Ihmiskauppa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvassa ihmiskaupan lähtömaat on punaisella ja päämäärämaat sinisellä. Lähde: YK:n raportti 2006 http://www.unodc.org/pdf/traffickinginpersons_report_2006-04.pdf

Ihmiskauppa on YK:n mukaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista (ihmissalakuljetusta), johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista. Ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan, internetrikollisuuden, piraattituotteiden ja lääkeväärennösten jälkeen. Se on myös räikeimpiä ihmisoikeusrikkomuksia.[1]

Ihmiskauppa ei ole helposti tunnistettava rikos. Tunnetuin muoto on seksuaalinen hyväksikäyttö. Se on kuitenkin vain yksi muoto. Tanskassa suurin osa ihmiskaupan uhreista on seksityöläisiä. Suomessa viranomaiset raportoivat erityisesti työperäisen ihmiskaupan yleistymisestä. Ihmiskauppa on kansainvälistä. Osa uhreista saattaa kieltäytyä avusta, mikä ei vähennä heidän haavoittuvuuttaan. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n johtajien mukaan on tärkeää tunnistaa uhrit, tukea laillista maahanmuuttoa laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi ja tiedottaa ihmiskaupan muodoista kuluttajien vastuun parantamiseksi ja ihmiskaupan ylläpitämisen sijaan sen torjumiseksi.[1]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen 2006 ratifioiman Yhdistyneiden Kansakuntien lisäpöytäkirjan mukaan ihmiskauppaa on

  1. hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla.
    Hyväksikäytöksi katsotaan vähintään toisen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksessa tai muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai muu orjuuden kaltainen käytäntö, orjuuden kaltaiset olot tai elinten poistaminen
  2. ihmiskaupan uhrin suostumuksella edellä tarkoitettuun hyväksikäyttöön ei ole merkitystä, jos sen saamiseksi on käytetty jotakin edellä mainituista keinoista
  3. alle 18-vuotiaan (eli lapsen) värväys, kuljetus, siirtäminen, kätkeminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa katsotaan "ihmiskaupaksi" myös silloin, kun siihen ei liity mitään edellä mainutuista keinoista[2]

Ihmiskaupan merkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei ole yksiselitteisiä merkkejä, joista ihmiskaupan uhrin voisi tunnistaa. Ih­mis­kau­pas­ta voi kuitenkin ker­toa ihmisen pe­lok­kuus, pa­hoin­pi­te­lyn jäl­jet, se et­tä hän ei sel­väs­ti­kään tun­ne oi­keuk­siaan, ei tie­dä työ­nan­ta­jan­sa ni­meä, asuinolosuhteet ovat heikot ja– hän saat­taa asua työ­pai­kal­laan, henkilön liikkumisvapautta on rajoitettu, hän on vel­ka­van­keu­des­sa esi­mer­kik­si mat­kan jär­jes­te­lyyn liit­ty­vien kus­tan­nus­ten vuok­si tai häntä uhataan väkivallalla.[3]

Jos epäilee ihmiskauppaa, henkilöltä voi kysyä tarkentavia kysymyksiä siitä, onko hän halutessaan vapaa jättämään työpaikkansa, onko häntä pahoinpidelty fyysisesti, henkisesti tai seksuaalisesti, paljonko ja kenelle hän joutuu maksamaan asumisestaan ja elämisestään, tai tuntuuko hänestä että hänelle tai hänen läheisilleen voi tapahtua jotain ikävää, jos hän jättää työnsä. Osa kysymyksistä on suunnattu lääkäreille, mutta niitä voivat soveltaa muutkin.[3]

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä voi kysyä neuvoa, jos epäilee, että joku on ihmiskaupan uhri.[3]

Eräitä ihmiskaupan muotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiton siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Laiton siirtolaisuus

Ihmiskauppa liittyy laittoman työvoiman saantiin, jota ilman markettien halvat vihannekset ja tekstiilit pitäisi tuottaa Euroopan ulkopuolella. Varsinkin halpatyövomana laittomat siirtolaiset ovat joustava työvoimareservi, jolla ei ole oikeuksia, oli kysymyksessä työturvallisuus, työajat tai palkat. Heidän avullaan voidaan kilpailla hinnoilla niin maataloudessa kuin hikipajoissa [4].

Orjuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Orjuus

Ihmiskaupan historia on orjuuden historiaa. Vaikka orjuus on kaikkialla maailmassa virallisesti kielletty, on esitetty arvio, että orjia olisi tällä hetkellä eri puolilla maailmaa 27 miljoonaa.[5] Kansainvälisen orjuutta vastaan taistelevan Anti-Slavery International -järjestön[6] mukaan vähintään 2,4 miljoonaa ihmiskaupan uhria työskentelee orjamaisissa oloissa.

Sudanissa arabien arvellaan pitävän lähes 90 000 mustaa eteläsudanilaista orjuudessa ja maassa käydään vilkasta orjakauppaa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa orjuuteen joutuu lähinnä laittomasti maahantulleita siirtolaisia.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiskauppa lisättiin Suomen rikoslakiin kesällä 2004. Ihmiskaupasta voidaan tuomita 4 kuukauden - 6 vuoden vankeuteen ja törkeästä ihmiskaupasta 2-10 vuoden vankeuteen.

Vuonna 2007 Suomessa raportoitiin olevan vain viisi ihmiskaupan uhria ja vuonna 2013 määrä oli noussut 56:een.[7] Havaittujen tapausten määrä on kasvussa, mikä johtunee siitä, että poliisi on alkanut pa­nos­taa ih­mis­kau­pan pal­jas­ta­mi­seen.[3] Vuonna 2014 tuli ilmi 209 ihmiskaupan uhria. Heistä 118 oli naisia ja 13 lapsia. 113 heistä oli tehnyt pakkotyötä ja 81 oli seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Uhrit ovat pääosin kotoisin Nigeriasta (42 henkilöä), Vietnamista (33), Etelä-Aasiasta (26) Itä-Euroopasta ja Keski-Aasiasta (24), muualta Afrikasta (23) ja Länsi- ja Keski-Euroopasta (20). Vastaavasti vuosina 2007–2010 uhrit olivat kotoisin Kiinasta (13), Somaliasta ja Itä-Euroopasta (12), Intiasta (10) ja Nigeriasta (8).[7]

Monet ihmiskaupan uhreista ovat Suomessa vapaaehtoisesti ja laillisesti sekä saavat palkkansa omalle pankkitililleen. Suurin osa heistä ei tunnista joutuneensa ihmiskaupan uhriksi.Todellisuudessa tiliä saattaa hallinnoida joku muu, tai uhrin täytyy maksaa käteisellä suuri osa palkastaan takaisin työnantajalle. Uhrit joutuvat alisteiseen, vahvaan riippuvuussuhteeseen, josta on vaikea murtautua ulos etenkään silloin kun hyväksikäyttäjät ovat sukulaisia tai tuttavia.[8]

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 käyttöön otettu auttamisjärjestelmä tarjoaa uhreille apua ja suojelua.[8] Uhrin luvataan saavan apua, vaikka hän olisi laittomasti maassa, hänellä ei olisi henkilöllisyyspapereita tai passia tai hän osaisi vain äidinkieltään. Mu­kaan on hy­väk­syt­ty myös ih­mi­siä, joi­den koh­dal­la on ky­sy­mys ih­mis­kau­pan kal­tai­sis­ta ri­kok­sis­ta, ku­ten tör­keäs­tä pa­ri­tuk­ses­ta, kis­kon­nan­ta­pai­ses­ta työ­syr­jin­näs­tä ja tör­keäs­tä lait­to­man maa­han­tu­lon jär­jes­tä­mi­ses­tä.[3] Ihmiskaupan uhrien auttaminen voi sisältää majoituksen, sosiaali- ja terveyspalveluita, oikeudellista neuvontaa ja avustamista, turvallisuusjärjestelyitä ja muita uhrin tarvitsemia tukitoimia, kuten kriisiapua. Auttamisjärjestelmään päästäkseen riittää pelkkä epäilys ihmiskaupan uhriksi joutumisesta.[9] Uh­ri on aut­ta­mis­jär­jes­tel­mäs­sä ta­val­li­ses­ti pa­rin vuo­den ajan, sillä oi­keusp­ro­ses­sit ovat pit­kiä. Ih­mis­kau­pan uh­rit voi­vat saa­da vä­liai­kai­sen oles­ke­lu­lu­van oi­keusp­ro­ses­sin ajak­si.[3] Järjestelmästä vastaa valtion ylläpitämä Joutsenon vastaanottokeskus. [9]

Vuonna 2015 järjestelmään tulleista noin 50 asiakkaasta 71 prosenttia oli naisia, ja yleisimmät kotimaat olivat Nigeria, Suomi ja Ukraina. Lähes puolet oli joutunut työperäisen ihmiskaupan kohteeksi. Jokunen ihminen oli joutunut pakkoavioliiton uhriksi. Niissä tapauksissa sopimus oli tehty kotimaassa ja uhri oli lähetetty puolisoksi Suomeen.[10]

Vuonna 2015 hallitus antoi lain, jonka tarkoitus oli selkeyttää auttamisjärjestelmää päivittämällä ihmiskaupan uhrien auttamiskäytännöt ja niiden edellytykset ulkomaalaislakiin ja lakiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta.[11] Lakiin sisältyi myös toipumisajan laajentaminen kaikkia uhreja koskevaksi, ei vain laittomasti maassa olevia. Uhreilla on oikeus 30 vuorokauden toipumisaikaan, jolloin esitutkintaviranomainen tai syyttäjä ei vielä ota heihin yhteyttä ihmiskaupparikoksen selvittämiseksi. Olosuhteiden edellyttäessä aikaa voidaan jatkaa enintään 60 vuorokaudella. Toipumisaika keskeytetään, jos uhri päätetään poistaa auttamisjärjestelmästä.[12]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa uhreista ei halua hakeutua järjestelmän piiriin.[8] Paperittomien ihmisten pelko on usein aiheellisesta, sillä pa­pe­ri­ton maa­han­muut­ta­ja ot­taa ison ris­kin maas­ta­kar­koi­tuk­ses­ta läh­ties­sään pe­rää­mään oi­keuk­siaan riip­pu­mat­ta oi­keu­den­käyn­nin tu­lok­ses­ta. Läh­tö­maa­han pa­laut­ta­mi­nen saat­taa tar­koit­taa pa­laa­mis­ta läh­tö­ti­lan­tee­seen ja tulemista jälleen uhriksi.[3]

Oikeudenkäynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioiden vähäisen määrän arvellaan johtuvan siitä, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on yhä vaikeaa ja monet tapaukset pysyvät vieläkin piilossa. Ihmiskauppaa ei aina eroteta maahanmuuttajien salakuljetuksesta, vaan monet tapauksista todetaan salakuljetusrikoksiksi. Tällöin ihmiskaupan uhrit nähdään usein laittomina maahanmuuttajina, jolloin heidät karkotetaan maasta sen sijaan että he saisivat tarvitsemaansa tukea. Matalia tuomiota on kritisoitu ihmiskaupan jatkumisen mahdollistamisesta.[7]

Elokuussa 2008 Helsingin käräjäoikeus vangitsi 20- ja 21-vuotiaat virolaismiehet epäiltynä ihmiskaupasta heinä- ja elokuussa 2008 Helsingissä. Lopulta oikeus tuomitsi heidät parituksesta - ei ihmiskaupasta. 20-vuotias sai aiemmin marraskuussa 2006 Helsingin käräjäoikeudelta 30 päiväsakkoa Tapiolan Stockmannilta varastettujen vaatteiden hallussapidosta.[13]

Suomen ensimmäinen tuomio työperäisestä ihmiskaupasta annettiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2012. Uhreina oli kaksi helsinkiläisen kynsistudion vietnamilaista työntekijää, jotka vietnamilaissyntyiset työnantajat olivat värvänneet kotimaastaan. Suomessa työntekijät oli laitettu työskentelemään 56 tuntia viikossa kuutena päivänä viikossa, minkä lisäksi he tekivät työnantajiensa kotitöitä. Palkkaa ei maksettu, sillä palkan sanottiin menevän veroihin, elinkustannuksiin ja maahantulon kuluihin. Ensimmäisenä Suomeen saapunutta naista painostettiin aborttiin, johon hän ei suostunut, mutta joutui tekemään töitä synnytykseen asti ja palaamaan vain parin viikon jälkeen töihin. Hän mainitsi neuvolassa palkattoman työnsä, jonka jälkeen poliisista neuvottiin tekemään rikosilmoitus. Uhri ei uskaltanut toimia ennen kuin lapsen isä saapui Suomeen. Mies oli velkaa työnantajilleen. Hän työskenteli palkatta, sillä työnantajien mukaan hän oli liian hidas ja huono työntekijä. Velka ei näin ollen lyhentynyt. Työntekijät pakenivat poliisin avulla turvakotiin. Naisen mukaan ei ollut itse ymmärtänyt olevansa ihmiskaupan kohde.[14]

Maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 95 prosenttilla maailman maista on ihmiskaupan kriminalisoiva lainsäädäntö. Kehitys on ollut nopeaa, sillä vielä vuonna 2003 ihmiskaupan kieltävä lainsäädäntö oli vain 42 prosentilla maailman maista. [7]

Kolme suurinta ihmiskaupan kohdealuetta ovat Lähi-idän rikkaat maat, Pohjois-Amerikka ja läntinen Eurooppa. Näille alueille virtaavat ihmiskaupan uhrit ovat pääosin kotoisin Etelä-Amerikasta, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Etelä- ja Kaukoidästä sekä Keski-Euroopasta. Kuitenkin yli kolmasosa, eli 34 prosenttia ihmiskaupasta tapahtuu valtioiden sisällä. Kaikista ihmiskaupan uhreista merkittävä osa on kotoisin Kaukoidästä. [7]

70 prosenttia ihmiskaupan uhreista on aikuisia naisia. Heistä 53 prosenttia on seksuaalisen hyväksikäytön uhreja. 62 prosenttia Afrikassa raportoiduista ihmiskaupan uhreista on lapsia. Aasiassa pakkotyö on yleisin ihmiskaupan muoto (64 prosenttia tapauksista).[7]

Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhreja on laskettu olevan kaikkiaan 140 000, ja 84 prosenttia heistä joutui seksityöhön.[15] YK:n arvion (2009) mukaan Euroopassa on 30 kertaa enemmän ihmiskaupan uhreja kuin mitä viralliset tilastot osoittavat, jopa 270 000.[16] Ihmiskaupan uhreja saapuu läntiseen Eurooppaan kaikkialta maailmasta, yli 130 eri valtiosta.[7] Kuitenkin 65% EU-maissa olevista ihmiskaupan uhreista on kotoisin EU-maista.

Vielä vuonna 2003 vain yhdeksällä maalla oli ihmiskaupan kieltävä lainsäädäntö, nykyisin se on 39 maalla.[7] YK:n huume- ja rikosviraston UNODC:n vuonna 2010 julkistaman raportin mukaan rikollisryhmät saavat Euroopassa ihmiskaupalla taloudellista hyötyä 2,5 miljardia euroa vuodessa.

80% ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä, ja 65% aikuisia naisia, jotka ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.[7]

Ilmitulleiden tapausten määrä eräissä maissa[7]

  • Alankomaat: 3 691 raportoitua seksikaupan uhria
  • Norja: 227 tapausta, mikä on eniten ilmitulleita seksuaalisen hyväksikäytön uhreja Pohjoismaissa
  • Suomi: 209 tapausta (2014)

Seksityön ja ihmiskaupan ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkija Anna Kontulan mukaan seksityön estäminen ei ole oikea keino puuttua ihmiskauppaan. Ihmiskauppaa on mm. rakennusteollisuudessa, maataloudessa ja ravintola-alalla. Seksinostosta, ydinsähkön tilaamisesta, ostopuolukoista ja asioinnista etnisessä ravintolassa ei Kontulan mielestä silti kannata määrätä sakkotuomiota, koska kriminalisointi voi pikemmin kasvattaa sitä kunkin alan harmaata puolta, jossa ihmiskauppiailla on tilaa toimia.[17]

Antropologi Laura Agustínin mukaan thaimaalaisten seksityöntekijöiden mielestä ihmiskaupan vastaiset toimet ovat heidän suuri ongelmansa. Hänen mukaansa ihmiskaupan vastustamisen nimissä "autetaan" ihmisiä, jotka eivät sitä haluaisi tai jotka jopa kokevat "auttamisen" tuhoavan heidän elämänsä.[18]

Jalkapallon EM-kisoissa Ukrainassa 2012 väitettiin ihmiskaupan lisääntyneen.[19] YK:n ihmiskauppaohjelman uutisoiman IOM-tutkimuksen mukaan väite oli väärä, seksityö ja ihmiskauppa sekoitettiin toisiinsa.[19] Seksityövoimaa ei riistetty eikä yhtään ihmiskaupan uhria löydetty, ei muitakaan viitteitä.[19] Muistakin urheilukilpailuista on esitetty vastaavia väitteitä, mutta niissäkään tutkimustulokset eivät ole tukeneet väitteitä.[19]

Myös Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 esitettiin vastaavia väitteitä ja puhdistustoimissa pidätettiin ja karkotettiin seksityöntekijöitä satunnaisesti. Vihreän puolueen puheenjohtaja Jenny Jones vaati vainon lopettamista: "Lontoon seksityöntekijät tarvitsevat suojelua eivätkä vainoa." [20][21]

Suhtautuminen boikotteihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orjakaupan aikana perustettu Anti-Slavery International ei kannata ihmiskauppatuotteiden (osin mm. puuvilla, tupakka, kaakao, kahvi ja sokeriruoko) boikottia, koska se köyhdyttäisi köyhiä entisestään. Köyhyys on ihmiskaupan eräs syy ja vaurastuminen lääke.[22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mielipide Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM: Ihmiskauppaa on torjuttava uusin menetelmin, Helsingin Sanomat 26.8.2008 C4
  2. Valtiosopimukset 71/2006 FINLEX Viitattu=12.12.2012.
  3. a b c d e f g Voiko potilaani olla ihmiskaupan uhri? Lääkärilehti.fi. Viitattu 10.2.2016.
  4. http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/130 Bruun Otto Mitä siirtolaisuus on? Johdanto aiheeseen
  5. National Geographic, 21st Century Slaves
  6. Anti-Slavery International, Annual Review 2005
  7. a b c d e f g h i j Ihmiskaupan uhrien määrä jatkaa kasvua myös Suomessa ts.fi. Viitattu 10.2.2016. fi-FI
  8. a b c Uskaltaako ihmiskaupan uhri hakea apua? - Ihmisoikeusliitto Ihmisoikeusliitto. Viitattu 10.2.2016. fi-FI
  9. a b Ihmiskaupan uhrien auttaminen - Maahanmuuttovirasto www.migri.fi. Viitattu 10.2.2016.
  10. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään aiempaa enemmän asiakkaita | maailma.net maailma.net. Viitattu 10.2.2016.
  11. Uutiset - Sisäministeriö www.intermin.fi. Viitattu 10.2.2016.
  12. FINLEX ® - Säädökset alkuperäisinä: Laki kansainvälistä suojelua hakevan… 388/2015 www.finlex.fi. Viitattu 10.2.2016. fi
  13. Käräjäoikeus vangitsi kaksi nuorukaista ihmiskaupasta epäiltynä, poliisitutkinta koskee tiettävästi prostituutiota. Helsingin Sanomat 8.8.2008 A9
  14. Valendis Suomalainen: [https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97970/GRADU-1441886337.pdf?sequence=1 TYÖN ORJAT Työperäiseen ihmiskauppaan liittyvä sääntely, ihmiskaupan vastainen toiminta ja uhrin oikeusasema Suomessa] Pro gradu –tutkielma. Kesäkuu 2015. TAMPEREEN YLIOPISTO. Viitattu 10.2.2016.
  15. Ihmiskauppa miljardibisnestä. HS [vanhentunut linkki]
  16. YK: Euroopassa jopa 270 000 ihmiskaupan uhria, HS 19.10.2009 B1
  17. Miten kaupallisesta seksistä tulisi säätää laissa?, Anna Kontula, 20.7.2012
  18. Thai sex workers: Anti-trafficking Rescues are Our Biggest Problem, Dr Laura Agustín, 15 March 2012
  19. a b c d Human Trafficking in Ukraine Did Not Spike During EURO 2012, IOM Research Finds, UN GIFT, September 2012
  20. Olympics crackdown on sex trade condemned by Stop the Arrests, The Observer, Saturday 9 June 2012, The Guardian
  21. IOM: Ihmiskauppa ei lisääntynyt jalkapallon EM-kisojen aikaan, PRO-tukipiste, 25.09.2012
  22. Melko reilun kaupan ihmisiä, Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen, HS-pääkirjoitussivu 26.5.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]