Haverin kaivos

Haverin kaivos on Viljakkalassa (nyk. Ylöjärvi) sijaitseva entinen rauta- ja kultakaivos. Kaivostoiminta lopetettiin alueella 1960. Kaivos oli useiden vuosikymmenien ajan täynnä vettä ja sellaisena suosittu sukelluskohde.

Haverin kaivoksen malmijätettä ja taustalla kaivoksen rakennukset.

Kaivostoiminta

Kaivos perustettiin aikoinaan rautamalmin louhintaa varten, louhittu malmi kuljetettiin hevoskuormina Tampereelle jalostettavaksi, mutta kannattavuus oli alun alkaenkin huono. Rautamalmin köyhyyden vuoksi toiminta oltiin lakkauttamassa kunnes malmin huomattiin sisältävän kultaa, jolloin toiminta muuttui jälleen kannattavaksi. Vuoden 1952 Helsingin kesäolympialaisten kultamitalit valmistettiin Haverin kullasta. Haverin kaivoksen kullan tuotanto oli vuonna 1953 noin 400 kg. Raakamalmia käsiteltiin 342 tonnia vuorokaudessa. Kultaa louhittiin aina vuoteen 1960, jolloin toiminta tyrehtyi.

Haverin kaivoksen kultaa valetaan harkoiksi.

Kaivoksen sulkeminen

Kaivoksessa syttynyt tulipalo, joka aiheutti pahanlaatuiset vauriot, sekä huonot kaivosmenetelmät ja vanhanaikaiset koneet johtivat siihen, että kaivos lopulta suljettiin. Kaivostöiden loppuessa yli 90 metriä syvää kuilua vedestä tyhjinä pitäneet vesipumput purettiin pois, ja kuilu täyttyi hiljalleen pohja- ja valumavesistä. Osa kaivoskoneista jäi alueelle ja niiden ympärille yritettiin 1970-luvulla rakentaa kaivosmuseota, vesihuvipuistoa ja kullanhuuhdontaa. Paikan syrjäisestä sijainnista, varojen puutteesta ja ehkä taitamattomasta markkinoinnistakin johtuen kävijöiden määrä jäi riittämättömän pieneksi ja toimintaa pyörittänyt yhtiö ajautui konkurssiin.

Kaivoksen rakenne

Kaivoskuilu jakautuu karkeasti kolmeen osaan: pääkuilu, Turistiluola ja muut luolat. Pääkuilu on noin 120 metriä halkaisijaltaan ja noin 70 metriä syvä. Se laskeutuu portaittain aina 20 metriin asti, syvemmällä on muutamia portaita ja pohjaosuus on suoraa kuilua. Turistiluola on kolmen metrin syvyydessä pääkuiluista erkaneva väljä luola, vanha malmivarasto, joka tulee ulos noin kahdeksan metrin syvyydessä. Turistiluola on kohteista suosituin. Laiturin lähellä on toinen, niin sanottu Pikkuluola, joka alkaa kahdeksan metrin syvyydestä ja tulee ulos noin 20 metrin syvyydessä. Pääkuilun seinissä on myös useita erikseen nimeämättömiä kuiluja.

Geologia

Haverin kultaesiintymä on osa Tampereen liuskevyöhykkeen länsiosassa Haverin muodostumaa, joka on noin 1,9 miljardia vuotta vanha. Esiintymän isäntäkivenä ovat basalttiset vulkaniitit. Vallitsevan teorian mukaan esiintymä on syntynyt saarikaariympäristössä merenalaisena vulkaanisena massiivisena sulfidimalmina (VMS), jota ovat myöhemmät prosessit muokanneet.

Sukellustoiminta

Varsin pian kaivosmuseohankkeen kariuduttua lähistöllä asuneet urheilusukeltajat keksivät kuilun, ja siitä tuli nopeasti suosittu sukelluskohde.

Sukellusreitit

Haverin louhos toukokuussa 2014. Kuvassa sukeltajien veteenmenopaikka.

Suosituin reitti Haverissa oli sen parhaiten tuntevien sukeltajien mukaan seuraavanlainen: alas köyttä 25–35 metriin, köyttä takaisin noin 20 metriin, josta viistosti Pikkuluolalle, siitä läpi Turistiluolalle aukkoja katsomaan, edelleen vastapäivään kymmenkunnan metrin syvyydessä louhoksen ympäri laiturille.

Muut luolat ovat kaivoskuiluja, jotka lähtevät vaakasuorassa tasossa eri syvyyksiltä. Ne ulottuivat tiettävästi jopa usean sadan metrin päähän pääkuilusta, ja siellä täällä niitä katkoo muiden poikki- ja pystykuilujen muodostama labyrintti. Syvyyssuunnassa kuilut ulottuvat kaivoskarttojen mukaan jopa kahdensadan metrin tietämille.

Vedessä oli sakkakerros, yleensä 20–35 metrin välisellä alueella, riippuen veden lämpötilasta. Kylmällä säällä se oli yleensä syvemmällä. Sakkakerroksen paksuus vaihteli 5–15 metrin välillä.

Onnettomuuksia

Haveriin on hukkunut yhteensä neljä sukeltajaa: espoolainen nainen vuonna 1987, porilainen vapaasukeltaja vuonna 1990 ja helsinkiläiset veljekset vuonna 1993. Vuonna 1987 valtion sukellusrobotti, ROV Jutta, etsi kaivoksesta kadonnutta sukeltajaa, mutta turhaan. Kadonneen löysi tamperelainen sukeltaja Pertti Koivuaho hiukan myöhemmin. Vuonna 1993 kadonneita sukeltajia etsimässä oli Merivoimien ROV Pluto, mutta sen aistit sekosivat 50 metrin syvyydessä ja kadonneet löysi lopulta 58 metrin syvyydestä ryhmä laivaston kantahenkilökuntaan kuuluvia sukeltajia.

Louhos oli sukelluskiellossa onnettomuustutkintojen aikana vuosina 1987 ja 1993, mutta pysyvään kieltoon sitä ei asetettu.

Sukeltaminen loppuu

Kaivoksessa sukeltaminen kiellettiin kokonaan toukokuussa 1997. Alueella valtauksen tehneen kaivosyhtiö (Glenmore Highlands) tarkoitus oli tyhjentää kuilu vedestä tehdäkseen koelouhintoja. Alueen kultamalmivaroja pidettiin riittävinä, jotta tutkimus kannatti.

Viimeisen kerran kuilussa sukellettiin virallisesti 7. kesäkuuta 1997 kilpailujen yhteydessä. Pumppauksen piti alkaa maanantaina 9. kesäkuuta, mutta vesi jouduttiin kalkitsemaan uudelleen, jotta se olisi taatusti puhdasta pois pumpattavaksi.

Jälkisiivous ja kaivoshankkeen päättyminen

Kuilun pumppaus alkoi elokuussa 1997 ja sen arveltiin kestävän useita kuukausia. Vettä kuilussa ja tunneleissa oli varovasti arvioiden 700 miljoonaa litraa. Viidentuhannen litran minuuttiteholla, jossa on huomioitu lisävalumat, konerikot ja muut viivykset, laskennallinen vähimmäisaika kuilun tyhjentämiseen oli kolme kuukautta.

Kuilun jälkisiivous olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan vienyt seuraavaan kevääseen ja koeporaukset oli tarkoitus aloittaa alkukesästä 1998; niiden vähimmäisajaksi oli kaavailtu yhtä vuotta. Pääkuilun seinien sortumat ja konevauriot kuitenkin hidastivat pumppausta ja kullan maailmanmarkkinahinnan romahduksen myötä vuonna 1998 louhintayhtiön kansainvälinen rahoitus lakkautettiin ja poraushanke raukesi.

Haverin alueella suoritetaan edelleen malminetsintää. Vuonna 2004 kanadalainen Northern Lion Gold otti alueen valtausoikeudet haltuunsa. Tällä hetkellä ne ovat ruotsalaisella Lappland Goldminers -kaivosyhtiöllä, joka pyörittää myös Sodankylässä sijaitsevaa Pahtavaaran kaivosta.

Haverin avolouhos on jälleen täyttynyt viimeisimpien koeporausten jäljiltä ja sukellustoiminta alkoi uudelleen vuonna 2009.

Lähteet

• Haveri GTK:n Finngold-tietokannassa^{[vanhentunut linkki]}
• Lappland Goldminers
• Rauma Repola Diving Clubin vuosikirja 1991
• Kultahaveri, alueen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kultakasino, Historiaa
• Poraukset
• Kaupunginhallitus 02.06.2008, Sukeltaminen haverissa^{[vanhentunut linkki]}
• Sukelluswiki, Haveri (Arkistoitu – Internet Archive)
• Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo
• Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (päivitetty versio vuoden 1993 luettelosta)
• Suomen Kuvalehti N:o 28 11.7.1953, s. 30

Aiheesta muualla

• Tomula, E. S.: ”Haverin kaivoksen historiikkia”, Satakunta - Kotiseutututkimuksia III, s. 66–69. Toinen painos. Satakuntalainen osakunta, 1928. Näköisversio verkossa (pdf) (viitattu 24.9.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)