Tämä on lupaava artikkeli.

Suomi-konepistooli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi-konepistooli
Suomi submachine gun M31 1 (1).jpg
Tyyppi massasulkutoiminen konepistooli
Valmistaja Tikkakoski Oy
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Valmistusvuodet 1931–1953
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 9×19 mm Parabellum
Aseen pituus 870 mm
Piipun pituus 314 mm
Ammuksen lähtönopeus 380–400 m/s
Tulinopeus (laukausta/min) 750–900
Suomi KP/-31 SJR -konepistoolilla ja panssarinyrkillä aseistettuja suomalaissotilaita ohittamassa tuhottua T-34 -panssarivaunua Tali-Ihantalassa vuonna 1944.

Suomi-konepistooli on Aimo J. Lahden vuonna 1922 suunnittelema avoimelta lukolta ampuva massasulkutoiminen konepistooli, jota Tikkakoski Oy valmisti vuosina 1931–1953 kaikkiaan noin 80 000 kappaletta.[1] Lahti suunnitteli sen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta, ja sitä valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Sitä käytettiin kymmenien vuosien ajan, kunnes rynnäkkökiväärit alkoivat yleistyä. Jakovahvuuksissa se oli 1990-luvulle.

Aseen suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimo Lahti suunnitteli aseen ensimmäisen mallin Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922. Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.[1][2]

Suomen puolustusministeriön taisteluvälineosasto tilasi lokakuussa 1931 Tikkakoskelta sadan kappaleen sarjan Suomi-konepistooleja kaliiperina 9 mm. Kaliiperin ja hankinnan alkamisvuoden mukaan aseen nimikkeeksi tuli ”9,00 mm:n konepistooli m/31”, lyhennettynä ”9,00 kp/31”.[3] Vuonna 1931 Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiö haki patenttia tälle perusmallille. Patentti myönnettiin seuraavan vuoden puolella, joten kaikkiin tehtaalta valmistuneiden kp m/31 on kaiverrettu ”PATENT 1932”. Kaiverrus sijaitsee takatähtäimenjalan oikealla sivulla.[3]

Ensimmäinen puolustusvoimien tilaama erä (100 kappaletta) Suomi-konepistooleja valmistui joulukuussa 1932.[4] Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta.[5] Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta[1]

Rakenne, patruunat ja patruunalippaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi-konepistoolin rakenne on umpinainen ja yksinkertainen, joten se on kestävä. Iskuri on kiinteästi kiinnitetty lukkoon.[6] Liipasinkaaren etuosassa on vaihdin. Kun se on takana, ase on varmistettu, keskiasennossa ase ampuu kertatulta ja etuasennossa sarjatulta.[7]

Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm:n patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 m/s.[8] Patruunalippaiden suunnittelussa otettiin oppia m/26:n kanssa saaduista kokemuksista: Suomi-konepistoolissa voidaan käyttää sekä tanko- että rumpulipasta. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat 50 patruunan tankolipas sekä 70 patrunan rumpulipas.[9] Kulloinkin käytettävään lipastyyppiin vaikutti ennen kaikkea raaka-aineiden saatavuus.[10]

Käyttö ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä.[11] Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Suomi-konepistoolia pidettiin osatekijänä siihen, että Suomen lukumäärältään pienemmät joukot pärjäsivät talvisodassa puna-armeijaa vastaan.[12] Se oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka.[4] Jakovahvuuksissa ase oli vielä 1990-luvulle asti[1] ja varastoissa vuoteen 2007.[13]

Israel käytti Suomi-konepistooleita vuoden 1948 arabisodissa. Aseita on myyty myös Bulgariaan, Kroatiaan, Viroon, Norjaan, Puolaan ja Slovakiaan. Saksan armeija tilasi toisen maailmansodan aikana käyttöönsä noin kolmetuhatta asetta, joita käytettiin kaikilla rintamilla.[14]

Kun Vilho Pentikäinen paljastui vakoilijaksi vuonna 1933, kävi ilmi, että hän oli välittänyt Suomi-konepistoolin mallin Neuvostoliittoon.[15]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi-konepistooli Imatran rajamuseossa.

Suomi-konepistooli m/31:tä valmistettiin neljä eri versiota.[16]

9 mm KP/-31 (I)

  • Aseen massa ilman lipasta: 4,6 kg
  • Kokonaispituus: 870 mm
  • Piipun pituus: 314 mm
  • Luodin lähtönopeus: 380–400 m/s
  • Tulinopeus: 750–900 + ls/min

9 mm KP/-31 SJR (II)

  • Aseen massa ilman lipasta: 4,9 kg
  • Kokonaispituus: 925 mm
  • Suujarrulla varustettu malli, muut ominaisuudet kuin perusmallissa.

9 mm KP-31 "KORSU"

  • Aseen massa ilman lipasta: 4,35 kg
  • Kokonaispituus: 745 mm
  • Lopullinen malli pitkällä vaipalla.
  • "Lytistetty" piipun pää.

9 mm KP/-31 "TANKKI"

  • Kokonaispituus: 610 mm. (Varsinaisen aseen pituus, jota jotkin vaippamallit saattoivat lisätä. Myös ase-kokonaisuuden paino riippui vaippamallin painosta. Joissakin vaipoissa oli integroitu panssarikalotti eli "pallo-maski", ja vaippa katsottiin panssariajoneuvon, eikä sen "apuaseen" osaksi).

Lippaiden massat (tyhjänä/täytenä)[9]

  • Rumpu m/-31 40 ptr. 1 000 g / 1 500 g
  • Rumpu m/-37 70 ptr. 1 030 g / 1 900 g
  • Tanko m/-31 20 ptr. 200 g / 450 g
  • Tanko "ruumisarkku" 50 ptr. 390 g / 1 015 g
  • Tanko m/-54/-55 36 ptr. 400 g / 850 g

Tiedot pohjautuvat lippaiden yllä lueteltuihin nimellistilavuuksiin ja patruunan painoon 12,5 grammaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyri Ylönen: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone" : Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.12.2017).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Suomi submachine gun Jaeger Platoon Website. Viitattu 2.12.2015.
  2. ↑ Ylönen s. 135-138
  3. ↑ a b Palokangas Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 II osa, s. 247. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, 1991.
  4. ↑ a b Palokangas Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 II osa, s. 248. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, 1991.
  5. ↑ Suomi-konepistooli Yle Elävä Arkisto. 2009. Viitattu 2.12.2015.
  6. ↑ Ylönen s. 48
  7. ↑ Ylönen s.46
  8. ↑ Ylönen s.79
  9. ↑ a b Ylönen s. 82
  10. ↑ Ylönen s. 88
  11. ↑ Paljon puhetta, vähän keksintöjä Aikalainen. 2012. Tampereen yliopisto. Viitattu 2.12.2015.
  12. ↑ Tiesitkö? Kaikki nämä merkittävät keksinnöt ovat suomalaisia! studio55. 2012. Viitattu 12.12.2015.
  13. ↑ Suomi-konepistooli m/31 SJR Waffenlager. Viitattu 6.12.2015.
  14. ↑ Suomi KP/-31 (Konepistooli m/31) Submachine Gun (1931) Military Factory. Viitattu 3.12.2015.
  15. ↑ Vakoiludraaman sivunäytös Merikasarmilla Ulkoasiainministeriö. Viitattu 7.12.2015.
  16. ↑ Suomi-konepistooli m/31 SJK versiot Waffenlager. Viitattu 5.12.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahti, Aimo / Haastatellut ja koonn. Maire Vaajakallio: Asesuunnittelijana Suomessa. Jyväskylä: Gummerus, 1970.
  • Palokangas, Markku, täydentänyt, ajanmukaistanut ja toimittanut Maire Vaajakallion tekemien haastattelujen pohjalta: Aimo Lahti, asesuunnittelun suuri suomalainen. Oulu : Ase-lehti, 2000. ISBN 952-91-2548-8. (edellisen ajantasaistettu laitos)
  • Timo Hyytinen, Hyytinen Harri: Suomi-konepistoolin tarina : näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Jyväskylä: Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3.
  • Hyytinen, Timo: Aimo Lahden asekeksinnöt. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2013. ISBN 978-952-5687-21-7.
  • Hyytinen, Timo: Tikkakosken aseet 1918–1990. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2011. ISBN 978-952-5687-14-9.
  • Harri Hyytinen: Patruunat ja Kaliberit 1. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2007. ISBN 978-952-5687-01-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomi-konepistooli.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomi-konepistooli&oldid=18028682”