Salakuljetus

Suomalaisia salakuljettajia Venäjän rajalla vuonna 1853. Vasili Hudjakovin maalaus.

Harvinaisten lintujen salakuljetusta.

Huumeita salakuljetetaan ruumiin sisällä. Kuvassa röntgenkuva mahalaukussa olevista kokaiinia sisältävistä kapseleista.

Salakuljetus tarkoittaa esineen tai asian laitonta kuljetusta maasta toiseen. Salakuljetuksen tarkoitus on välttää verojen ja tullien maksua, kuljettaa paikasta toiseen laitonta tavaraa tai kuljettaa ihmisiä paikkoihin joihin heillä on kielto mennä. Nykyisin salakuljetuksen piiriin on tullut myös ihmissalakuljetus. Salakuljetettu tavara eli kontrabandi ei välttämättä itsessään ole laitonta (kuten esimerkiksi savukkeet), mutta verojen ja tullimaksujen kiertäminen on. Yleisimmin salakuljetetaan huumausaineita, aseita, eläimiä tai eläimistä valmistettuja tuotteita (esimerkiksi norsunluuesineitä).

Salakuljetuksen historiaa

Salakuljetuksen kultakausi oli 1700-luvulla. Tällöin esimerkiksi Britanniaan tuotiin laittomasti teetä, tupakkaa, mausteita, silkkiä ja alkoholia enemmän kuin laillisesti. Samaan aikaan Ranskassa salakuljetettiin erityisesti tupakkaa ja suolaa, joiden lailliseen kauppaan oli asetettu suuret verot. Seuraavalla vuosisadalla Kiina pyrki lopettamaan maahan laittomasti tuodun oopiumin kaupan, jolloin Iso-Britannia aloitti oopiumisodan Kiinaa vastaan vuonna 1839 ja pakotti Kiinan avaamaan satamasta oppiumin tuonnille. Samaan aikaan Intiassa salakuljetettiin suolaa osavaltiosta toiseen verojen välttelemiseksi. Myös Espanjan ja Gibraltarin välisellä kapealla rajalla kuljetettiin suuret määrät tavaraa laittomasti siitä alkaen kun Briannia otti alueen haltuunsa vuonna 1704. Useissa maissa yritettiin 1900-luvulla kieltää alkoholin kauppa (kieltolaki), mikä johti laajaan salakuljetukseen esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla.

Joppaus

Joppaus on vanha Tornionlaaksossa käytetty sana salakuljetukselle. "Jobba" tarkoittaa ruotsin kielessä työn tekemistä, mitä salakuljetuksesta kertovat tarinat tukevat. Erityisesti viinan salakuljetuksesta pohjoisessa on tutkittua tietoa kieltolain vuosilta 1919–1932. Viinan salakuljetus Itämeren maista Lappiin oli ammattimaisesti organisoitua toimintaa.

Suomella ja Ruotsilla on pitkä yhteinen raja ja rajajoki Torniojoki, jonka valvonta on tuottanut ongelmia. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen Suomesta jopattiin Ruotsiin turkkeja, hiihtokenkiä, rukkasia, voita ja lihaa ja muita elintarvikkeita. Ruotsista jopattiin vastaavasti Suomeen kahvia, sokeria ja muita "elintasotavaroita".

Kirjallisuutta

• Peura, Kaija & Peura, Paavo: Joppareita, tullihurttia ja rajakyyliä: salakuljetusta Tornionlaaksossa sodan jälkeen. Pello: Jopparien perinneyhdistys, 2001. ISBN 952-5271-05-6.
• Potter, Matt: Salainen lasti: Maailman vaarallisimmat salakuljettajat. (Outlaws Inc: Flying with the World's Most Dangerous Smugglers, 2011.) Suomennos: Jyrki Kiiskinen. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 951-3-16300-8.
• ”Poliisi rehellisten rikollisten suosijana: Etsivä keskuspoliisi ja Kannaksen vapaakauppa-alue (kirj. Kauko I. Rumpunen)”, Minä vakooja: vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus, s. 21-29. Helsinki: Valitut palat - Reader's Digest, 2007. ISBN 978-951-584-771-3. (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Salakuljettaja muistelee, Ylen Elävä arkisto
• VICELAND: Black Market, Yle Areena
• Antti Vehkaperä, Jopparin jenkka, Oy Edita Ab, 1996, ISBN 952-90-7332-1.
• Tutkimus alkoholin salakuljetuksesta kieltolain aikana Perämerellä
• Juha Ylimaunu, Kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta Kemi-Tornion rannikolla, Tornionlaakson vuosikirja 1995, ISSN 0787-197X, s. 89-119.
• Rossi, Leena: Ei tullut Suomen kansasta raitista. Kirja-arvostelu teoksesta Pulkkinen, Jonna: Kieltolaki: Kielletyn viinan historia Suomessa. Minerva Kustannus Oy, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut, 25.6.2015)