Virka-apu
Virka-apu on viranomaisen toiselle viranomaiselle tai yksityiselle taholle antamaa apua, jossa viranomainen käyttää toimivaltuuksiaan mahdollistaakseen toisen viranomaisen määräyksen toteuttamisen tai antaakseen yksityiselle mahdollisuuden käyttää jotain oikeuttaan. Virka-avusta säädetään yleensä lailla tai asetuksella.
Tyypillisimmin virka-avusta puhuttaessa ymmärretään poliisin tai puolustusvoimien käyttämiä pakkokeinoja. Todellisuudessa virka-avun kenttä on huomattavasti laajempi. Poliisi antaa virka-apua viranomaiselle tai yksityiselle ainoastaan silloin, kun tästä on erityisesti laissa säädetty. Eräs hallinnollisen virka-avun muoto on salassa pidettävien tietojen luovuttaminen ulkomaiselle tai kotimaiselle viranomaiselle, mistä säädetään julkisuuslaissa. Hallintolaissa annetaan kaikille viranomaisille oikeus pyytää virka-apua hallintotuomioistuimilta asianosaisten, asiantuntijoiden ja muiden henkilöiden kuulemiseksi valan velvoituksella tuomioistuimessa.
Poliisin virka-apu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliisi ei ole yleinen virka-apuviranomainen, mutta sille on annettu useissa laeissa velvollisuus avustaa muita viranomaisia. Ainakin 164 eri lakia[1] antaa eri viranomaisille mahdollisuuden pyytää poliisilta apua tehtäviensä toteuttamiseksi. Yleensä laki mahdollistaa poliisin pyytämisen avuksi silloin, kun on tehtävä tarkastus tai katsastus johonkin tilaan. Tällaisen poliisin tuella tehtävän tarkastuksen mahdollistavat monet valtion rahoittamia palveluja käsittelevät lait, esimerkiksi opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettu laki (1705/2009). Tarkastuksissa poliisin apua voivat pyytää myös monet valvontaviranomaiset toteuttaessaan tehtäviään. Valvontaviranomaisille annetaan lisäksi usein oikeus pyytää virka-apua myös lainvastaisen toiminnan keskeyttämiseksi.
Monissa sosiaalivakuutusta käsittelevissä säännöksissä annetaan mahdollisuus pyytää poliisilta virka-apua erilaisten tutkimusten tekemiseksi. Tyypillinen esimerkki on sotilasvammalain täytäntöönpanosta annettu asetus (405/1948), jossa annetaan vakuutustapahtumaa tutkivalle viranomaiselle mahdollisuus pyytää poliisia tutkimaan vahingoittuminen tai sairaus.
Yksityishenkilön arjessa näkyvintä poliisin virka-apua on mielenterveyslain (1116/1990) ja sosiaalitoimen lainsäädännön perusteella suoritettava virka-apu. Poliisi antaa rutiininomaisesti virka-apua sosiaaliviranomaisille erityisesti lasten huoltajuuskiistoissa, lastensuojeluasioissa ja pakkohoitopäätösten toimeenpanossa. Poliisi hoitaa virka-apuna myös muita täytäntöönpanotehtäviä, esimerkiksi vankeusrangaistukseen tuomittujen kiinniottamisen ja avustaa tarvittaessa ulosottoviranomaisia.
Useissa asialuokissa, joissa valvontatoimintaa suoritetaan merialueilla tai rajaseudulla, laki antaa viranomaiselle oikeuden pyytää virka-apua poliisin lisäksi tullilta ja rajavartiolaitokselta
Puolustusvoimien virka-apu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvoimille on laissa säädetty erääksi tehtäväksi virka-avun antaminen muille viranomaisille. Virka-apua annetaan pääasiallisesti pelastusviranomaisille tai poliisille. Poliisille annettavasta virka-avusta on säädetty puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa(781/1980).
Puolustusvoimat antaa virka-apua poliisille silloin, kun poliisin omat voimavarat eivät riitä tai kun poliisilta puuttuu erityisvälineistöä tai -henkilöstöä tehtävän suorittamiseksi. Jälkimmäinen tilanne tulee useimmin vastaan räjähteiden raivaamisen yhteydessä. Virka-apua voidaan antaa
- henkilön etsimiseksi ja kiinni ottamiseksi
- paikan tai alueen eristämiseksi ja tutkimiseksi
- liikenteen ohjaamiseksi
- henkilöiden ja omaisuuden tilapäiseksi suojaamiseksi
- räjähteiden raivaamiseksi
- muuhun sellaiseen tehtävään, jonka suorittamiseksi tarvitaan puolustusvoimien erityishenkilöstöä tai -välineistöä.
- muuhun "kansainvälistä erityissuojelua nauttivien henkilöiden" (mm. valtionpäämiehet) suojelemiseksi tarpeelliseen tehtävään
Poliisille annettavaa virka-apua pyytää poliisin yli- tai lääninjohto. Kiireellisessä tapauksessa virka-apua voi pyytää myös poliisin valtakunnallisen tai paikallisyksikön päällikkö tai päällystöön kuuluva, valmiudessa oleva johtohenkilö. Virka-apupyyntöön suostuu puolestaan Pääesikunta tai sotilasläänin, merivoimien, ilmavoimien tai maanpuolustusalueen esikunta. Kiireellisessä tapauksessa virka-avun antamisesta voi määrätä varuskunnan päällikkö, joukko-osaston komentaja tai sotilaslaitoksen päällikkö. Puolustusvoimat päättää virka-apuosaston koon ja varustuksen.
Poliisi päättää virka-avun käytöstä ja sen lopettamisesta. Virka-apuosastoa johtaa puolestaan aina sotilashenkilö johtovastuussa olevan poliisin ohjeiden mukaan. Virka-apuosaston jäsenillä on erittäin kiireellisessä virka-aputehtävässä oikeus käyttää poliisin ohjauksessa sellaisia tilanteen kannalta tarpeellisia voimakeinoja, joihin poliisimies nämä toimivaltansa nojalla valtuuttaa. Muulloin virka-apuosaston jäsenillä on oikeus ainoastaan tavanomaiseen hätävarjeluun. Lisäksi virka-apuosaston jäsenillä on aina oikeus ottaa kiinni henkilö, joka haittaa virka-aputehtävän toteuttamista kiellosta huolimatta. Kiinniotettu on välittömästi luovutettava poliisille.
Syyskuun 2001 terrori-iskujen seurauksena lakiin lisättiin säännökset sotilaallisten voimakeinojen käytöstä vuonna 2005. Laki antaa poliisille mahdollisuuden pyytää sotilaallisia voimakeinoja käytettäväksi, mikäli tämä "on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla." Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan henkilökohtaisen aseen käyttöä merkittävämpää sotavarustuksella toteutettavaa voimankäyttöä. Voimakeinoja voidaan käyttää merkittävimpien terrorismirikosten ehkäisemiseksi tai keskeyttämiseksi. Sotilaallisia voimakeinoja saa virka-aputehtävässä käyttää vain sotilastehtävässä oleva virkamies. Myös muussa virka-avussa perusperiaatteena on, että tehtävään, jossa voidaan joutua käyttämään ampuma-asetta, komennetaan vain kantahenkilökuntaa[2].
Sotilaallisia voimakeinoja pyytää käytettäväksi sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä. Pyyntö käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Erittäin kiireellisessä tilanteessa, kun uhattuna on yhteiskunnan elintärkeä toiminto, pyyntö voidaan käsitellä myös puolustusministeriössä, mutta tällöinkin asiasta on välittömästi ilmoitettava valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille. Valtioneuvosto päättää, jatketaanko virka-apua.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Finlex-tietokantahaku 27.3.2007
- ↑ HaVM 1/1998 Viitattu 27.3.2007