Konkurssi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Konkurssi on lakisääteinen menettely, jossa selvitetään maksukyvyttömän velallisen ja hänen kaikkien velkojiensa taloudelliset suhteet.[1] Konkurssissa velallisen kaikki omaisuus siirtyy konkurssipesälle velkojien määräysvaltaan.[2] Varat muutetaan rahaksi ja jaetaan velkojille lain mukaisessa järjestyksessä.[3]

Konkurssissa yrityksen liiketoiminta tavanomaisesti lakkaa. Kansantalouden kokonaisuudessa tarkasteltuna yksittäisen yrityksen konkurssi yleensä liittyy prosessiin, jossa kannattamattomat tai muuten epäonnistuneet yritykset eliminoidaan.lähde?

Konkurssi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssi tähtää velallisen varallisuuden likvidointiin ja siitä saatujen rahojen jakamiseen velkojille.

Konkurssimenettelyä säätelee erityinen konkurssilaki. Suomessa nykyisin voimassa oleva konkurssilaki tuli voimaan 1. syyskuuta 2004. Sitä ennen oli voimassa vuonna 1868 säädetty konkurssisääntö.[4]. Konkurssin eräitä vaikutuksia koskevia määräyksiä löytyy useista muistakin laeista kuten muun muassa työsopimuslaista.

Konkurssiin asettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velallisen pitää olla ns. konkurssikelpoinen, jotta se voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia ovat muun muassa luonnolliset henkilöt ja yhteisöt kuten yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö, avoin yhtiö jne. Myös kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia eivät ole muun muassa valtio, kunta ja seurakunta.

Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on, että velallinen on maksukyvytön. Maksukyvyttömyys tarkoittaa, että velallinen on muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Yritysten välisissä suhteissa tilapäinen maksukyvyttömyys ei voi kestää muutamaa kuukautta pidempään. Merkiksi maksukyvyttömyydestä käy muun muassa maksujen julkinen lakkauttaminen, tulokseton ulosotto ja konkurssiuhkaisen maksukehotuksen maksamatta jättäminen. Viime mainitulla tarkoitetaan, että velkoja on todistettavasti lähettänyt velalliselle maksukehotuksen selvästä ja erääntyneestä saatavasta, ja velallinen ei ole sitä viikon kuluessa maksanut. Maksukehotuksessa on mainittava konkurssin uhka.[3]

Velallinen asetetaan konkurssiin joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta. Kun velkoja hakee konkurssia, hakemukseen on liitettävä selvitys saatavasta, jonka perusteella konkurssia haetaan. Kun velallinen itse hakee konkurssia, riittää normaalisti se, että velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön. Konkurssiasian käsittelee se tuomioistuin, jonka alueella yhtiön hallintoa Suomessa pääasiassa hoidetaan; konserniin kuuluvan yhtiön hakemus voidaan käsitellä myös siinä käräjäoikeudessa, joka olisi toimivaltainen samaan konsernin kuuluvan toisen yhtiön konkurssissa.[3]

Konkurssipesä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menettelyn aluksi määräysvalta omaisuudesta siirtyy velalliselta konkurssipesälle. Määräysvaltaa pesässä käyttävät velkojat. Heillä on oikeus päättää omaisuuden realisoinnista ja kanteiden nostamisesta pesän nimissä. Määräysvaltaa velkojat käyttävät saataviensa suhteessa siten, että yksi euro tuottaa yhden äänen. Päätökset tehdään velkojainkokouksessa. Usein kuitenkin suurimmat velkojat tekevät päätökset eivätkä pienvelkojat ole päätöksenteossa mukana.[2]

Tuomioistuin määrää konkurssiin asettamispäätöksen yhteydessä konkurssimenettelyn alussa muodostetulle konkurssipesälle pesänhoitajan. Konkurssin hakija voi myös esittää tuomioistuimelle tietyn pesänhoitajan nimittämistä. Pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuunsa konkurssipesän omaisuus, laatia pesäluettelo ja velallisselvitys sekä huolehtia myös muista säädetyistä tehtävistä.

Velkojat voivat asettaa velkojatoimikunnan, joka neuvoa-antavana elimenä avustaa pesänhoitajaa, valvoo pesänhoitajan toimintaa sekä suorittaa ne tehtävät, jotka velkojainkokous on sille antanut. Laajassa konkurssipesässä velkojatoimikunta on asetettava, jollei sen asettamatta jättämiseen ole erityistä syytä.

Velat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velkojien on valvottava saatavansa, jotta ne voivat käyttää konkurssipesässä oikeuksiaan ja saada jako-osuutta. Valvonta tarkoittaa, että velkojien on ilmoitettava pesänhoitajalle saatavansa tämän asettamaan valvontapäivään mennessä. Jos valvontaa ei tehdä, tapahtuu prekluusio eli velka lakkaa suhteessa konkurssipesään. Tällöin velkoja menettää velkojan asemansa pesässä ja oikeutensa jako-osuuteen.[2]

Jos velkoja jättää saatavansa valvomatta määräajassa, on hänellä mahdollisuus jälkivalvontaan. Jälkivalvonta on maksullista. Maksua ei peritä, jos velkojalle ei ole ilmoitettu valvonnasta, velkojalla on laillinen este tai jos velkoja on yksityishenkilö ja maksun periminen olisi kohtuutonta.[3]

Vaikka velkoja olisi laiminlyönyt valvonnan ja saatava jäisi konkurssin ulkopuolelle, velallisen vastuu velasta ei pääty. Velkoja voi periä saatavaansa niistä varoista, joita velallinen konkurssin jälkeen hankkii tai saa.[3]

Valvonnan perusteella pesänhoitaja laatii jakoluettelon. Jakoluettelo vahvistetaan tuomioistuimessa. Vahvistettu jakoluettelo on velkaselvittelyn päätepiste. Jakoluettelo määrää lopullisesti, mitkä saatavat ovat oikeutettuja jako-osuuteen.[3]

Varat ja niiden jakaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssipesään kuuluu koko omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa, sekä myös omaisuus, joka sinne saadaan palautettua. Konkurssipesän varallisuuteen lasketaan myös pesän mahdollisesti harjoittaman liiketoiminnan tuotto. Konkurssipesällä on melko paljon harkintavaltaa omaisuuden myynnin suhteen. Omaisuutta voidaan myydä pakkohuutokaupalla tai yrityksen jotkin osat voidaan myydä toimivina kokonaisuuksina. Myynnistä on tavoitteena paras mahdollinen tulos.

Varat jaetaan velkojille saatavien keskinäisessä suhteessa. Varat kohdistetaan saataville etuoikeusjärjestyksessä niin kauan kuin varoja riittää. Etuoikeusjärjestys on seuraava:[2]

  1. Panttisaatavat. Velkojilla, joilla on esinevakuusoikeus, on oikeus saada suoritus suoraan vakuusesineestä siltä osin kuin vakuusesineen arvo kattaa saatavan. Jos esineen arvo ei kata koko saatavaa, loppuosa on tavallista etuoikeudetonta saatavaa.
  2. Yrityssaneerauksesta syntyneet saatavat, jos yritys on haettu konkurssiin ennen sen saneerausohjelman päättymistä.
  3. Elatusapusaatavat luonnollisen henkilön konkurssissa.
  4. Yrityskiinnityksen alaiset saatavat (50 %). Puolet jäljellä olevasta omaisuudesta kohdistetaan yrityskiinnityssaataville. Summa jaetaan järjestyksessä yrityskiinnitysten keskinäisen etuoikeuden mukaan. Toinen puoli omaisuudesta jaetaan normaalisti etuoikeudettomien saatavien kesken.
  5. Tavalliset etuoikeudettomat saatavat. Näihin kuuluvat kaikki saatavat, joille ei ole säädetty erityistä etuoikeutta. Tavallisia saatavia ovat mm. vakuudettomat lainat, ostovelat, työeläkevakuutusmaksut ja verot. Normaalisti tavalliset saatavat ovat suurin saatavaryhmä. Tavalliset saatavat voivat saada jako-osuuden vasta, kun kaikki edellä luetellut etuoikeutetut saatavat korkoineen ovat saaneet täyden maksun.
  6. Viimesijaiset saatavat: tavallisten saatavien viivästyskorko, eräät sanktiomaksut, joukkovelkakirjaan perustuva saatava sekä pääomalaina.

Etuoikeutettujen saatavien korko saa saman etuoikeuden kuin etuoikeutetun saatavan pääomalla on. Sen sijaan etuoikeudettomien saatavien korko kuuluu viimesijaisiin saataviin.[2]

On tavallista, että maksuvaikeuksien tullen tavanomaista lainaa joudutaan muuttamaan pääomalainaksi. Sen asema konkurssissa on erittäin huono.[2]

Työntekijäsaatavilla tai veroilla ei ole konkurssissa etuoikeutta. Etuoikeus on poistettu vuonna 1993.[2]

Luonnollisen henkilön konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssiin voidaan asettaa myös luonnollinen henkilö, mutta se ei tarkoita samaa kuin henkilökohtainen konkurssi eikä sillä siis vapaudu vastaamasta veloista,[5] vaan sen tarkoituksena on saada parempi selko henkilön varallisuudesta esimerkiksi ulkomailla.[6]

Konkurssipesien hallinnon valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkurssipesien hallinnon valvontaa varten on Suomen oikeusministeriön yhteydessä konkurssiasiamies.

Konkurssiasiamiehen tehtävänä on:

  1. seurata konkurssipesien toimintaa sekä aloittein, neuvoin ja ohjein edistää sekä kehittää hyvää pesänhoitotapaa;
  2. valvoa, että konkurssipesiä hoidetaan lain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti ja että pesänhoitajat asianmukaisesti hoitavat heille kuuluvat tehtävät;
  3. huolehtia tarvittaessa velallisen tilien ja toiminnan tarkastamisesta;
  4. ryhtyä tarpeellisiin toimiin tietoonsa tulleiden laiminlyöntien tai väärinkäytösten tai muiden oikaisua vaativien seikkojen vuoksi;
  5. huolehtia konkurssipesien julkisselvityksestä;
  6. suorittaa muut hänelle laissa tai sen nojalla säädetyt tehtävät.

Konkurssiasiamies voi erityisestä syystä päättää, että valtio ottaa vastatakseen osakeyhtiön, osuuskunnan ja säätiön selvitysmenettelyn kustannuksista. Konkurssiasiamies voi tällöin määrätä, että selvitysmies laatii yhtiön, osuuskunnan tai säätiön toiminnasta konkurssiasiamiehen tarkemmin määräämällä tavalla selvityksen.

Takaisinsaanti konkurssissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaisinsaannilla konkurssissa tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (26.4.1991/758) mukaisia tilanteita, joissa velallisen tekemiä konkurssia edeltäneitä oikeustoimia (kuten velan maksu) voidaan peräyttää eli palauttaa konkurssipesään.[7]

Yleisimmin takaisinsaantia haetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n yleisen takaisinsaantiperusteen avulla. Oikeustoimen peräyttäminen edellyttää tällöin, että sillä on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Lisäedellytyksenä on myös se, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti maksukyvyttömyyteen ja että toinen osapuoli oli tai tämän olisi pitänyt olla tietoinen maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.[8]

Myös ennen konkurssia tehty velan maksu voidaan peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella mikäli se on tehty kolme kuukautta ennen määräpäivää eli konkurssihakemuksen jättämistä. Tällöin velan maksun peräyttämisen osalta edellytyksenä on, että velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteen huomioon ottaen tavanomaisena. Lisäedellytykseksi on lisäksi oikeustieteellisessä keskustelussa asetettu se, että velan maksusta on aiheutunut muille velkojille vahinkoa. Takaisinsaannista konkurssipesään annettuun lakiin sisältyy myös omat säännöksensä mm. lahjan ja osituksen peräyttämiseen konkurssipesään.[8]

Tehokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastollisesti konkurssi on tehotonta velkavastuun täytäntöönpanoa. Vailla etuoikeutta olevat niin sanotut tavalliset velkojat saavat keskimäärin vain 4–5 prosentin jako-osuuden saatavastaan. Tehottomuus johtuu konkurssin kustannuksista ja omaisuuden rahaksi muuttamisessa syntyvistä tappioista.[3]

Useimmat konkurssit päättyvät Suomessa kahden vuoden kuluessa siitä, kun velallinen asetettiin konkurssiin. Tavallinen syy konkurssin pitkittymiseen ovat oikeudenkäynnit.[3]

Suomessa verottaja tai vakuutusyhtiö tekevät 90 prosenttia kaikista konkurssihakemuksista.[9] Taloustaantuman vuoksi Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut verottajaa muuttamaan käytäntöään ja antamaan yrityksille lisää maksuaikaa turhien konkurssien välttämiseksi.[10]

Konkurssi Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Yhdysvalloissa vallitseva konkurssilainsäädäntö poikkeaa olennaisesti suomalaisesta. Katso pääartikkelit Chapter 7 ja Chapter 11 (lisäksi Chapter 12, joka on maanviljelijä- ja kalastajayrittäjille mahdollinen erityinen konkurssimenettely sekä Chapter 13, joka on yksityishenkilöiden- tai yhtiöiden velkojen uudelleenjärjestely- / lainanhoito-ohjelmamenettely). Konkurssimenettelypetoksesta voidaan rangaista sakolla ja/tai korkeintaan viiden vuoden vankilatuomiolla.

Konkurssimenettelyssä velkoja ei pääse kaikkiin omaisuuden muotoihin käsiksi. Exemption-listaksi kutsuttuja menettelyitä on sekä liittovaltion tasolla, että osavaltioiden tasolla. Niistä voidaan käyttää jompaakumpaa (ellei osavaltiolistaa ole säädetty pakolla käytettäväksi, kuten noin 40 osavaltiossa on tehty). Esimerkiksi henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet eivät joudu konkurssissa likvidoitavaksi ja joissakin tapauksissa myös ammatinharjoittamiseen liittyvä omaisuus on suojattu. Joissakin osavaltioissa myös koti ja auto sekä niiden varustukseen kuuluva omaisuus on turvattu. Tapauskohtaisesti osan turvaamattomasta omaisuudesta voi jopa muuttaa turvattuun muotoon ennen konkurssimenettelyyn hakeutumista.

Kulttuurisesti konkurssin läpikäyminen ei ole samalla tavoin leimaavaa kuin Suomessa, vaan sitä voidaan pitää jopa positiivisena oppimiskokemuksena.

Konkurssi Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Ruotsissa konkurssin (ruots. konkurs) voivat käydä läpi sekä yritykset että yksityishenkilöt. Joko velkoja tai velallinen itse voivat hakea konkurssia. Henkilö tai yritys eivät pääse käsiksi varoihinsa konkurssissa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. On tavanomaista että yritykset vähentävät velkojaan konkurssimenettelyn kautta. Entinen tai uusi omistaja perustaa uuden yrityksen joka ostaa konkurssiin menneeltä yritykseltä tärkeimmän omaisuuden jättäen velat jälkeensä.

Muodollista konkurssia harvoin tehdään yksityishenkilöille. Velkojat voivat hakea rahaa viranomaisten avulla muutenkin, ja velalliset eivät hyödy siitä mitenkään koska kuluja tulee lisää ja velat säilyvät. Todella maksukyvyttömät voivat saada velka-armahduksen velanpuhdistusprosessin (ruots. skuldsanering) kautta. Jätettyään hakemuksen he saavat maksusuunnitelman, jossa he maksavat niin paljon kuin kykenevät viiden vuoden ajan, jonka jälkeen kaikki jäljellä oleva velka armahdetaan. Tämä prosessi tuli mahdolliseksi vuonna 2006, sitä ennen kaikki velat säilyivät läpi elämän.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”konkurssi”, Taloustiedon taloussanasto. Taloustieto r.y., 1987.
  2. a b c d e f g Bräysy, Pia: Perintä käytännössä. Kauppakamari, 2013.
  3. a b c d e f g h Koulu, Risto & Lindfors, Heidi: Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa. Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2016.
  4. Konkurssilaki, 24. luvun 1 §
  5. Oikeusministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen
  6. Asiakastieto.fi
  7. Laki takaisinsaannista konkurssipesään 26.4.1991/758
  8. a b Kontturi Mikko: Velan maksun vahingollisuus konkurssitakaisinsaannissa, Oikeustieto 2/2011 s. 23 – 26.
  9. Konkurssit kiihtyvässä kasvussa 27.5.2012. Yleisradio. Viitattu 19.11.2012.
  10. Fagernäs vaatii yritysten maksuille lykkäystä. Turun Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]