Ihmissalakuljetus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmissalakuljetus on YK:n määritelmän mukaan toimintaa, jolla pyritään taloudelliseen tai aineelliseen hyötyyn järjestämällä henkilö tai henkilöitä laittomasti johonkin kohdemaahan, jossa hänellä ei ole kansalaisuutta tai oleskelulupaa.[1] Ihmissalakuljetus liittyy ihmiskauppaan.

Ihmissalakuljetuksen muotoja ovat:[1]

  • Naisten ja lasten salakuljetus prostituoiduiksi
  • Laiton siirtolaisuus, jossa ammattimaiset rikollisryhmät kuljettavat huomattavaa maksua vastaan eri keinoin siirtolaisia rajojen yli
  • Ihmisten salakuljetus orjatyöhön valheellisilla lupauksilla
  • Ihmisten salakuljettaminen elinkaupan uhreiksi.

Maailmanlaajuisesti ihmissalakuljetus tuottaa vuosittain järjestäytyneille rikollisjärjestöille noin 7–12 miljardin Yhdysvaltain dollarin voitot. Ihmissalakuljetus on kolmanneksi tuottoisin salakuljetuksen laji, ja ainoastaan huumeiden ja aseiden salakuljetus ylittävät sen tuotot. Vuosittain salakuljetetaan noin neljä miljoonaa ihmistä eri puolille maailmaa. Näistä uhreista suurin osa on naisia ja lapsia, jotka salakuljetetaan useasta eri syystä kohdevaltioihin.

Ihmissalakuljetus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusrikospoliisi arvioi lokakuussa 2015, että esitutkintaan oli tulossa vuonna 2015 yli 200 tapausta, joissa epäiltiin laittoman maahantulon järjestämistä Suomeen. Viime vuosina tapauksia on ollut vuosittain 100–150. Keskusrikospoliisin mukaan syynä oli se, että Suomeen pyrki vuonna 2015 ennennäkemättömän paljon turvapaikanhakijoita. Miltei kaikki Suomeen salakuljetettavat hakevat maasta turvapaikkaa. Syksyllä 2015 enemmistö tapauksista oli edelleen Suomenlahden merivartiostolla, mutta rikosilmoituksia tehtiin ympäri maata. KRP keskittyy vain järjestäytyneiden rikollisryhmien tutkimiseen, lisäksi tapauksia tutkivat Rajavartiolaitos ja poliisilaitokset.[2]

Tyypillinen salakuljettajille maksettu summa on 5 000–10 000 euroa tai dollaria. Salakuljetettavat rahoittavat matkan pitkäaikaisilla säästöillä, myymällä omaisuutensa, mutta toisinaan myös länsimaissa asuvat sukulaiset osallistuvat matkan kustannuksiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jussi Pilviö: Ihmissalakuljetus / -kauppa ilmiönä Euroopassa, s. 10-12. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 11.10.2015).
  2. Ihmissalakuljetusta paljastuu nyt ennätyspaljon – poliisi ei ehdi tutkia kaikkea Ksml.fi - Keskisuomalainen. Viitattu 11.10.2015.
  3. KRP:n rikoskomisario: Neljännes tulijoista on maksanut ihmissalakuljettajille Yle Uutiset. Viitattu 11.10.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Di Nicola, Andrea & Musumeci, Giampaolo: Kuoleman matkatoimisto. Ammattina ihmissalakuljetus. (Confessioni di un trafficante di uomini, 2014.). Suomentanut Taru Nyström. Helsinki: Art House, 2015. ISBN 978-951-884-578-5.