Peitetoiminta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Peitetoiminnalla tarkoitetaan virkavallan pakkokeinoa esitutkinnan aikana.

Poliisilain muutos vuonna 2001 antoi poliisille mahdollisuuden peitetoimintaan ja valeostoihin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Peitetoiminnan avulla poliisi hankkii tietoa rikoksesta tai rikollisryhmästä soluttautumalla mahdollisimman lähelle kohdetta. Hän voi toimia peiteammatissa, esimerkiksi tarjoilijana tai autonkuljettajana, tai osallistua rikollisryhmän toimintaan, mutta ei laittomiin tekoihin. Lähtökohtana on, että peitepoliisi ei saa tehdä rikosta eikä aloitetta rikoksen tekemiseen.

Peitetoiminnan pitää pysyä salassa, jotta se on tehokasta ja turvallista. Sen vuoksi laki antaa soluttautujalle mahdollisuuden antaa peiteltyä tai harhaanjohtavaa tietoa, esimerkiksi hänelle voidaan luoda valehenkilöllisyys.

Peitetoiminnasta voi päättää vain keskusrikospoliisin päällikkö ja suojelupoliisille kuuluvissa asioissa sen päällikkö. Poliisin on kuitenkin saatettava Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi, onko henkilöä syytä epäillä sellaisesta rikoksesta, jonka tutkinnassa peitetoimintaa saa käyttää. Käräjäoikeus tutkii samalla myös, onko peitetoimintaa pidettävä tarpeellisena rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden tai ammattimaisuuden vuoksi.

Sisäministeriö antaa vuosittain oikeusasiamiehelle kertomuksen poliisin peitetoiminnasta.