Bristol Blenheim
| Bristol Blenheim | |
|---|---|
 Suomen ilmavoimien Blenheim laskeutumassa Luonetjärvelle maaliskuussa 1944 |
|
| Tyyppi | pommikone |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Bristol Aeroplane Company |
| Suunnittelija | Frank Barnwell |
| Ensilento | 12. huhtikuuta 1935 |
| Esitelty | 1937 |
| Tila | ei käytössä |
| Pääkäyttäjät |
Royal Air Force Fleet Air Arm Kanadan ilmavoimat Suomen ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 4 422 |
Bristol Blenheim oli Bristol Aeroplane Companyn valmistama keskiraskas kokometallinen pommikone toisessa maailmansodassa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lonndon Chambers and Commerce sekä Royal Aeronautical Society järjestivät 8. joulukuuta 1935 yhdessä tilaisuuden, johon osallistui 124 ilmailujärjestöjen paikallisedustajaa. Ohjelman Mansion Housessa avasi Walesin prinssi, joka ilmoitti ajatuksenaan tarpeesta matkustusnopeuden 250 mailia tunnissa saavuttamiseksi.[1]
Joitakin kuukausia aiemmin oli jo Bristol Aeroplane Companyn Roy Fedden ja pääsuunnittelija Frank Barnwell kuulleet asiasta. Barnwell suunnitteli 28. heinäkuuta 1933 kaksimoottorisen ja yksitasoisen kevyehkön matkustajakoneen Bristol Type 135:n. Koneessa oli tilat kuudelle matkustajalle ja kahdelle lentäjälle. Koneessa käytettiin Feddenin suunnittelemia Aquila I -tähtimoottoreita, joita käytettiin ensi kerran syyskuussa 1934. Moottoreilla saavutettiin 50 tunnin siviilikäyttövaatimukset 500 hevosvoimalla.[1]
Daily Mailin pääosakas lordi Rothermere kiinnostui suunnitelmista ja rakennutti yhden tällaisen koneen, joka sai tyyppinumerokseen 142 ja nimekseen ”Britain First”. Koneen ensilento oli 12. huhtikuuta 1935.[1] Koneen huippunopeus oli 70 km/h suurempi kuin ilmavoimien nopeimman hävittäjän Hawker Fury II:n[2].
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannian ilmailuministeriö kiinnostui koneesta ja Bristol laati Type 142:n pohjalta kaksi ehdotusta pommikoneeksi. Heinäkuussa 1935 ilmailuministeriö valitsi Mercury-moottoreilla varustetun version jatkokehittelyyn ja koneeseen tehtiin joukko muutoksia niin, että syntyi 142M, joka nimettiin myöhemmin Blenheimiksi. Elokuussa 1935 ilmavoimat tilasi 150 Blenheimiä – prototyyppiä ei katsottu tarvittavan. Ensimmäinen Blenheim valmistui kesäkuussa 1936 ja heinäkuussa Bristol sai 568 koneen lisätilauksen. Vuoden 1936 loppuun mennessä ilmavoimille oli tilattu jo 1 568 Blenheimiä I:tä.
Kolmipaikkaisen Blenheim I:n keula oli ahdas nimenomaan tähystäjä/pommittajalle. Britannian rannikkolennostolle tehtiin spesifikaatio M.15/35, joka johti Type 152:een eli Bristol Beaufortiin. Beaufortia odotellessa päätettiin 1936 tehdä Blenheimistä pitkänokkainen versio, joka aluksi nimettiin Bolingbrokeksi. Kone sai moottoreikseen 100 oktaanin bensiinillä toimivat tehokkaammat Mercuryt ja ulkosiipiin lisäpolttoainesäiliöt. Kone lensi ensikerran syyskuussa 1937. Rannikkolennosto ei kuitenkaan koskaan saanut Bolingbrokeja, vaan Lockheed Hudsoneita ja niin Bolingbroke I nimettiin uudelleen Blenheim IV:ksi. Blenheim-tilaukset muutettiin IV-versioon kesällä 1938.
Blenheim II ja III jäivät suunnitelmiksi. Myöhempi versio Blenheim V tunnetaan myös nimellä Bisley I. Kun Blenheim IV -toimitukset laivueille käynnistyivät Blenheim I -koneita alettiin modifioida hävittäjäversioksi IF asentamalla konekivääripaketti rungon alle. Samanlaisia modifikaatioita tehtiin myöhemmin IV-mallillekin. Hävittäjäversiota käytettiin yöhävittäjänä vuosina 1940 - 1941, kunnes Boulton Paul Defiant ja Bristol Beaufighter korvasivat sen yöhävittäjänä.
Pommikuormaltaan ja toimintasäteeltään kone oli myös selvästi hiukan raskaampia Wellingtonia, Hampdeniä sekä Whitleytä huonompi.
Konetta myytiin Suomen, Turkin, Jugoslavian, Romanian, Kreikan ja Portugalin ilmavoimille. Suomi oli ensimmäinen ulkomainen asiakas, joka hankki Blenheimejä. Jugoslavia ja Suomi hankkivat koneen valmistuslisenssin.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan syttyessä Blenheimin nopeusetu hävittäjäkoneisiin oli mennyt. Se ei pystynyt karistamaan moderneja hävittäjiä kannoiltaan ja puolustusaseistus oli riittämätön, joten tappiot olivat suuria ja syksyllä 1940 Britannia oli menettänyt jo 234 Blenheimiä. Malli pysyi kuitenkin pitkään palveluskäytössä Kauko-Idässä, jossa sen nopeus oli riittävä karistamaan keisarillisen Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjät, kuten Nakajima Ki-27 tai Nakajima Ki-43 Hayabusa kannoiltaan.
Tekniset tiedot (Mk. I)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [3]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 3
- Pituus: 12,12 m
- Kärkiväli: 17,17 m
- Korkeus: 2,98 m
- Siipipinta-ala: 43,57 m²
- Tyhjäpaino: 4 126 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 6 960 kg
- Voimalaite: 2 × Bristol Mercury VIII -9-sylinteristä tähtimoottoria; 626 kW (840 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 370 km/h pinnassa, 430 km/h 5 000 metrissä
- Matkalentonopeus: 300 km/h
- Lentoaika: 4 h
- Nousuaika: 11,5 min 5 000 metriin
Aseistus
- 1–2 × 7,7 mm konekivääriä siivissä
- 1 × 7,7–7,9 mm konekivääri takatornissa
- 526–972 kg pommikuorma
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Barnes, C. H.: Bristol Aircraft since 1910. Aero Publisher Inc, 1965. (englanniksi)
- Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrossista Pilatukseen. Saarijärvi: Keski-Suomen Ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-9529998920.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tauno Hannus : Bristol-Blenheim pommituskoneen synty. Englantilainen sanomalehtikuningas, lordi Rothermere herättää lehdissään kansansa oivaltamaan ilmavoimien tehostamisen välttämättömyyden ja suorittaa koelentokoneen valmistuskustannukset ja uusi, maailman paras pommituskone näkee päivänvalon, Hakkapeliitta, 26.10.1937, nro 43, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot