Suomen rajavartiolaitos

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Suomen Rajavartiolaitos)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Rajavartiolaitoksen tunnus

Rajavartiolaitos (ruots. Gränsbevakningsväsendet, pohjoissaameksi Rádjegozáhuslágádus), lyhenteeltään RVL[1], on Suomessa sisäministeriön alainen sotilaallisesti organisoitu sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen. Sen päätehtävät ovat rajavalvonta maarajoilla sekä merialueella ja rajatarkastukset ylityspaikoilla, satamissa ja lentoasemilla. Rajavartiolaitos on esitutkintaviranomainen, joka tutkii havaitsemansa toimialaansa liittyvät rikokset. Niitä ovat rajaylitykseen, laittomaan maahantuloon ja väärennöksiin liittyvä rikollisuus. Tarpeen mukaan se hoitaa myös tulli- ja poliisiviranomaisten tehtäviä. Rajavartiolaitos osallistuu myös pelastustoimiin merellä ja erämaissa. Meripelastuspalvelun johtaminen, järjestelyt ja suorittaminen on eräs Rajavartiolaitoksen näkyvimpiä tehtäviä. Näitä tehtäviä se suorittaa merivartiostojen vartiolaiva- sekä venekalustolla sekä vartiolentolaivueen meripelastushelikopterein. Schengenin sopimuksen myötä varsinainen rajavalvonta on keskittynyt lähinnä sopimuksen kattaman alueen ulkorajalle. Suomessa tämä tarkoittaa Venäjän-vastaista rajaa ja Helsinki-Vantaan lentoasemaa, jossa Suomella on ulkorajaa noin kahdensadan valtion kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonterin vartion partio tuo pidätettyjä 1920-luvulla

Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja, painopisteenä Neuvosto-Venäjän vastainen raja.[2] Sen henkilöstö muodostui puolustusvoimien palveluksesta siirtyneistä jääkäriupseereista ja aliupseereista sekä varusmiehistä. Alusta asti palvelukseen otettiin myös värvättyä miehistöä.[3] Toiminnan painopisteenä oli levottoman rajan vartiointi ja tuolloin yleisten laittomien rajanylitysten estäminen. Väestö ei raja-alueilla pitänyt rajalinjaa merkityksellisenä ja ylitti rajaa vapaasti.[4] Erityisesti Lapissa olosuhteet olivat 1920-luvun taitteessa erittäin levottomat. Muun muassa vuonna 1922 ns. läskikapinan yhteydessä suomalaisten punaupseerien joukko perusti Värriöllä tukkityömaan miehistä n. 300-miehisen sotilasosaston, joka ryösti erään rajavartioaseman ja poistui kenenkään estämättä Venäjälle. Vähäisempää rajan pinnan tiedustelutoimintaa esiintyi huomattavasti.[5]

Vakinaistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajavartiolaitoksen tehtäviin oli alusta lähtien kuulunut osallistuminen maanpuolustukseen, mutta Suomen kohottaessa puolustusvalmiuttaan 1930-luvulla rajavartiostojen valmiustehtäviä lisättiin ja niiden vahvuutta kohotettiin. Vuonna 1931 Rajavartiolaitos vakinaistettiin säätämällä siitä lailla.[6] Asetuksella määriteltiin Salmin, Joensuun, Kainuun ja Lapin rajavartiostot. Väliaikaiseksi jäi tuolloin Kannaksen rajavartiosto.[7] Sitä koskeva uudistus tapahtui vuonna 1936.[8]

Merivartiolaitoksen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivartiolaitos perustettiin vuonna 1930 torjumaan kieltolain aiheuttamaa laajamittaista salakuljetusta. Laitoksen tehtäviksi määriteltiin asetuksessa "ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta" erikseen määrättävillä merirajan alueilla sekä Laatokalla.[9] Se käytti toimintaansa höyrykäyttöisiä vartiolaivoja ja moottoriveneitä, joista tärkeimpiä olivat nopeakulkuiset vartiomoottoriveneet.[10] Merivartiolaitoksella oli jo suunnitteluvaiheesta lähtien myös maanpuolustuksellinen tehtävä.[11] Sodan aikana merivartiostot toimivat osana laivastoa. Merivartiolaitos yhdistettiin Rajavartiolaitokseen vuonna 1945.[12]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaa edeltävänä aikana neuvostoliittolainen rajavartiosto avasi tulen Raasulissa suomalaista rajavartiopartiota vastaan, jossa loukkaantui rajavartija Jussi Huhtamäki 22. tammikuuta 1938. Hän kuoli haavoittuneena vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. Neuvostoliiton raja-asiamies oli kahdesta tätä ennen ilmoitanut, että suomalaisten tarkistuslatu kulkee Suomen ja Neuvostoliiton rajalinjan ylitse, mutta näitä huomautuksia ei oltu toimitettu eteenpäin Kannaksen rajavartostoon, minkä seurauksena vastaisuuden varalta Suomen raja-asiamiehen tehtävät siirrettiin Kannaksen rajakomendantille. Niin ikään 22. tammikuuta 1938 oli Vammelsuun edustalla otettu kiinni kaksi kalastajaa, joista toinen oli ollut Neuvostoliiton puolella. 25. tammikuuta 1938 neuvostoliittolaisella moottorikelkalla oli otettu suomalaiskalastajan saalis Suomen ulkoasiainministeriön näkemyksen mukaan kansainvälisten vesialueden alueella Jukkolassa. 10. helmikuuta 1938 neuvostoliittolaiset lentokoneet loukkasivat Suomen ilmatilaa lentämällä Rajajoen rautatieradan suuntaisesti Terijoen kasarmien yli Tyrisevän kautta Suomenlahdelle. Neuvostoliittolaiset ylittivät Suomen merirajaa 12. helmikuuta 1938 Terijoella. 17. helmikuuta 1938 neuvostoliittolaiset ottivat kiinni kaksi kalastajaa Seivästön ja Seiskarin läheiseltä alueelta.lähde?

Talvi- ja jatkosodan aikana rajavartiostot muodostivat rajapataljoonia, myöhemmin rajajääkäripataljoonia ja osallistuivat taisteluihin muun armeijan rinnalla. Jatkosodan päätyttyä rajalle sijoitetut armeijan yhtymät hoitivat rajavartiointia 1. joulukuuta 1944 saakka, jolloin rajavartiointi siirtyi takaisin Rajavartiolaitoksen vastuulle.[13][14]

Jatkosodan sotatoimien päättyessä aselepoon rajajääkäripataljoonat vetäytyivät rajalle ja aloittivat samalla sen vartiointi- ja varmistustehtävät. RjP 1 toimi Kaakkois-Suomessa, RjP 2 välillä Imatra - Kitee, RjP 3 Ilomantsista Tohmajärvelle sekä RjP 6 Pielisjärveltä Kuhmoon. Rajajääkäriprikaati toimi ensin ylipäällikön reservinä ja tämän jälkeen III armeijakunnalle alistettuna, keskeisenä tehtävänään varmistaa suomalaisten saksalaisilta valtaamia alueita Lapin sodan tapahtumien edetessä.[15]

Sodan jälkeen toiminnan painopiste oli rajavartioinnissa ja sotilaallisen kyvyn voimakkaassa kehittämisessä. Tähän syynä oli vallinnut sodan tai sisäisen levottomuuden uhka. Vasta vuoden 1947 jälkeen toimintaa alettiin kehittää rauhan ajan rajavartiointia painopisteenä pitäen. Merkittävänä ongelmana oli miehistöaineksen epätasaisuus, johon vaikuttivat huono palkkaus ja heikot työolot.[3][16] Porkkalan rajavartiostossa vuonna 1948 tehdyn kyselyn mukaan rajajääkärit kokivat asemansa ristiriitaisena: vaikka he olivat työsuhteessa valtioon, heitä kohdeltiin esimiesten taholta kuin varusmiehiä. [17]

Kehitys 1960-luvulta 1990-luvulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiovallan alettua suunnata entistä enemmän varoja maanpuolustukseen 1960-luvulla Rajavartiolaitoksen kalusto alkoi kehittyä, samalla kun rajavartioinnista tuli houkutteleva ammatti kuihtuvien syrjäseutujen nuorisolle.[3][12] Seuranneet vuosikymmenet ovat olleet tasaista kehitystä, jota on leimannut 1990-luvulla työn monipuolistuminen. Erityisesti rajatarkastuksien siirtyminen Rajavartiolaitokselle on ollut merkittävä uusi tehtävä. Länsirajan valvontaa on voitu keventää ja virkoja onkin siirretty Kaakkois-Suomen rajavartiostoon ja Suomenlahden merivartiostoon.

Tärkein yksittäinen nimistömuutos on ollut 1990-luvun alussa toteutettu rajavartiokomppanioiden nimeäminen rajavartioalueiksi. Samassa yhteydessä lakkautettiin yli sata Rajavartiolaitoksen toimipistettä. Merivartiostot ovat 1980-luvulta alkaen saaneet myönteistä näkyvyyttä, kun meripelastustoiminnan päävastuu on siirtynyt niille.[18][19]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälliköitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apulaispäälliköitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Susiluodossa sijaitsevan merivartioaseman merivalvontatorni

Rajavartiolaitos koostuu esikunnasta, Raja- ja merivartiokoulusta sekä seitsemästä hallintoyksiköstä, jotka toteuttavat käytännön rajavalvontaa:

Hallintoyksiköt ovat resursseiltaan itsenäisiä toimijoita. Hallintoyksikön toimialue on useiden kihlakuntien laajuinen ja se tekee tiivistä yhteistyötä alueensa muiden viranomaisten kanssa. Tavallisia yhteistyötahoja ovat syyttäjä, poliisi ja tulli. Hallintoyksikön päällikkö johtaa varsin itsenäisesti vuosittain saamillaan resursseilla. Vartiolentolaivuetta lukuun ottamatta hallintoyksiköt jakautuvat edelleen raja- tai merivartioalueisiin, laivayksiköihin sekä Helsingin rajatarkastusosastoon, joilla on alaisinaan yhteensä 63 vartioasemaa ja muuta yksikköä kuten johtopaikkoja.

Rajavartiolaitos on sisäministeriön alainen hallinnollisissa asiossa, mutta sen sotilaskäskyasiat, mm. upseerinimitykset, kuuluvat presidentin toimivaltaan. Mahdollisen kriisin sattuessa rajavartiolaitos voidaan liittää osittain tai kokonaan Puolustusvoimiin. Todennäköistä on, että liitos tehtäisiin mahdollisimman myöhään - jos lainkaan - sillä ainakin Puolustusvoimien entisen asessorin Kaarina Buure-Hägglundin mukaan Puolustusvoimiin liitetyt rajavartiolaitoksen osat menettäisivät toimivaltuutensa.

Rajavartiolaitoksessa annetaan varusmieskoulutusta kolmella paikkakunnalla: Imatralla erikoisrajajääkärikoulutusta sekä Onttolassa ja Ivalossa sissi- ja tiedustelukoulutusta. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on hyvä fyysinen kunto. Tyypillisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan rajavartiostojen varusmiehet, rajajääkärit, koulutetaan sissi- ja tiedustelutoimintaan, joka olisi rajavartiostojen tehtävä laajamittaisen maahanhyökkäyksen sattuessa niillä alueilla, jotka ovat vihollisen hallussa. Lisäksi rajajääkäreille koulutetaan perusteet kriisiolojen rajavartioinnista vakinaisen henkilökunnan apuna. Raja- ja merivartiokoulun varusmiehet, erikoisrajajääkärit, koulutetaan Imatran Immolassa. Erikoisrajajääkärikomppaniaan hakeudutaan valintakokeiden kautta.

Vuonna 2005 tehdyllä sisäasiainministeriön päätöksellä Kainuun rajajääkärikomppania lakkautettiin 1. heinäkuuta 2007 ja Lapin rajavartioston Ivalon rajajääkärikomppania supistettiin rajajääkäriosastoksi.

Rajavartiolainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlinnan merivartioaseman ja poliisin yhteispartio Helsingin edustalla.

Syyskuun 2005 alusta astui voimaan uusi rajavartiolainsäädäntö, joka laajentaa Rajavartiolaitoksen valtuuksia ja toiminta-aluetta. Aikaisemmin rajavartiolaitoksen toimivaltuudet olivat voimassa ainoastaan sen valvonta-alueella, joka käsitti lähinnä rajaseudun kunnat ja merten rannikot taajamien ulkopuolella. Uudessa lainsäädännössä toimivaltaa ei ole rajattu alueellisesti vaan tehtävän mukaan. Rajavartiolaitokselle on annettu oikeus toimia siellä, missä tämä on tarkoituksenmukaista rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Rajavartiolaitoksella on rajavartiolaissa määritetyt toimivaltuudet. Rajavartiomiehellä on oikeus käyttää tarpeellista voimaa järjestyksen ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi rajanylityspaikoilla, omissa toimipaikoissaan sekä muualla, missä poliisia ei ole riittävän nopeasti saatavilla. Rajavartiolaitosta voidaan käyttää varsinaisen raja-alueen ulkopuollellakin yleisen järjestyksen palauttamiseen poikkeustilanteessa.

Rajavartiolaitoksella on oikeus myös suorittaa toimialaansa liittyvien rikosten esitutkinta ja käyttää tässä tarkoituksessa kaikkia pakkokeinoja; valeostoa ja peitetoimintaa lukuun ottamatta. Tutkinnanjohtajuus on määritelty rajavartiolain (578/2005) 46 §:ssä. Viimeisimmän rajavartiolain muutoksen (478/2010) myötä Rajavartiolaitos voi käyttää telepakkokeinoja törkeän laittoman maahantulon ja ihmiskaupan esitutkinnassa. Lakimuutoksen myötä tutkinnanjohtajista tuli pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä.

Rajavartiolaitoksen omaan toimintaan liittyy rajatarkastus, joka toteutetaan pelkästään rajanylitysaikeen tai rajanylityksen perusteella ilman rikosepäilyä. On huomattava, että rajatarkastuksen perusteena toimii jo aie: rajan ylitystä yrittävä henkilö voidaan tarkastaa, vaikka hän luopuisikin aikeestaan jouduttuaan rajatarkastuksen kohteeksi. Rajatarkastuksessa varmistetaan rajanylittäjän matkan laillisuus ja henkilöllisyys sekä se, että hänellä ei ole mukanaan kiellettyjä esineitä tai aineita.

Sisäministeriö voi asetuksella säätää liikkumisrajoituksen Rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle tai tiloihin. Jokaisella vähintään kapteenin arvoisella rajaupseerilla on lisäksi oikeus sulkea väliaikaisesti sotilaallisessa käytössä oleva harjoitusalue.

Rajavartiolaitoksen sotilaallinen järjestys herätti vuoden 2005 rajavartiolainsäädännön uudistustyön yhteydessä keskustelua turvallisuusviranomaisten piirissä. Muissa Euroopan maissa on pääosin jo siirrytty rajapoliisiorganisaatioihin, jotka eivät ole sotilaallisesti järjestettyjä. Rajavartiolaitoksen sotilaallisuuden varjopuolena pidettiin sitä, että rajavartiomiesten sotilaskoulutus oli aikoinaan puutteellista erilaisia lainvalvontatehtäviä ajatellen. Näkemyksen toi voimakkaimmin esille Suomen poliisijärjestöjen liitto ry, joka nykyistä rajavartiolakia valmisteltaessa esitti rajavartiolaitoksen kaikkien poliisivaltuuksien poistamista.[20][21] Koulutusta koskeneeseen ongelmaan on pyritty vastaamaan pidentämällä raja- ja merivartijoiden peruskurssi puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi. Lisäksi rajaupseereiden koulutus sisältää noin vuoden mittaisen Puolustusvoimista eriytyvän jakson. Jakso sisältää toimivaltuus ja lainsäädännöllistä koulutusta. Muutoin rajavartiolaitoksen tehtäviä lainvalvonnassa on oikeastaan ainoastaan lisätty. Esimerkiksi Smash ASEM -mielenosoituksen yhteydessä joukkojenhallintaan käytettiin myös rajavartiolaitoksen henkilökuntaa.[22][23]

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajavartija partioimassa koiran kanssa.

Rajavartiolaitos rekrytoi jatkuvasti uusia rajamiehiä. Rajavartijoiden rekrytoinnista vastaa Raja- ja merivartiokoulu. Uudet rajamiehet, jotka on juuri nimitetty nuoremman rajavartijan virkaan, koulutetaan Espoon Otaniemessä ja Imatralla Raja- ja merivartiokoulussa noin vuoden mittaisella rajavartijan peruskurssilla. Osa rajavartijoista suorittaa rajavartijan jatkokurssin noin 8–12 palvelusvuoden jälkeen ja mestarikurssin noin 15–17 palvelusvuoden jälkeen[24]

Rajavartijan peruskurssille hyväksyttävän tuli vuonna 2012 olla: [25]

  • 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen
  • Suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa aseellisen varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (pl. Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavat henkilöt)
– Vuodesta 2012 alkaen naiset voivat hakea peruskurssille ennen vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamista. Kurssille valittujen naisten on kuitenkin suoritettava hyväksytysti vapaaehtoinen asepalvelus ennen kurssin alkamista.
  • Suorittanut vähintään lukion oppimäärän, yo-tutkinnon tai toisen asteen ammattitutkinnon
  • Terveydentilaltaan rajavartijan tehtäviin sopiva
– palveluskelpoisuusluokka A
– näön tarkkuus kummassakin silmässä vähintään 0,7 (ilman silmälaseja)
– normaali väriaisti (Ishiharan värinäkötestissä enintään 4 virhettä)
– normaali kuuloaisti
– ei kroonisia sairauksia tai työtä haittaavaa allergiaa
– Merenkulkutehtävissä lisäksi: näön tarkkuus kummassakin silmässä vähintään 1,0 (ilman silmälaseja), lähinäkökyky (kyettävä lukemaan konekirjoitustekstiä ilman silmälaseja), värinäkö tarkka (Ishiharan värinäkötesti täysin oikein), ei hämäräsokeutta, ei keliakiaa eikä helposti oireilevaa laktoosi-intoleranssia, ei meritautitaipumusta
  • Ruumiilliselta kunnoltaan rajavartijan tehtäviin sopiva
– Cooperin testin tulos miehillä vähintään 2 400 metriä ja naisilla 2 200 metriä (saadakseen vakituisen viran rajavartijan peruskurssin jälkeen on Cooperin testin tulos oltava miehillä vähintään 2 600 metriä ja naisilla 2 400 metriä)
– kyettävä uimaan 200 metriä kuuteen minuuttiin

Rajavartiolaitoksen johtotehtävissä toimivat upseerit, jotka ovat saaneet koulutuksensa Maanpuolustuskorkeakoulun rajavartio- ja merivartio-opintosuunnilla. Palveluksessa on myös opistoupseereja, joiden koulutus on kuitenkin lopetettu. Teknisissä tehtävissä työskentelee noin 60 erikoisupseeria ja erilaisissa huolto- ja toimistotehtävissä noin 500 siviiliä. Lisäksi Rajavartiolaitoksella on pieni varusmiesten joukko kolmessa paikassa sijaitsevissa Rajajääkärikomppanioissa. Rajavartiolaitoksen liikekannallepanovahvuus on 11 600 henkilöä.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilma-alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helikopterit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajavartiolaitoksen Agusta Bell 412 OH-HVD
VL Uisko Toppilan satamassa Oulussa vuonna 2015.

Lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivat ja veneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkovartiolaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi 30 rannikkovartiovenettä, 30 partiovenettä ja 7 ilmatyynyalusta (mm. Hovercraft-merkkisiä).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kosonen, Matti & Pohjonen, Juha: Isänmaan portinvartijat: Suomen rajojen vartiointi 1918-1994. Rajavartiolaitoksen julkaisu. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13106-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.11.2013.
  2. Kosonen & Pohjonen 1994, 70
  3. a b c Hyyryläinen, H. 85 vuotta rajavartiokoulutusta. Viitattu 14.2.2007
  4. Rajavartiolaitos. Salmin rajavartiosto 1919–1939 Viitattu 14.2.2007
  5. Rajavartiolaitos: Lapin rajavartioston synty Viitattu 14.2.2007
  6. Kosonen & Pohjonen 1994, 157-158
  7. Kosonen & Pohjonen 1994, 159
  8. Kosonen & Pohjonen 1994, 161
  9. Kosonen & Pohjonen 1994, 201
  10. Rajavartiolaitos: Merivartiolaitoksen perustaminen Viitattu 14.2.2007
  11. Kosonen & Pohjonen 1994, 203
  12. a b Rajavartiolaitos: Saaristomeren merivartioston muodostuminen.
  13. Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto 1944– Viitattu 14.2.2007
  14. Rajavartiolaitos: Lapin rajavartiosto sodassa
  15. Kosonen & Pohjonen 1994, 320-321
  16. Rajavartioliitto: Historiaa Viitattu 14.1.2007
  17. Kosonen & Pohjonen 1994, 349
  18. Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto Viitattu 14.2.2007
  19. Rajavartiolaitos: Länsi-Suomen merivartioston historiaa Viitattu 14.2.2007
  20. Joutjärvi, S. (2005) Rajavartiomiehen oikeudesta käyttää voimakeinoja. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. s.80-82, 114-118
  21. Hallituksen esitys Eduskunnalle rajavartiolaitosta ja rajavyöhykettä koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 6/2005. S. 70. Viitattu 29.11.2007
  22. Kirjallinen kysymys 668/2006 vp. Viitattu 29.11.2007.
  23. Kotilainen, L. Smash ASEM -nöyryytys. Libero 2/2007. Viitattu 29.11.2007
  24. [1]. Rajavartiolaitos. Viitattu 26.6.2012.
  25. [2]. Rajavartiolaitos. Viitattu 26.6.2012.
  26. Rajavartiolaitos - AW 119 Koala Viitattu 19.1.2013.
  27. Rajavartiolaitos - Tiedote: Meripelastushelikopterin hankintasopimus allekirjoitettu Viitattu 19.1.2013.
  28. Ulkovartiolaivan kastetilaisuus ja vesillelasku STX Finlandin Rauman telakalla (Lehdistotiedote) 2.3.2013. Rajavartiolaitos. Viitattu 25.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen rajavartiolaitos.