Aimo Lahti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aimo Johannes Lahti
Aimo Lahti kuvattuna sotilaspuvussa.
Aimo Lahti kuvattuna sotilaspuvussa.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. huhtikuuta 1896
Viiala
Kuollut 19. huhtikuuta 1970
Jyväskylä
Kansallisuus Suomi
Ammatti Asesuunnittelija

Aimo Johannes Lahti (28. huhtikuuta 1896 Viiala19. huhtikuuta 1970 Jyväskylä) syntyi Evert Wilhelminpoika Lahden ja Ida Sofia Kallentytär Viitasen vanhimmaksi pojaksi viiden veljeksen perheeseen.[1] Hän oli suomalainen itseoppinut asesuunnittelija.[2] Hänen kehittelemistään aseistaan tunnetuin on Suomi-konepistooli.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aimo Lahdelle koulunkäynti ei maistunut ja hän vihasi koulua, ja hän kävi vain kansakoulun joka kesti tuolloin kuusi vuotta, päästötodistuksen hän sai koulusta keväällä 1909. Koulun lopetettuaan hän meni Viialan lasitehtaalle töihin 13-vuotiaana. Lasitehtaalla hän oli kuusi vuotta ja Lahti oli opissa kaikki lasinpuhalluksen työvaiheet vormupojasta lasinpuhaltajaan. Ensimmäisen aseensa, Berdan kiväärin hän hankki viiden markan palkkarahoillaan 14-vuotiaana. Lahti oli hyvin kiinnostunut aseen tekniikasta ja kävi usein paikallisen aseseppä Juho Säterin luona tutkimassa asetta tarkemmin ja opettelemassa oman ja muiden aseiden rakennetta ja kokoamista. Hän totesi myöhemmin että: rakasti enemmän koneita ja aseita kuin lasimassaa ja sen mahdollisuuksia.[1][3]

Ennen armeijaa hän lopetti lasitehtaalla, ja aloitti marraskuussa 1915 työt Riihimäellä VR:n liikenneosastolla jarrumiehenä. Hän ehti myös 1918 ennen kutsuntoja olla kesän töissä Viialassa T.K. Järvelän sähkölaitoksella.

Asepalvelus ja avio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asepalveluksensa hän suoritti 1918–1919 Keski-Suomen Rykmentissä. Kiinnostus aseisiin johti siihen että hän käyvi armeijassa aliupseerikurssin erikoisalanaan aseiden rakenne ja valmistus.[1][3] Ollessaan armeijassa Lahden rykmetti sai siirrettiin Hämeenlinnaan, missä Lahti tapasi tulevan vaimonsa Ida Dagmar Lassilan (s. 1.12.1890). Pariskunta meni kihloihin Tampereella ja hedät vihittiin kotona Viialassa lokakuussa 1919. Naimisiin menon jälkeen he muuttivat Riihimäen lasitehtaan lähelle puutaloon, jossa heillä oli huone ja keittiö. Perheeseen syntyi poika tammikuun 17. päivänä 1921 hän sai kasteessa nimen Olavi Johannes.[1]

Asepalveluksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan jälkeen hänen ollessaan töissä Valtionrautateillä asemamiesten esimiehenä, hän toimi myös Riihimäen suojeluskunnan asemestarina. Kesällä 1921 Aimo Lahti nimitettiin Keski-Suomen Rykmentin asemestariksi ja myöhemmin hän sai siirron Kouvolaan. Siirto oli tiedossa jo alun perin ja sen vuoksi muutti vaimo Ida heidän poikansa kanssa väliaikaisesti asumaan mummolaan Viialaan. Kouvolan asepajalla hänen tehtävänsä oli aseiden korjaus, ja samalla hän teki pieniä keksintöjä.[1] Hän oli tutustunut saksalaiseen Bergman M18 -konepistooliin josta alkoi suunnitella parempaa versiota, koska siihen tuli helposti syöttöhäiriö.[4] Viialalaisen maaseppä Salmisen kanssa hän lomallaan valmisti aseen prototyypin. Prototyyppi oli pienoismalli joka kuitenkin osoitti sen toimivuuden, se toimi 7,65 mm pistoolinpatruunoilla.[4] Aseen jatkokehittelyyn hän lainasi rahaa muun muassa viialalaiselta tehtailija Kalle Taavetti Järvelältä.[1]

Asesuunnittelijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 toukokuussa hänt komennettiin Jyväskylään Valtion Kivääritehtaalle aloittamaan pikakiväärin valmistamista.[1] Vuoden 1932 lopulla puolustusministeriö nimitti hänet kevyiden aseiden asekonstruktööriksi,[1][2] joksi siihen aikaan nimitettiin asesuunnittelijaa. Yhdessä kolmen upseerin, jotka olivat Yrjö Koskinen, Viljo Korpela ja Leo Boijer-Spoof (myöhemmin Poijärvi), kanssa hän perusti Konepistooliosakeyhtiön, jonka nimissä valmistettiin malliase tulevasta Suomi-konepistoolista. Koska heillä kellään ei ollut paljon rahaa niin he suostuttelivat viialalaisen tehtailijan T. K. Järvelän ja Leo Boijer-Spoofin isän tukemaan heitä lainaamalla tarvittavat rahat.[4] Lahti tarjosi puolustusministeriölle mahdollisuutta valmistaa sitä. Puolustusministeriön epäröi, koska se ei voinut rahoittaa valmistusta tai ostaa sellaista, mitä ei ollut vielä edes valmistettu. Lahti sitten myi yksinoikeuden valmistamiseen yhtiölle Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus osakeyhtiölle 65 000 mk:lla + 5% rojaltilla,[4] yhtiön nimeksi myöhemmin tuli Oy Tikkakoski Ab.[1] Yhtiö valmisti myös Tikka-ompelukoneita.[5]

Tikkakoski oli tunnettu aseistaan ja sen Suomi-konepistooli oli hyvin tunnettu ja sitä pidettiin aikoinaan maailman parhaimmista konetuliaseista,[6] ja se oli merkittävä ase Suomen armeijalle sen taisteluissa talvi- ja jatkosodassa. Suomi-konepistooleita oli kesään 1944 mennessä valmistettu Suomen armeijalle lähes 53 000. Vuosien 1931 ja 1953 välisenä aikana sitä valmistettiin yli 80 000 kappaletta. Suurin sarjanumero on kirjojen mukaan 81 500, mutta niitä löytyy sarjanumeroilla jotka ovat yli 100 000, tämä johtuu siitä että Puolustusvoimat kasasi varikkotyönä Tikkakosken osista Suomi-konepistooleita koska he olivat huolissaan että saako Tikkakoski tehtyä niitä tarpeeksi. Näissä aseissa numerointi aloitetiin 100 000 jotta Tikkakosken ja asevarikoiden kasaamien aseiden numerointi ei menisi päällekäin.[7]

Aimo Lahti oli aikalaistensa mukaan lahjakas, ahkera, sitkeä ja määrätietoinen. Täysin erilaisen työkokemuksen ja vähäisen koulutustaustansa vuoksi hänellä oli huono itsetunto, joka näkyi äkkipikaisuutena, ristiriitaisena käytöksenä ja joskus hankalana persoonallisuutena. Hänestä kehittyi kuitenkin monipuolinen ja tuottelias asesuunnittelija joka vaikutti paljon kotimaansa puolustuskykyyn. Amerikkalaiset asevalmistajat tarjosivat marraskuussa 1932 3 miljoonan markan shekkiä siitä jos Lahti siirtyisi Amerikkaan työskentelemään heille. Lahti kuitenkin hyväksyi mieluummin Suomen hallituksen vastatarjouksen, joka takasi toimeentulon hänen perheelleen ja osoitti arvostuksen Aimo Lahdelle. Se ei ollut yhtä suuri, mutta Lahti valitsi sen ja jäi Suomeen.[1]

Työnsä puolesta valtion asesuunnittelijana hän joutui matkustelemaan useisiin Euroopan maihin. Näillä matkoilla lisääntyi alkoholin käyttö, mistä seurasi alkoholi- ja rahaongelmia. Mannerheim tiesi tilanteesta, mutta oli kenraali Rudolf Waldénille todennut, että: Kyllä hän asiansa hoitaa, ei se meille kuulu, jos hän juo,[3] kun Waldén valitti Lahden juopottelusta. Aimo Lahti olikin sanonut, että hän taitaa olla ainoa ihminen, jolla on Mannerheimin lupa juoda.[1]

Merkittävimmät asesuunnittelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahti suunnitteli uransa aikan kaiken kaikkiaan noin 60 erilaista asetta joissa oli erilaisia asetyyppejä, kivääreitä, pistooleita, konekiväärejä ja tykkejä.[3]

Lista kuuluisimmista aseista joiden suunittelija oli Aimo Lahti
Aseen nimi Tyyppi Valmistaja Valmistusmaa Valmistusvuodet
Lahti-Saloranta M/26[3] pikakivääri Valtion Kivääritehdas Suomi 1928–1942
7,62 ITKK 31 VKT -ilmatorjuntakonekivääri[3] Ilmatorjuntakonekivääri Valtion Kivääritehdas Suomi 1933–1944
Suomi-konepistooli[3] massasulkutoiminen konepistooli Oy Tikkakoski Ab Suomi 1931–1953
Lahti L-35[3] itselataava pistooli Valtion Kivääritehdas Suomi 1935–1952
Lahti L-39[3] panssarintorjuntakivääri Valtion Kivääritehdas Suomi 1940–1945
Sampo L-41 -konekivääri (7,62 kk/41)[3][8] konekivääri Valtion Kivääritehdas Suomi 1940–1942
20 ITK 40 VKT -kevyt ilmatorjuntatykki[3] kevyt ilmatorjuntatykki Valtion Kivääritehdas Suomi 1943–1944

Töiden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välirauhan aikaan syksyllä 1944 liittoutuneiden valvontakomissio lopettivat Aimo Lahden työt puolustusvoimien aseiden kehittäjänä. Vuodesta 1947 alkaen hän alkoi saada kenraalimajurin palkan mukaista eläkettä. Eläkepäivillään hän perusti Jyväskylässä pajan, jossa valmistettiin putkikone Salaputki Oy:lle, lihapullakone Karjakunnalle ja sähköuunit Teijon tehtaille. Jyväskylässä perhe asui aluksi Kansakoulukadulla. Perheen poika Olavi kiinnostui varhain taistelulentäjän ammatista. Hän menehtyi lentäjänä vuonna 1944 Utin lentokentällä epäonnistuneen nousun takia.[3] Vanhemmat, varsinkaan äiti, eivät tästä koskaan toipuneet. Heidät on haudattu Jyväskylään Seppälänkankaan hautausmaalle (nykyisin Lahjaharjun hautausmaa).[9][10] Vuonna 1997 Aimo Lahden muistoksi paljastettiin Eero Kökön suunnittelema muistokivi Viialassa.[1][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomi-konepistooli Yle - Elävä arkisto. Viitattu 14.12.2017.
  • Ahokas, Liisa: Suomi-konepistooli teki Viialassa syntyneestä Aimo Lahdesta maailmankuulun. Akaan Seutu, 12.7.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.12.2017.
  • Jyri Ylönen: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone" : Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.12.2017).
  • Pekka Suuronen: Aimo Lahden asekeksinnöt. Erä, 21.6.2013. Otavamedia Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.12.2017.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Ahokas, Liisa: Suomi-konepistooli teki Viialassa syntyneestä Aimo Lahdesta maailmankuulun. Akaan Seutu, 12.7.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.12.2017.
  2. a b Pekka Suuronen: Aimo Lahden asekeksinnöt. Erä, 21.6.2013. Otavamedia Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.12.2017.
  3. a b c d e f g h i j k l Asesuunnittelija Aimo Lahti oli sotamarsalkan luottojuoppo pyssyjahti.wordpress.com. Viitattu 14.12.2017.
  4. a b c d Tekniikka & Talous, 6.6.2016.
  5. Kotimainen Tikka-ompelukone (Pienpainatteet - Digitoidut aineistot - Kansalliskirjasto) digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 14.12.2017.
  6. Jyri Ylönen: "...Mutta kaiken yli tikkasi Rokan konepistooli niin kuin ompelukone" : Oy Tikkakoski Ab:n Suomi-konepistoolituotanto talvi- ja jatkosodan aikana, s. 124. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.12.2017).
  7. Puolustusvoimien hätä talvisodassa näkyy yhä Suomi-konepistoolin kyljessä Yle - Uutiset. Viitattu 14.12.2017.
  8. Ilkka Enkenberg: Suomen aseet 2: Sampo L-41 miekkaamahtavampi.fi. Viitattu 14.12.2017.
  9. Jyväskylän seurakunta:Lahjaharjun hautausmaa jyvaskylanseurakunta.fi. Viitattu 15.12.2017.
  10. Yle - Uutiset: Hautausmaille uudet nimet yle.fi. Viitattu 15.12.2017.
  11. Viiala - sotamuistomerkit 1939–1945 sotamuistomerkit.fi. Viitattu 15.12.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahti, Aimo / Haastatellut ja koonnut Maire Vaajakallio: Asesuunnittelijana Suomessa. Jyväskylä: Gummerus, 1970.
  • Hyytinen, Timo: Suomi-konepistoolin tarina : näin syntyi maailman paras ase ja näin sitä käyttivät maailman parhaat taistelijat. Jyväskylä : Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-9-3.
  • Palokangas, Markku, täydentänyt, ajanmukaistanut ja toimittanut Maire Vaajakallion tekemien haastattelujen pohjalta: Aimo Lahti, asesuunnittelun suuri suomalainen. Oulu : Ase-lehti, 2000. ISBN 952-91-2548-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]