Suomi-konepistooli
| Suomi-konepistooli | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tyyppi | massasulkutoiminen konepistooli |
| Valmistaja | Tikkakoski Oy |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Valmistusvuodet | 1931–1953 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 9×19 mm Parabellum |
| Aseen pituus | 870 mm |
| Piipun pituus | 314 mm |
| Ammuksen lähtönopeus | 380–400 m/s |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 750–900 |
Suomi-konepistooli on Aimo J. Lahden vuonna 1922 suunnittelema avoimelta lukolta ampuva massasulkutoiminen konepistooli, jota Tikkakoski Oy valmisti vuosina 1931–1953 kaikkiaan noin 80 000 kappaletta.[1] Lahti suunnitteli sen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta, ja sitä valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.
VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Sitä käytettiin kymmenien vuosien ajan, kunnes rynnäkkökiväärit alkoivat yleistyä. Jakovahvuuksissa se oli 1990-luvulle.
Sisällysluettelo
Aseen suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aimo Lahti suunnitteli aseen ensimmäisen mallin Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922. Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.[1][2]
Suomen puolustusministeriön taisteluvälineosasto tilasi lokakuussa 1931 Tikkakoskelta sadan kappaleen sarjan Suomi-konepistooleja kaliiperina 9 mm. Kaliiperin ja hankinnan alkamisvuoden mukaan aseen nimikkeeksi tuli ”9,00 mm:n konepistooli m/31”, lyhennettynä ”9,00 kp/31”.[3] Vuonna 1931 Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiö haki patenttia tälle perusmallille. Patentti myönnettiin seuraavan vuoden puolella, joten kaikkiin tehtaalta valmistuneiden kp m/31 on kaiverrettu ”PATENT 1932”. Kaiverrus sijaitsee takatähtäimenjalan oikealla sivulla.[3]
Ensimmäinen puolustusvoimien tilaama erä (100 kappaletta) Suomi-konepistooleja valmistui joulukuussa 1932.[4] Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta.[5] Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta[1]
Rakenne, patruunat ja patruunalippaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi-konepistoolin rakenne on umpinainen ja yksinkertainen, joten se on kestävä. Iskuri on kiinteästi kiinnitetty lukkoon.[6] Liipasinkaaren etuosassa on vaihdin. Kun se on takana, ase on varmistettu, keskiasennossa ase ampuu kertatulta ja etuasennossa sarjatulta.[7]
Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm:n patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 m/s.[8] Patruunalippaiden suunnittelussa otettiin oppia m/26:n kanssa saaduista kokemuksista: Suomi-konepistoolissa voidaan käyttää sekä tanko- että rumpulipasta. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat 50 patruunan tankolipas sekä 70 patruunan rumpulipas.[9] Kulloinkin käytettävään lipastyyppiin vaikutti ennen kaikkea raaka-aineiden saatavuus.[10]
Käyttö ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä.[11] Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Suomi-konepistoolia pidettiin osatekijänä siihen, että Suomen lukumäärältään pienemmät joukot pärjäsivät talvisodassa puna-armeijaa vastaan.[12] Se oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka.[4] Jakovahvuuksissa ase oli vielä 1990-luvulle asti[1] ja varastoissa vuoteen 2007.[13]
Israel käytti Suomi-konepistooleita vuoden 1948 arabisodissa. Aseita on myyty myös Bulgariaan, Kroatiaan, Viroon, Norjaan, Puolaan ja Slovakiaan. Saksan armeija tilasi toisen maailmansodan aikana käyttöönsä noin kolmetuhatta asetta, joita käytettiin kaikilla rintamilla.[14]
Kun Vilho Pentikäinen paljastui vakoilijaksi vuonna 1933, kävi ilmi, että hän oli välittänyt Suomi-konepistoolin mallin Neuvostoliittoon.[15]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi-konepistooli m/31:tä valmistettiin neljä eri versiota.[16]
9 mm KP/-31 (I)
- Aseen massa ilman lipasta: 4,6 kg
- Kokonaispituus: 870 mm
- Piipun pituus: 314 mm
- Luodin lähtönopeus: 380–400 m/s
- Tulinopeus: 750–900 + ls/min
9 mm KP/-31 SJR (II)
- Aseen massa ilman lipasta: 4,9 kg
- Kokonaispituus: 925 mm
- Suujarrulla varustettu malli, muut ominaisuudet kuin perusmallissa.
9 mm KP-31 ”KORSU”
- Aseen massa ilman lipasta: 4,35 kg
- Kokonaispituus: 745 mm
- Lopullinen malli pitkällä vaipalla.
- "Lytistetty" piipun pää.
9 mm KP/-31 ”TANKKI”
- Kokonaispituus: 610 mm. (Varsinaisen aseen pituus, jota jotkin vaippamallit saattoivat lisätä. Myös ase-kokonaisuuden paino riippui vaippamallin painosta. Joissakin vaipoissa oli integroitu panssarikalotti eli "pallo-maski", ja vaippa katsottiin panssariajoneuvon, eikä sen "apuaseen" osaksi.)
Lippaiden massat (tyhjänä/täytenä)[9]
- Rumpu m/-31 40 ptr. 1 000 g / 1 500 g
- Rumpu m/-37 70 ptr. 1 030 g / 1 900 g
- Tanko m/-31 20 ptr. 200 g / 450 g
- Tanko "ruumisarkku" 50 ptr. 390 g / 1 015 g
- Tanko m/-54/-55 36 ptr. 400 g / 850 g
Tiedot pohjautuvat lippaiden yllä lueteltuihin nimellistilavuuksiin ja patruunan painoon 12,5 grammaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylönen, Jyri: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone": Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana. Pro gradu -tutkielma.. Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.12.2017).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Suomi submachine gun Jaeger Platoon Website. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Ylönen s. 135–138.
- ↑ a b Palokangas, Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 II osa, s. 247. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, 1991.
- ↑ a b Palokangas, Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918–1988 II osa, s. 248. Suomen Asehistoriallinen Seura ry, 1991.
- ↑ Suomi-konepistooli Yle Elävä Arkisto. 2009. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Ylönen s. 48
- ↑ Ylönen s. 46.
- ↑ Ylönen s. 79.
- ↑ a b Ylönen s. 82.
- ↑ Ylönen s. 88.
- ↑ Paljon puhetta, vähän keksintöjä Aikalainen. 2012. Tampereen yliopisto. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Tiesitkö? Kaikki nämä merkittävät keksinnöt ovat suomalaisia! studio55. 2012. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ Suomi-konepistooli m/31 SJR Waffenlager. Viitattu 6.12.2015.
- ↑ Suomi KP/-31 (Konepistooli m/31) Submachine Gun (1931) Military Factory. Viitattu 3.12.2015.
- ↑ Vakoiludraaman sivunäytös Merikasarmilla Ulkoasiainministeriö. Viitattu 7.12.2015.
- ↑ Suomi-konepistooli m/31 SJK versiot Waffenlager. Viitattu 5.12.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harviala, Lauri: (Suomen armeijan käyttämat aseet 1918–1945.) Kansa taisteli, 1975, nro 5. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 14.12.2017.
- Hyytinen, Harri: Patruunat ja Kaliberit 1. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2007. ISBN 978-952-5687-01-9.
- Hyytinen, Timo – Hyytinen, Harri: Suomi-konepistoolin tarina: Näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Jyväskylä: Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3.
- Hyytinen, Timo: Aimo Lahden asekeksinnöt. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2013. ISBN 978-952-5687-21-7.
- Hyytinen, Timo: Tikkakosken aseet 1918–1990. Jyväskylä: Arma Fennica Oy, 2011. ISBN 978-952-5687-14-9.
- Konepistooli Suomi. Jyväskylä: Tikkakosken rauta- ja puuteollisuus Oy. Kansalliskirjasto / Digitoidut aineistot (viitattu 14.12.2017).
- Lahti, Aimo: Asesuunnittelijana Suomessa. Haastatellut ja koonnut Maire Vaajakallio. Jyväskylä: Gummerus, 1970.
- Lahti, Aimo: Aimo Lahti, asesuunnittelun suuri suomalainen. Maire Vaajakallion tekemien haastattelujen pohjalta täydentänyt, ajanmukaistanut ja toimittanut Markku Palokangas. Oulu: Ase-lehti, 2000. ISBN 952-91-2548-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gunwritersin Suomi-konepistoolin historia.
- Jaeger Platoon: Finnish army 1918–1945.
- Peltola, Jouni: Suomi-konepistoolin historiaa.
- Suomimaskinpistolen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
