Saariselkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saariselän kylä kuvattuna Iisakkipäältä

Saariselkä (pohjoissaameksi Suoločielgi, inarinsaameksi Suáluičielgi, kirjaimellisesti Saariselkä) on Inarin, Savukosken ja Sodankylän kunnissa, osittain Urho Kekkosen kansallispuiston alueella sijaitseva tunturijono ja erämaa-alue. Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaara-Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.

Sen korkein tunturi on Sokosti, joka on korkeimmillaan 718 metriä merenpinnan yläpuolella. Muita Saariselän alueen tuntureita ovat muun muassa Kaunispää, Kiilopää, Ukselmapää sekä Vuomapää. Granuliitti, jota tunturit suurimmaksi osaksi ovat, syntyi noin 2 miljardia vuotta sitten. Tunturit ja jokilaaksot saivat alkunsa lohkoliikuntojen seurauksena vajaa 50 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin jääkausi vetäytyi alueelta 9 500 vuotta sitten.

Saariselän erämaa-alue on suosittu vaelluskohde helppokulkuisuutensa, koskemattomuutensa sekä verrattain tiheän autiomajojen ja varaustupien verkoston ansiosta. Saariselälle suuntautuvia vaelluksia aloitetaan usein esimerkiksi Raja-Joosepista, Kiilopäältä ja Kemihaarasta.

Saariselän tunturikylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riekonlinna, yksi Saariselän kylän hotelleista.

Saariselän tunturikylä sijaitsee Inarin kunnassa valtatien 4 varrella 260 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen ja 30 kilometriä Ivalosta etelään (68°25.19′N, 27°24.74′E). Kylässä on hotelleja, ravintoloita ja liikekeskuksia. Kauppakeskus Kuukkeli tuhoutui tulipalossa helmikuussa 2022. Saariselän tunturikylästä löytyy myös Pyhän Paavalin kappeli ja Inarin kunnan pelastusasema. Tilastokeskus on luokitellut Saariselän tunturikylän taajamaksi.[1] Kylässä on ollut vakituista asutusta vuodestaa 1973 lähtien. Nykyisin kylässä asuu vakituisesti vajaa 200 henkilöä.[2]

Matkailukylän kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäämeren rannalle Petsamoon johtavan maantien valmistuminen 1930-luvulla toi myös matkailijat Saariselän alueelle. Heitä majoitti Laanilassa sijaitseva majatalo, joka oli aikaisemmin toiminut alueella kullanetsintää harjoittaneen Prospector-yhtiön konttorina. Saksalaiset polttivat rakennuksen Lapin sodassa. Suomen Matkailuliitto siirsi Rovaniemeltä vanhan parakin Kaunispään ja Urupään väliseen kuruun vuonna 1949 (Alamaja). Vuonna 1954 valmistui Kaunispään huipulle Ylämaja. Saariselälle valmistui 1953 Lapin Lasten Ystävät ry:n maja vähävaraisten perheiden lasten leirikäyttöön. Maja kuitenkin paloi 1958. Jäljelle jääneet rakennukset myytiin Virkamiesliitolle, joka oli siirrättänyt 1950-luvulla vanhan savottakämpän alueelle. Lapin Lasten Ystävät ryhtyivät rakentamaan uutta majaa Laanilaan Piispanojan töyräälle. Se kuitenkin myytiin Mannerheimin lastensuojeluliitolle vuonna 1961 ja nimettiin Laanihoviksi. Suomen Matkailuliitto osti Laanihovin vuonna 1975. Lopulta se päätyi yksityiselle yritykselle 1993. Virkamiesliiton uusi Saariselän retkeilykeskuksen rakennus valmistui 1965. Vuonna 1968 valmistui Suomen Pankin tunturimaja Saariselälle. Tiiviiseen rakentamiseen perustuva rakennuskaava valmistui vuonna 1972. Tämän jälkeen lukuisat suomalaiset yritykset rakensivat Saariselälle omat virkistys- ja edustusmajansa.[3] Rakentaminen pysyi vilkkaana 1970–1980-lukujen aikana. Alueelle valmistui useita hotelleja ja muita majoitusrakennuksia. 1990-luvun rakentamisen kannalta hiljaisen ajanjakson jälkeen Saariselällä on suoritettu täydennysrakentamista, muun muassa liiketiloja, hotellien lisäsiipiä ja lomahuoneistoja sisältäviä rakennuksia.[4][5]

Hiihtokeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiihtokeskuksen rinteet on rakennettu Kaunispäälle (kuvassa taempi huippu) ja viereiselle Iisakkipäälle (josta kuva on otettu).

Saariselkä on perinteinen hiihtokeskus ja se on luonteeltaan verraten erilainen kuin viime vuosina voimakkaasti kasvaneet suuret keskukset kuten Levi ja Ylläs. Laskettelurinteet sijaitsevat noin kilometrin päässä kylästä Kaunispään ja Iisakkipään kyljessä. Ensimmäinen hiihtohissi valmistui Kaunispään rinteeseen joulukuussa 1970. Pisimmällä rinteellä on pituutta 1 300 metriä ja korkeuseroa 180 metriä. Tästä huolimatta rinteisiin on viime vuosina investoitu voimakkaasti, Laskettelukeskuksessa rinteitä on yhteensä 15, joista 10 on valaistuja. Hissejä on kuusi, joista yksi on tuolihissi. Saariselällä on Suomen pisin pulkkamäki 1 800 metriä. Pulkkamäen Aurora Esperince -valoteos (valaistus) voitti Darc Awards -kilpailun pääpalkinnon Lontoossa joulukuussa 2019.

Maastohiihto on Saariselällä vahvasti esillä. Ympäristössä kulkee 180 kilometrin latuverkosto, josta 34 kilometriä on valaistu. Lumetusjärjestelmä kattaa viisi kilometriä latua laskettelurinteiltä Laanilaan. Sen ansiosta maastohiihtokausi kestää Saariselällä lokakuusta toukokuuhun.

Magneettimäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Magneettimäki

Magneettimäki on museotie Nelostien vanhalla osuudella Urupään pohjoisrinteellä. Museotien pituus on noin 5 kilometriä.[6]

Saariselän kultahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariselkä tunnetaan nykyisin matkailusta, mutta alun perin paikasta tekivät merkittävän siellä tehdyt kultalöydöt. Merkkejä kullasta löysi ensimmäisenä kruununvouti Konrad Planting vuonna 1865 Luttojoen varrella. Hänellä oli matkoillaan tapana kuljettaa mukanaan vaskoolia ja etsiä kultaa. Ollessaan palaamassa Utsjoelta etelään hän yöpyi Luttojoen varressa Kaunispään juurella lähellä Saariselän nykyistä kylää, jossa teki löydön. Ensimmäisen valtauksen Saariselällä teki Johan Alfred Piponius vuonna 1871 kaivaen nykyisen Tunturihotellin Gielas-rakennuksen kohdalla kesän aikana 329 grammaa kultaa. Piponiuksen kämpän rauniot ovat yhä nähtävissä kävelytien varrella hotellirakennuksen viereisessä metsässä. Ensimmäinen etsintälupa Saariselälle oli kuitenkin myönnetty jo vuotta aiemmin pietarilaiselle Fetisoville. Eevert Kiviniemi löysi 25. syyskuuta 1935 Saariselän Luttojoelta Suomen suurimman kultahipun, painoltaan 393 grammaa. Vuonna 1902 Prospektor-yhtiö ryhtyi etsimään läheiseltä Laanilan alueelta kultaa ja rakensi alueelle konttorin ja kaivoskuilun. Kullanhuuhdonta on edelleen yksi alueen matkailuvalteista.

Saariselkä Lapin sodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien Bristol Blenheim Mk. IV (BL-129) (ei liity välttämättä kyseisiin pommituksiin).

Jatkosodan päättäneen välirauhan ehtojen mukaisesti suomalaiset joukot joutuivat syksyllä 1944 karkottamaan maassa oleskelevat saksalaisjoukot. Tämä johti Lapin sotaan. Saariselältä etelään sijaitsevasta Tankavaarasta saksalaiset olivat vetäytyneet 31. lokakuuta 1944 kohti pohjoista. Suomalaiset olivat aiemmin 19. lokakuuta pommittaneet saksalaisjoukkojen ryhmityksiä Laanilassa ja Kaunispään rinteillä Bristol Blenheim -koneilla. Suomalaisten edettyä kohti Saariselkää 1. marraskuuta Jääkäriprikaati törmäsi Laanilan lähellä saksalaisten väijytykseen. Kaunispään taistelut alkoivat ja kaksi suomalaista pataljoonaa lähti koukkaamaan. Seuraavana päivänä suomalaiset koukattuaan 15 kilometrin matkan katkaisivat tien Kaunispäällä, mutta vahvat vihollisjoukot murtautuvat motista kohti Ivaloa. Suomalaiset saavuttivat Saariselältä 30 km pohjoiseen sijaitsevan Ivalon 5. marraskuuta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 Tilastokeskus. Viitattu 25.3.2013. [vanhentunut linkki]
  2. Saariselkä Majoitus Kuukkeli. Viitattu 27.8.2023.
  3. Arola, Heikki: Etelän herrojen kaipuu Lappiin synnytti Saariselän hs.fi. 26.1.2014. Sanoma Oy. Viitattu 5.6.2016.
  4. Matti Laukkanen: Tunturihotellin historiikki santashotels.fi. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 2.2.2014.
  5. http://sivut.saariselka.fi/topsafaris/index.php/fi/ohjelmapalvelut/paljonmuuta/saariselanhistoria (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 162–163. Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.4.2015).
  7. Suomi sodassa, s. 465. Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]