Tampella

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampellan entinen tehdasalue sijaitsee Tammerkosken rannassa Tampereella.

Oy Tampella Ab oli suomalainen, vuonna 1856 toimintansa aloittanut, metalli-, metsä- ja tekstiiliteollisuutta harjoittanut pörssiyhtiö. Yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin 1980-luvun lopussa ja joutui silloisen rahoittajansa ja omistajansa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin (SKOP) kanssa Suomen Pankin haltuun vuonna 1991. Sen jälkeen yhtiö pilkottiin ja myytiin osina. Yhtiön historia on merkittävä osa suomalaista teollisuushistoriaa. Nimi Tampella tuli Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö-nimestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampellan vuonna 1909 Loviisan–Vesijärven rautatielle valmistama höyryveturi Jokioisten Museorautatiellä kesällä 2006.
Tampellan vanha tehdasrakennus kyltteineen. Rakennus, jonka katolla Tampella-kyltti on, on nykyään Tampereen oikeustalo.

Vuonna 1844 Nils Johan Idman ja Carl August Ramsay perustivat Tammerkosken rannalle rautaruukin, joka sai nimekseen Tampereen masuuni. Ruukissa jalostettiin Viljakkalan Haverin kaivoksen tuottamaa rautamalmia. Heikkolaatuinen raaka-aine vaikeutti tuotantoa, ja sen tueksi rakennettiin masuunin viereen valimo valmistamaan patoja, pannuja ja uuninluukkuja. Ruukki menestyi huonosti ja perustajat myivät sen vuonna 1856 Seinäjoen ruukinpatruunalle Gustaf August Wasastjernalle, joka muutti masuunin konepajaksi.

Vuonna 1856 varatuomari Adolf Törngren perusti pellavakehräämön ja -kutomon Tammerkosken rannalle. Laitos työllisti alusta lähtien satoja henkilöitä. Sen tavaramerkiksi muodostuivat damastiliinat, joiden suunnittelijoina oli suomalaisia taiteilijoita.

Vuonna 1861 Tampereen konepaja ja Tampereen pellavakehräämö yhdistettiin Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag -nimiseksi yhtiöksi (vuodesta 1938 alkaen Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö, sittemmin Oy Tampella Ab). Yhtiö menestyi aluksi huonosti ja sen omistajat tekivät vararikon. Yhtiön omaa selviytymistä pidetään sen hallituksen puheenjohtajaksi tulleen Alfred Kihlmanin ansiona.

Tampereen konepajalla valmistettiin aluksi laivoja, puuhiomakoneita ja vesiturbiineja sekä vuodesta 1900 lähtien höyryvetureita.

Yhtiön kolmanneksi toimialaksi tuli metsäteollisuus, kun Tampella perusti vuonna 1872 Tampereelle puuhiomon ja osti vuonna 1886 Inkeroisten puuhiomon. Inkeroisiin Tampella rakensi myöhemmin paperitehtaan, jota laajennettiin useaan otteeseen (nykyisiltä nimeltään Anjalan paperitehdas ja Inkeroisten kartonkitehdas).

Tampella aloitti 1930-luvun alussa kranaatinheittimien valmistuksen. Paperikoneita ja kallioporakoneita alettiin valmistaa 1950-luvun alussa.

Tekstiiliteollisuus laajeni vuonna 1934, kun Tampella osti vuonna 1898 perustetun Tampereen Puuvillatehdas Oy:n, jolla oli tehdas Tampereen Lapinniemessä. Koko Tampellan tekstiilituotanto siirrettiin Lapinniemeen vuonna 1977. Tampellan tekstiilitehtaiden toiminta päättyi 1980-luvun puolivälissä.

Vuonna 1960 yhtiön nimeksi muutettiin Oy Tampella Ab. Tampella-nimi oli sitä ennen ollut pitkään käytössä yhtiön tuotemerkkinä.

1980-luvun puolivälissä Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki (SKOP) ja sen lähiyhtiöt alkoivat ostaa Tampellan osakkeita. Tampellan pitkäaikainen rahoittajapankki SYP lähti kilpailemaan Tampellan omistuksesta ja osti osakkeita rinnan SKOPin kanssa. Jonkin aikaa SKOP ja SYP suunnittelivat yhdessä Tampellan pilkkomista ja osien myymistä, kunnes SKOP osti myös SYPin osuuden. SKOP otti myös vastuulleen kaikki SYPin lainat Tampellalle.

SKOPilla ei ollut selvää suunnitelmaa Tampellan suhteen, mutta se päätti lopulta pitää Tampellan ja kehittää siitä oman teollisuusryhmänsä kantayhtiön. Sekä SKOP että Tampella ajautuivat ylitsepääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvun alussa. Lopputuloksena oli, että Suomen Pankki otti 19.9.1991 haltuunsa SKOPin, jolloin Suomen Pankista tuli myös Tampellan pääomistaja.

Osa Tampellan tehdasrakennuksista purettiin. Tilalle on noussut uudisrakennuksia. Jäljelle jääneissä tekstiilitehtaan rakennuksissa toimii Museokeskus Vapriikki.

Tampellan osien myynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Pankin suorittaman SKOPin haltuunoton jälkeen Tampellan toimialoista muodostettiin erilliset tytäryhtiöt.

Vuonna 1991 Tampellan puolustusvälineyksikkö ja Puolustusministeriön Vammaskosken tehtaat yhdistettiin Vammas Oy:ksi, josta tuli myöhemmin osa Patria Oy:tä. Tampella jäi yhtiöön vähemmistöosakkaaksi 22,3 % osuudella. Tampellan osuus myytiin vuonna 1997 Patria Oy:lle.

Tampellan metsäteollisuus (Tampella Forest Oy) ja pakkausteollisuus (Tambox Europe Oy) myytiin 1991 Enso-Gutzeit Oy:lle

Vesiturbiinien valmistus (Oy Tamturbine Ab) ja kattiloiden valmistus (Tampella Power Oy) myytiin norjalaiselle Kvaernerille vuonna 1996. Yhdysvaltalainen General Electric osti Tamturbinen 1999 ja jatkoi toimintaa Tampereella nimellä GE Energy (Finland) Oy. Itävaltalainen Andritz osti vesiturbiiniliiketoiminnan GE:ltä ja nyt nimenä Andritz Hydro Oy. Tampella Power yhdistettiin Kvaernerin Pulping & Power -divisioonaan. Vuonna 2006 Metso Oyj osti koko tämän divisioonan Kvaerneriltä, jolloin Tampellassa harjoitettu kattilavalmistus palasi takaisin suomalaisomistukseen.

Paperikoneiden valmistus (Tampella Papertech Oy) myytiin Valmet Oy:lle vuonna 1992.

Vuonna 1997 Tampellasta oli jäljellä enää vain kallioporakoneita valmistava tytäryhtiö Tampella Tamrock Oy. Ruotsalainen Sandvik Ab osti Tampellan osakekannan ja muutti yhtiön nimen ensin Tamrock Oy:ksi ja myöhemmin Sandvik Tamrock Oy:ksi. Vuonna 2006 yhtiön nimeksi tuli Sandvik Mining and Construction Oy. Yhtiö toimii edelleen Tampereella, Turussa ja Lahdessa.

Tampellan konepajan tunnettuja tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiturbiinien valmistus aloitettiin 1856. Aluksi Tampella valmisti useita turbiinityyppejä, vuodesta 1923 pääasiassa Kaplan-turbiineja. Valtaosa Suomessa nykyään käytössä olevista turbiineista on Tampellan valmistamia Kaplan-turbiineja.

Laivojen valmistus alkoi 1857 ja päättyi 1910. Ensimmäinen höyrylaiva rakennettiin talven 1857–58 aikana ja laskettiin vesille 1859. Kaikkiaan Tampella rakensi noin 60 alusta.

Ensimmäinen puuhiomakoneen Tampella toimitti 1869 Fredrik Idestamin hiomolle Nokialle. Puuhiomakoneet säilyivät Tampellan konepajan keskeisinä tuotteina hyvin pitkään; vielä 1960-luvulla Tampella oli maailman suurimpia puuhiomakoneiden valmistajia. Esimerkiksi historiallisesti arvokkaalla Vääräkosken kartonkitehtaalla Ähtärissä on 3 Tampellan 1940-luvulla valmistamaa kylmähiomakonetta.

Höyryvetureiden valmistus alkoi 1898, kun Valtionrautatiet tilasi yhtiöltä 40 veturia. Vuoteen 1957 mennessä, jolloin vetureiden tuotanto päättyi, Tampella oli valmistanut yli 900 veturia. Suurin Tampellan valmistama veturityyppi oli raskas tavarajunaveturi Tr1, lempinimeltään Risto.

Höyrykattiloiden valmistus alkoi laivakattiloilla, sen jälkeen tehtiin veturikattiloita. Voimalaitoskattiloiden valmistus alkoi 1930-luvun alussa ulkomaisilla lisensseillä. Sellutehtaiden soodakattiloista tuli keskeinen tuote 1960-luvulta alkaen. Soodakattiloiden ohella Tampella valmisti sellutehtaiden talteenottolaitoksia.

Tampellan asetuotanto alkoi 1932 kevyiden 80 mm:n kranaatinheittimien valmistuksella ja sitä seurasi raskaiden kranaatinheittimien valmistus 1930-luvun lopusta alkaen. Tykkejä Tampella valmisti sotavuosina Boforsin lisenssillä (mallit 37K/36 ja 105H/37). Ensimmäinen täysin suomalainen kenttätykki (122 K 60) valmistui 1960. Tampellan 1980-luvulla valmistama kanuuna 155 K 83 on edelleen Suomen kenttätykistön pääase.

Sota-aikana Tampellan aseosaston pääasiallinen työ oli omien ja sotasaaliina saatujen tykkien korjaus.

Vuosina 19501974 Tampellalla oli israelilaisten kanssa Soltam-niminen yhteisyritys aseiden valmistusta ja markkinointia varten.

Lentokonemoottoreita Tampella valmisti 1930-luvulta sotavuosien loppuun. Sota-aikana valmistusohjelmassa olivat myös lentopommit.

Höyryvetureiden valmistuksen päätyttyä 1957 Tampella alkoi valmistaa vetureiden dieselmoottoreita saksalaisen MAN AG:n ja ranskalaisen Alsthomin (nykyään Alstom) lisensseillä.

Sota-aikana Tampella valmisti Outokumpu Oy:lle kallioporakoneiden varaosia ja ryhtyi sodan jälkeen ryhtyi suunnittelemaan omaa porakonemallia. Kone valmistui 1952 ja siitä tuli vähitellen menestystuote. Porakoneiden ohella Tampellan porakoneyksikkö (Tampella Tamrock Oy) valmisti porausjumboiksi kutsuttuja, usean poran käsittäviä porausvaunuja ja paineilmakompressoreita. Tamrock valmisti myös kaivoskuormaajia. Tamrockin osti ruotsalainen Sandvik AB.

Tampellan paperikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paperi- ja kartonkikoneiden tuotanto alkoi vuonna 1952. Paperikoneiden valmistajana Tampella oli Valmetin, Wärtsilän ja A. Ahlström Osakeyhtiön kilpailija. Vuonna 1969 solmittiin TVW-yhteistyösopimus Tampellan, Valmetin ja Wärtsilän kesken. Sopimuksen mukaan kukin yhtiö erikoistui tietyn tyyppisiin koneisiin. Tampellan vastuulle tuli kartonkikoneet. Lisäksi muodostettiin yhteinen TVW-markkinointiorganisaatio.

Tampellan kartonki- ja paperikoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampellan metsäteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampella Forest valmisti paperia ja kartonkia Heinolan ja Inkeroisten kartonkitehtaalla, Anjalan paperitehtaalla sekä sellua Tolkkisten sellutehtaalla. Tolkkisten tehdas muutettiin myöhemmin sahaksi. Lisäksi Tampellalla oli Barcelonassa vuosina 1969-1994 Tampella Española-niminen kartonkitehdas. Tehtaassa valmistettiin kartonkia yhdellä 4m leveällä kartonkikoneella. Metsäteollisuus myytiin Ensolle vuonna 1994.

Tampereen vanha tehdasalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa Tampellan tehtaista toimi vuodesta 1844 aina 1990-luvulle saakka Tampereen keskustassa, Tammerkosken ylä­juoksun itä­rannalla sijainneella noin 25 hehtaarin laajuisella tontilla. Alueen ensimmäinen tehdas­rakennus oli vuonna 1844 rakennettu masuuni.[1] Nykyään alue ei enää ole teollisuus­käytössä, mutta monet vanhoista rakennuksista ovat yhä jäljellä. Monia Tampellan rakennuksia suunnitteli arkkitehti Georg Schreck. Hänen käsialaansa on mm. kaunis uusrenesanssipalatsi Tampellan juhlatalo.

Alueen nykytila ja suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampellan alue kesällä 2008

Vuonna 1989 Tampella päätti siirtää teollisuustoimintansa pois alueelta[2], mikä tapahtui vähitellen vuoteen 2000 mennessä.[1] Tampella ja Tampereen kaupunki järjestivät vuosina 1990-1991 arkkitehti­kilpailun alueen suunnittelusta. Sen voitti arkkitehtitoimisto Helamaa-Heiskanen, ja alueen uusi asemakaava vahvistettiin vuonna 1995. Alueella on nykyisin Tampellan kaupunginosa.[1]

Vanhoja rakennuksia on säilytetty noin 60 000 kerrosneliömetriä, minkä lisäksi uusia, pääasiassa asuintaloja, on rakennettu noin 140 000 neliömetriä. Alueella toimii myös Tampereen käräjäoikeus.[1]

Kaupunginosan tunnusmerkkinä on vanhan tehdasrakennuksen, nykyisen oikeustalon, katolla sijaitseva tehtaan vanha kyltti, joka oli poissa paikaltaan vuodet 1997–2006.

Suunnittelualue ulottuu pohjoisessa Näsijärven rantaan saakka, mutta sen poikki kulkevat vilkas­liikenteinen Kekkosentie, joka on osa valtatietä 12, ja Tampere-Pori-rata. Suunnitelmat edellyttävät, että tällä osuudella Kekkosentie siirretään tunneliin.[1]

Tampellan kapearaiteinen tehdasrata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaverstaan, veturikokoonpanohallin, varastojen, sekä pajan ja kosken välillä olleen raaka-ainevaraston yhdisti kapearaiteinen rata, jolla nelipyöräisillä vaunuilla kuljetettiin valmiita kappaleita ja raaka-aineita. Koska hevosia ei sodan aikana ollut käytössä, vaunuja työnsivät venäläiset sotavangit.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mikko Järvi: Tammerkosken muutos ja rakennusperintö Ympäristöministeriö ja Museovirasto. Viitattu 23.8.2010.
  2. Käsityöläispajoista vapriikkien aikaan Korkki, Niemelä. Viitattu 23.8.2010.
  3. Tervakosken paperitehdas, Teemu Sainio, Suomen historian pro gradu -tutkielma, 2003.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Palo-Oja, Ritva (toim.): Tampella: Metallin aika ja taika. Tampereen kaupunki, 2004. ISBN 951-609-244-6.
  • Toivonen, Vesa: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta. Apali, 2003. ISBN 952-5026-26-4.
  • Satopää, Rauno: ARAn seitsemän vuosikymmentä. Perusyhtymä Oy, 1985. ISBN 951-99617-5-5.
  • Päivi Tapola: Rakentajan elämä - Georg W. I. Schreck. Moreeni 2011. ISBN 978-952-25-40546.
  • Vesa Toivonen: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta. Apali 2003. ISBN 9789525026269.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]