Suomen ilmavoimien Bristol Blenheimit
| Bristol Blenheim | |
|---|---|
 Suomen ilmavoimien Blenheim laskeutumassa Luonetjärvelle maaliskuussa 1944 |
|
| Tyyppi | pommikone |
| Alkuperämaa |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Valmistaja | Bristol Aeroplane Company |
| Suunnittelija | Frank Barnwell |
| Ensilento | 12. huhtikuuta 1935 |
| Esitelty | 1937 |
| Tila | ei käytössä |
| Pääkäyttäjät |
Royal Air Force Fleet Air Arm Kanadan ilmavoimat Suomen ilmavoimat |
Suomen ilmavoimien Bristol Blenheimit olivat Bristol Aeroplane Companyn valmistamia keskiraskaita kokometallisia pommikoneita, jotka ostettiin Britanniasta. Niitä käytettiin sotatoimissa sekä talvi- että jatkosodassa, minkä jälkeen ne poistettiin käytöstä.
Hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi kiinnostui Britain Firstistä vuonna 1934. Aluksi käytiin kauppaa isommasta Type 143:sta mutta Britannian ilmavoimien tilattua Blenheimejä vuonna 1935 kiinnostus siirtyi Blenheimiin.
Puolustusneuvoston kokous päätyi 29. helmikuuta 1936 Blenheimin hankinnan kannalle. Suomi tilasi 6. lokakuuta 18 Blenheim I:tä. Koneisiin tuli suomalaiset Tolfvan-pomminripustimet 800 kg:n pommikuormalle. Puolet koneista tilattiin täydellisinä ja toinen puoli ilman moottoreita, joihin asennettiin Suomessa Tampellan valmistamat Mercury-moottorit. Täydellisen koneen hinta oli 14 444 puntaa (3,3 miljoonaa markkaa) ja ilman moottoreita 10 344 puntaa. Koneisiin piti vielä hankkia konekivääritornit, joista maksettiin 300 000 markkaa kappale. Lisäksi puolustusministeriö tilasi metrijakoiset mittarit, radiot ja pommiripustimet erikseen. Koneiden lopullinen hinta nousi reiluun viiteen miljoonaan markkaan.[1]
Kaksi ensimmäistä lähti 26. heinäkuuta 1937 Filtonista Croydonin, Amsterdamin, Hampurin, Malmön ja Tukholman kautta Helsinkiin, jonne ne saapuivat 29. heinäkuuta. Joulukuussa lennettiin kolme lentokonetta, helmikuussa neljä, heinäkuussa loput. Kaksi viimeistä konetta saapuivat Suomeen 27. heinäkuuta 1938, jolloin I-sarja saatiin täyteen.[2]
Puolustusministeriö osti 12. huhtikuuta 1938 Bristolilta Blenheim I:n valmistuslisenssin. Valtion Lentokonetehtaalle toimitettiin 6. huhtikuuta 1939 tilaus, jolla tilattiin 15 II-sarjaksi kutsuttua Blenheim I -konetta.[2] Tuotannon käynnistäminen, koneeseen suunnitellut muutokset sekä osien ja tarvikkeiden hankinta vei kuitenkin aikaa. Koneet luovutettiin vasta kesäkuun 1941 ja tammikuun 1942 välisenä aikana.
Talvisodan sytyttyä Suomi halusi ostaa aseita muun muassa Britannialta, joka joulukuussa 1939 suostui myymään 12 Blenheim IV:tä eli sarja III. Siirtokuljetuksessa yksi katosi ja yksi vaurioitui. Muut kymmenen konetta saatiin Suomeen tammikuussa 1940. Helmikuussa Britannia suostui luopumaan toisesta 12:n Blenheimin erästä. Nämä Blenheim I:t tulivat Suomeen helmikuun lopussa 1940. Näissä koneissa oli englantilaismalliset ripustimet vain 454 kg:n pommikuormalle.
Kesäkuussa 1941 Ilmavoimien esikunta pyysi Valtion Lentokonetehdasta tarjoamaan kymmenen koneen Blenheim I -erää. Kun Saksan sotasaalisvarastosta saatiin ostaa puolalaisia Mercury-lisenssimoottoreita ja jugoslavialaisia Ikarus-tehtaan lisenssillä valmistamia Blenheim-osia (mm. Blenheim IV:n keulan jigi ja piirustukset), nostettiin tilaus 30:een koneeseen. Koneet luovutettiin Ilmavoimille huhti-joulukuussa 1943.
Saksan sotasaalisvarastoista ostetut Blenheim-osat mahdollistivat vielä kymmenen Blenheim IV:n tilaamisen vuoden 1941 lopussa. Osat saatiin Suomeen vuoden 1942 alkupuolella ja koneet valmistuivat helmi-huhtikuussa 1944.
Vuonna 1943 päätettiin varaosista koota vielä viisi Blenheimiä mutta tilaus keskeytettiin kesäkuussa 1944 ja osat käytettiin vaurioituneiden koneiden korjauksiin.
Vuonna 1951 Valmet Oy ”kunnosti” BL-106:n ja BL-197:n. Koska kunnostettavat koneet olivat tuhoutuneet lähes täydellisesti, kunnostus tarkoitti käytännössä uusien koneiden rakentamista. Valmistuneissa koneissa ei ollut montakaan – jos yhtään – alkuperäistä osaa. Näin tehtiin lisenssimaksujen säästämiseksi.
Laskentatavasta riippuen Suomen Ilmavoimilla oli siten 97 tai 99 Blenheimiä, joista 55 tai 57 oli rakennettu Suomessa ja 42 Englannissa.
Blenheimit jakautuivat siis seuraavasti:
- Sarja I: Britanniassa rakennetut 18 Blenheim I -konetta, joissa oli avoimet pommikuilut (BL-104..BL-121). Palveluskäyttöön 1938.
- Sarja II: Suomessa rakennetut 15 Blenheim I -konetta, joissa oli laajennetut pommikuilut (BL-146..BL-160). Palveluskäyttöön 1941.
- Sarja III: Britanniassa rakennetut 12 Blenheim IV -"pitkänokka"-konetta (BL-122..BL-133). Saapuivat 21.1. 1940.
- Sarja IV: Britanniassa rakennetut 12 Blenheim I -konetta (BL-134..BL-145). Saapuivat 26.2. 1940
- Sarja V: Suomessa rakennetut 30 Blenheim I -konetta (BL-161..BL-190). Palveluskäyttöön 1943.
- Sarja VI: Suomessa rakennetut 10 Blenheim IV-konetta (BL-196..BL-205). Palveluskäyttöön 1944.
VI-sarjan "pitkänokat" kykenivät kantamaan 972 kg pommikuorman, kun taas III- ja IV-sarjojen koneiden pommikuorma rajoittui 526 kg:aan. Eri sarjojen koneiden pommikuiluja, ripustimia ja pommiluukkuja modifioitiin Lentokonetehtaalla peruskorjausten yhteydessä suuremmille pommeille sopiviksi.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodassa Suomen ilmavoimat teki koneilla 423 pommituslentoa, jatkosodassa noin 3 000. Blenheimeillä saatiin myös viisi ilmavoittoa, joista kaksi saavutti yksi kone samalla lennolla. Suomen Ilmavoimat menetti puolet 97:stä Blenheimistä pommituslennoilla. Talvisodassa koneiden pientä määrää ja pommikuormaa kompensoitiin joillain lennoilla lisäämällä mukaan neljäs mies, joka tulitti metsäteille ahtautuneita vihollisrivistöjä matalalennossa Suomi-konepistoolilla.
Välirauhan aikana syyskuusta joulukuuhun vuonna 1940 yksi Blenheim IV, BL-130, oli lainattuna Saksaan testausta ja tutustumista varten.
Blenheimejä käytettiin muun muassa maalinhinauskoneina vuoteen 1958.
Museokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Yksi Blenheim IV BL-200 on näytteillä Keski-Suomen ilmailumuseossa. Se entisöitiin 2006 - 2008. [1], Blogi entisöimisestä (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia. Osa 10. Bristol Blenheim. 2. täysin uusittu painos. Loviisa: Painoyhtymä, 2004. ISBN 952-99432-1-0.
- Stenman, Kari: Blenheim-laivue Lentolaivue 42 sodassa. Helsinki: Koala-kustannus, 2020. ISBN 978-952-229-210-0.
- Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia – Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Kuorevesi: Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-8-4.
- Armas Eskola, Lentäminen oli välttämätöntä, Karisto, Hämeenlinna, 1969. Majuri Eskola haki Blenheimejä Englannista 1937 ja 1939 ja käytti niitä talvi- ja jatkosodassa.
- Raunio, Jukka. Lentäjän näkökulma 4. Forssan Kirjapaino Oy, 1998. ISBN 951-96866-2-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bristol Blenheim Mk IV BL-200 Ilmasotakoulun kilta ry. [vanhentunut linkki]