Pakkotyö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pakkotyö tarkoittaa työtä tai palvelusta, johon ihminen pakotetaan rangaistuksen uhalla vasten tahtoaan. Orjuus, kuten velkaorjuus tai ihmiskauppa sisältää aina pakkotyötä. Varsinkin aikaisemmin, monissa maissa vielä nykyisinkin pakkotyötä on paljon käytetty lain määräämänä rangaistuksena monista rikoksista, mutta pakkotyötä teetetään maailmassa nykyisinkin paljon myös laittomasti. Pakkotyön poistamiseksi Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on laatinut kansainvälisiä yleissopimuksia.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkotyö on yleisintä säätelemättömillä ruumiillisen työn aloilla, kuten maataloudessa ja kalastuksessa, kodinhoitotyössä, rakennus-, kaivos- ja tiiliteollisuudessa, valmistus-, käsittely- ja pakkausketjussa, seksityössä ja lasten hyväksikäytössä, kaupankäynnissä ja rikollisuudessa.[1] Pakkotyön on arvioitu olevan isoin ongelma Aasiassa ja Tyynenmeren valtioissa.[1]

Alueittain:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangaistuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkotyö on vanhastaan ollut monissa maissa käytössä rangaistuksena. Se on tavallisimmin määrätty suoritettavaksi valtion tiluksilla, linnoituksissa, tehtaissa tai kaivoksissa, entisinä aikoina usein myös kaleerilaivoilla tai siirtomaissa.[2]

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Ukrainan kapinalliset ovat Donetskin kansantasavallan johdolla kertoneet kertoneet teettävänsä vangituilla ukrainalaissotilailla pakkotyötä. Ainakin 65 sotavankia on käytetty talojen rakentamiseen Ilovaiskissa Donetskin lähellä.[3]

Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) raportoi jo ennen sotaa pakkotyön käytöstä ukrainalaisvankiloissa vuonna 2005. Naisvankilassa vankeja oli pidetty pakkotyössä 12 tuntia päivässä. Lisäksi Ukrainassa pidätetyt olivat jatkuvassa vaarassa joutua pahoinpitelyn tai kidutuksen uhreiksi. Hallitus vastasi sulkeneensa joitain pidätyskeskuksia, uudistaneensa vankiloita ja vakuutti että rikoksista seuraisi syytteitä.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaissa rangaistuksena suoritettava pakkotyö oli aikoinaan laajassa käytössä muun muassa Britanniassa, josta noin 161 700 vankia vuosien 1788 ja 1868 välillä siirrettiin Australiaan,[5].

1900-luvulla useissa diktatuurivaltioissa kuten Natsi-Saksassa ja varsinkin Stalinin aikana myös Neuvostoliittossa suuri joukko vallanpitäjien poliittisia vastustajia tai sellaisiksi epäiltyjä joutui pakkotyöhön keskitysleireillä.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa vuoden 1734 laki määräsi pakkotyön rangaistukseksi muun muassa rahanväärentämisestä[6], oikeuden tuomiokirjojen ja eräiden muiden virallisten asiakirjojen väärentämisestä[7], eräissä tapauksissa varkaudesta[8] ja julkisten varojen kavaltamisesta[9], salavuoteudesta, mikäli tuomittujen varat eivät riittäneet siitä säädetyn sakon maksamiseen[10], sekä prostituutiosta[11]. Suomessa nykyinen rikoslaki ei tunne pakkotyötä erillisenä rangaistuksena, mutta vankeuteen tuomitut ovat lain mukaan velvolliset vahvistettuna työaikana osallistumaan vankilan järjestämään ja hyväksymään toimintaan.[12]

Rangaistuksen luontoiseen pakkotyöhön, jota ei kuitenkaan virallisesti nimitetty rangaistukseksi, voitiin Suomessa vuoteen 1987 voimassa olleen[13] lain mukaan määrätä myös irtolaisuudesta.[14]

Kansainväliset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1930 tehtiin ensimmäinen kansainvälinen yleissopimus, jonka tarkoituksena oli saada pakkotyö mahdollisuuksien mukaan poistetuksi.[15] Sitä täydentää vuonna 1955 laadittu yleissopimus pakkotyön poistamisesta.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anti-Slavery - Forced Labour www.antislavery.org. Viitattu 1.4.2016.
  2. ”Pakkotyö”, Otavan iso Fokus, 5. osa (Mn-Qv, s. 3044. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  3. Itä-Ukrainan kapinalliset teettävät pakkotyötä ukrainalaisvangeilla HS.fi. Viitattu 13.4.2016.
  4. Pakkotyö ja kidutus rehottavat Ukrainan vankiloissa Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2016.
  5. Jan Bassett: The Concice Oxford Dictionary of Australian History, s. 258. Melbourne: Oxford University Press, 1986. ISBN 0-19-554422-6.
  6. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, VII luvun 1 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  7. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, VIII luvun 2 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  8. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, XL luvun 3 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  9. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, XLV luvun 2 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  10. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, LIII luvun 3 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  11. Vuoden 1734 lain rangaistuskaari, LVII luvun 1 ja 2 § Agricola-projekti. Viitattu 2.4.2016.
  12. Vankilalaki, 8. luvun 2 § Finlex. Viitattu 2.4.2016.
  13. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: ”Irtolaiset”, Historian suursanakirja, s. 175. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  14. Irtolaislaki 1936 Viitattu 2.4.2016.
  15. C029 - Forced Labour Convention, 1930 (No. 29) ILO. Viitattu 2.4.2016.
  16. C105 - Abolition of Forced Labour Convention, 1957 (No. 105) ILO. Viitattu 2.4.2016.