Tonteri (Kivennapa)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tonteri oli Kivennavalla, luovutetussa Karjalassa sijainnut kylä. Siellä oli suomalaista tullirajan vartiotoimintaa jo autonomian ajalla. Nykyään Tonteri on autiona.

Autonomian ajan tullivartiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän välillä oli alkujaan seitsemän tullivartiota: Kuokkala, Rajajoki, Tonteri, Lipola, Raasuli, Sirkiänsaari ja Tappari. Vuonna 1917 muodostettiin lisäksi Tulokkaan vartio. Vartiot olivat maantievartioita kohdissa, joissa tie ylitti rajan.[1]

Koska Tonteri ei ollut varsinainen rajanylityspaikka, sinne ei rakennettu tullilaitoksen vartiotaloa tullaamista varten vaan ainoastaan rajavartioston vartiotupa.[2]

Rajavartiot sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeisessä tilanteessa levottomalla rajalla kohtasivat sotilaallisen läsnäolon ja rajavartioinnin intressit. Syyskuussa 1918 ylipäällikkö määräsi muodostettavaksi Terijoen rajavartiopataljoonan, joka siirtyi Karjalankannaksen vartioksi 18. lokakuuta majuri Oskar Stenbergin komennossa.[3]

Kannaksen rajavartiointi järjestettiin uudelleen vuoden 1920 alussa. Käskyllä 17. tammikuuta 1920 vartiotehtävän sai uusi erikoisyksikkö, Käkisalmen läänin rykmentti. Kivennavalla oli tuolloin maantievartiopaikka.[4] Tonteriin oli sijoitettuna osia em. rykmentin II pataljoonasta.

Liikenneyhteydet ja posti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonterissa oli postipysäkki (numero 1617) 1. maaliskuuta 1910 lähtien vuoteen 1940 asti.[5] Vuodesta 1937 lähtien viipurilainen Kannaksen Matka-auto Oy liikennöi reittiä Viipuri - Kivennapa - Tonteri REO Safety Bus -seka-autolla.[6]

Uskonnollista elämää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonteriin saapui 1880-luvulla lestadiolainen herätys Pietarista käsin. Tonterin ohella sitä esiintyi Kivennavalla kirkonkylässä sekä Raivolassa.[7]

Tonteri toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan etenemisvaiheessa JR 7 ylitti rajan Tonterissa 31. elokuuta 1941.[8] Asemasotavaiheessa Tonteri muodosti 2. divisioonan lohkojaossa oikeanpuolimmaisen lohkon helmikuusta 1943 lähtien. Muut lohkot olivat Riihiö ja Ohta.

Suurhyökkäyksen alettua 2. divisioonan puolustama linja kulki Tonterin läpi 10. kesäkuuta 1944 keskiyöllä.[9] Taisteluosasto Ahola vetäytyi Tonterista 11. kesäkuuta 1944. Kylä vallattiin takaisin JR 7:n 2. komppanian vastaiskulla, mutta menetettiin samana iltana neuvostojoukkojen painostaessa Tonterista ja Vihtaniemestä Hartosiin johtavien teiden suunnissa.[10]

Tonteri tänään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Kivennavan kylistä tuhoutuivat sodissa ja jäivät tyhjilleen. Tonteri kuuluu näihin.[11] Siiranmäestä Tonteriin johtaa huonokuntoinen tie.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kinnunen, Mauri: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla: lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Koskimaa, MattiTyrjän rykmentti: JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21273-3.
  • Kouhia, Kaarina: Käki kukkuu siellä. Karjala : puolueista riippumaton karjalaisten lehti, 31.10.1996, nro 44, s. 12. Viipuri, Lappeenranta:
  • Lehtipuu, Markus: Suomalainen matkaopas: Kannas. Helsinki: Suomalainen matkaopas Finnish Guidebooks Oy, 2006. ISBN 952-91-2323-X.
  • Ojala, Hannu: Äyräpää - eikä askeltakaan enää: Matkakertomus Termolasta Äyräpäähän, maailmasta jota ei enää ole. Etelä-Saimaa, 6.6.2004. Artikkelin verkkoversio.
  • Tuokko, Kaino: Rajalla rauhatonta. Saarijärven Offset (painopaikka): Kaino Tuokko (omakustanne), 2000. 952-91-2323-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]