Vartiolaiva Merikarhu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
VL Merikarhu
VL Merikarhu Helsingin Eteläsatamassa
VL Merikarhu Helsingin Eteläsatamassa
Tyyppi Vartiolaiva
Lippuvaltio Suomi
Kotipaikka Helsinki
MMSI-numero 230302000
Tunnuskirjaimet OJEG
Omistaja Suomenlahden merivartiosto
Rakennustelakka Finnyards Oy, Rauma[1]
Luovutettu 1994
Tekniset tiedot
Pituus 57,8 m
Leveys 11,0 m
Syväys 4,7 m
Uppouma 1400 t
Koneisto 2 x Wärtsilä 8R22MD
Koneteho 2 x 1 400 kW
Nopeus 12–15 kn
Miehistö 14+14

VL Merikarhu oli Suomenlahden merivartioston vartiolaiva. Merirajan valvonnan ja Suomenlahdella partioinnin lisäksi alusta käytettiin ympäristön valvonta- ja suojelutehtävissä. Aluksessa oli kiinteä öljyntorjuntajärjestelmä ja se pystyi toimimaan myös kemikaalionnettomuuksissa. VL Merikarhu pystyy kulkemaan 50 senttimetrin kiintojäässä 5 solmun nopeudella.[2]

Rajavartiolaitos luopui Merikarhun käytöstä vuonna 2019 ja alusta yritettiin myydä. Keväällä 2020 Etelä-Kymenlaakson ammattiopisto anoi Rajavartiolaitoksen esikunnalta, että alus luovutettaisiin vastikkeetta koulutus- ja harjoituskäyttöön.[3] Valtioneuvosto päätti marraskuussa 2020 aluksen luovutuksesta oppilaitokselle.[4]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merirajan vartiointi sekä Suomenlahden aluemeren, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonta
  • Rajaliikenteen valvonta
  • Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, tarvittaessa voimakeinoin
  • Meritilannekuvan ylläpito ja täydennys
  • Meripelastusvalmius ja siihen osallistuminen
  • Valmius toimia onnettomuuspaikan pelastustöiden johtoaluksena/johtajana (OSC = On-Scene-Coordinator)
  • Vedenalainen etsintä, tutkinta ja paikantaminen sekä vedenalaiset nosto- ja korjaustyöt
  • Ympäristön valvonta yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa [5]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Merirajan valvontajärjestelmä[5]
  • ELOP-valvontakamera(video- ja lämpökamera)[2]
  • Integroitu navigointijärjestelmä ja DP-paikallaanpitojärjestelmä[2]
  • AES-90 valvontalaite kohteiden seurantaan merialueella[2]
  • Syvyyspommit sekä 12,7 mm konekivääri[5]
  • Valmiusvene (RIB) partiointiin ja meripelastukseen, nopeus noin 50 solmua[5]
  • Klein-Viistokaikuluotain ja ROV-laitteisto vedenalaisiin tehtäviin[2]
  • Aluksella on 2–4 sukeltajaa, jotka operoivat 0–60 metrin syvyydessä[5]
  • Pintailmajärjestelmä[5]
  • Suurtehovesi/vaahtotykki[2]
  • Siirrettävä palo- ja vauriontorjuntakalusto[5]
  • Lääkintähytti, varustettu mm. hapenanto- ja lääkitysvälinein, sekä paarit helikopteriin vinssausta varten[2]
  • Mobimar-kiinteä öljynkeräysjärjestelmä kapasiteetiltaan 60m³/h ja siirrettävää öljyntorjuntapuomia 400 metriä[2]
  • Kyky toimia räjähdysvaarallisilla tai myrkyllisiä kaasuja sisältävällä alueella sisätilojen hermeettisyyden, kaasusuojapukujen ja -antureiden avulla[2]
  • Kannettavat happi- ja säteilymittarit[2]
  • Näytteenotovarustus (ympäristövahingoissa)[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]