Information System - Report itis.gov. Viitattu 1.9.2023.
  8. ↑ Northern Wren Troglodytes troglodytes (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 12.12.2025. (englanniksi)
  9. 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 12.12.2025.
  10. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 12.12.2025.
  11. ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
  12. 1 2 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Peukaloinen Troglodytes troglodytes) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 12.12.2025.
  13. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Troglodytes troglodytes all others) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 12.12.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Troglodytes troglodytes all others) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 12.12.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 12.12.2025.
  16. ↑ von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anttinen, Eeva ja Johannes 1987: Peukaloisen Troglodytes troglodytes pesä linnunpöntössä. – Lintumies 3.1987 s. 139. LYL.
  • Mikkola, Heimo 1974: Peukaloinen Troglodytes troglodytes huuhkajan Bubo bubo suojissa. – Lintumies 1.1974 s. 32. SLY.
  • Neuvonen, Veikko 1980: Peukaloisen pesä pöntössä Nastolassa. – Lintumies 1.1980 s. 41. LYL.
  • LuontoPortti: Peukaloinen (Troglodytes troglodytes)
  • ITIS: Troglodytes troglodytes (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peukaloinen&oldid=23723503”