Sijoitusrahasto
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Sijoitusrahasto on rahastosijoittamiseen tarkoitettu sijoituskohde. Sijoitusrahaston omistavat rahasto-osuuksiensa suhteessa sijoittajat, jotka ovat sijoittaneet rahastoon varojaan. Sijoitetuilla varoilla rahastoon hankitaan arvopapereita kuten osakkeita, korkoinstrumentteja tai johdannaisia. Sijoitusrahaston toimintaa hoitavat rahastoyhtiö ja salkunhoitaja.
Sijoittaja tulee rahaston osuudenomistajaksi merkitsemällä (ostamalla) rahaston osuuksia merkintähetken arvolla. Halutessaan myydä osuutensa pois sijoittaja lunastaa ne rahastoyhtiöltä. Tällöin rahastoyhtiö maksaa osuuksista niiden senhetkisen arvon. Rahasto-osuuden arvo lasketaan ja julkaistaan tavallisesti päivittäin, joissain tapauksissa harvemmin. Rahasto-osuuden arvo nousee ja laskee sen mukaan, miten rahaston arvopaperien arvot ovat kehittyneet.
Osa sijoitusrahastoista on listattu pörssiin. Näitä rahastoja kutsutaan pörssinoteeratuiksi rahastoiksi eli ETF:iksi. ETF-osuuksia ostetaan ja myydään pörssin kautta. ETF-osuuden arvo määräytyy pörssikaupankäynnissä.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen sijoitusrahasto perustettiin vuonna 1924 Yhdysvaltoihin. Ruotsiin saatiin sijoitusrahastolaki vuonna 1974. Kymmenen vuotta myöhemmin rahastoista tuli Ruotsissa suosittuja.[1]
Suomessa ei ollut sijoitusrahastolakia ennen vuotta 1987. Lain puuttuessa pankit ehtivät 1980-luvulla perustaa Suomeen useita sijoitusyhtiöitä, jotka toimivat osakeyhtiömuodossa.[1]
Suomen ensimmäiset sijoitusrahastot aloittivat toimintansa 15.10.1987, kun uusi sijoitusrahastolaki oli astunut voimaan. Toiminnan alku oli kuitenkin vaikeaa muun muassa pörssiromahdusten ja laman vuoksi. Suuri yleisö kiinnostui sijoitusrahastoista enemmän vasta vuosina 1993–1994.[1]
Sijoitusrahastojen tyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteiset rahastot voidaan jakaa kolmeen seuraavaan tyyppiin:
Osakerahastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Osakerahasto
Osakerahasto sijoittaa nimensä mukaisesti osakkeisiin. Osakerahastoja suositellaan usein pitkäjänteiseen säästämiseen. Osakerahastojen tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä korkein, mutta ne sisältävät eniten riskiä. Rahasto hajauttaa tehokkaasti yhtiökohtaisen riskin, mutta rahasto on silti altis markkinariskille. Rahastossa yhden osakkeen huono kehitys ei pilaa koko salkun tuottoa, kuten huonosti hajautetussa osakesalkussa voi käydä. Markkinariskin myötä kuitenkin koko arvopaperimarkkinan tunnelmat vaikuttavat rahaston kehitykseen.
Osakerahaston säännöissä on yleensä rajattu osakesijoitukset jollekin maantieteelliselle alueelle, toimialalle tai tietyn tyyppisiin yrityksiin (kasvu-/arvoyritykset tai pienet/suuret yritykset). Toisaalta rahaston sijoitustapa voi olla rajattu (esim. aktiivisesti hoidetut rahastot vs. indeksirahastot). Korkein riski on kehittyville markkinoille sijoittavissa rahastoissa, joiden kulut ovat yleensä kehittyneille markkinoille sijoittavia rahastoja korkeammat, mutta toisaalta tuottokin voi olla parempi. Osa osakerahastoja sijoittaa tietylle toimialalle, kuten lääketeollisuuteen. Toimialarahaston riski on laajemmin hajauttavaa rahastoa korkeampi. On olemassa myös osinkoa maksaviin osakkeisiin sijoittavia rahastoja.
Korkorahastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Korkorahasto
Korkorahastot sijoittavat korkoa tuottaviin arvopapereihin ja talletuksiin.
Lyhyen koron rahastot eli rahamarkkinarahastot ovat riskiltään korkorahastoista pieniriskisimpiä. Kehitys on vakaata, mutta pienellä riskillä saa vain sen tuoton, jonka rahamarkkinat tarjoavat eli usein ei kovin korkeaa tuottoa. Lyhyitä korkosijoituksia käytetäänkin usein rahan ”pysäköintipaikkana” odottamassa hankintoja tai parempaa sijoitushetkeä osakemarkkinoille.
Korkorahastojen sijoituskohteina on luonnollisesti joukkolainoja, jotka voivat olla kuntien, valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemia. Yrityslainoihin liittyy luottoriski. Korkorahastoa, joiden sijoitusten duraatio on alle 12 kuukautta kutsutaan rahamarkkinarahastoksi.
Markkinakorkojen nousu laskee korkorahastossa olevien korkosijoitusten arvoa. Korkojen noustessa korkorahastojen tuotto putoaa tai menee väliaikaisesti negatiiviseksi. Rahamarkkinarahastossa sijoitusten duraatio on niin lyhyt, ettei markkinakorkojen nousu laske lyhyen koron rahaston arvoa.
Finanssikriisi osoitti, että rahamarkkinarahastot eivät aina ole aivan riskittömiä. Rahaston sijoitukset, joiden korkoperiodi oli lyhyt 3 tai 6 kuukautta, mutta sijoitusaika pitkä esim. 5 vuotta tuottivat yllätyksen rahastotuotoille, kun luottoriskiin suhtautuminen muuttui nopeasti negatiivisemmaksi.
Yhdistelmärahastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Yhdistelmärahasto
Yhdistelmärahasto sijoittaa sekä osakkeisiin että korkosijoituksiin. Rahasto sijoittaa sääntöjensä mukaisella jakaumalla molempiin omaisuuslajeihin. Riski on vastaavasti korkorahastoja korkeampi mutta osakerahastoa alempi.
Yhdistelmärahastoon sijoittavan on kuitenkin oltava tarkkana kulujen suhteen, sillä yleensä erikseen hankittu korko- ja osakerahasto muodostuvat valmista yhdistelmärahastoa edullisemmaksi. Tämä pätee, jos yhdistelmärahasto ei aktiivisesti sijoita varojaan enemmän osakkeisiin, niiden arvon noustessa ja päinvastoin.
Muut rahastotyypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa rahastoista ei asetu luontevasti osake-korko -jaotteluun. Useimpiin sijoittajia kiinnostaviin sijoituskohteisiin sijoittamista varten on olemassa rahastoja. Raaka-ainerahastojen sijoituskohteena ovat suoraan eri hyödykkeet (raaka-aineet tai arvometallit, esim. kulta) tai näihin liittyvät johdannaiset. Vipurahastot pyrkivät sijoittamisessaan moninkertaistamaan sijoituskohteensa (tyypillisesti markkinaindeksi tai tietty raaka-aine tai valuutta) arvonvaihtelut. Näin rahasto mahdollistaa sijoittajalle korkeamman riskin ottamisen ilman velkaa. Hedgerahastot ovat aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka pyrkivät positiiviseen absoluuttiseen tuottoon yleisestä markkinatilanteesta riippumatta. Ne pyrkivät siis tuottamaan myös laskevilla markkinoilla. Tällaisen rahaston sijoitustoiminta perustuu jonkin yleisestä markkinakehityksestä poikkeavan tuottomahdollisuuden hyödyntämiseen.
Rahastojen rahastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rahastot voivat olla myös niin sanottujen rahastojen rahastoja. Tämä tarkoittaa sitä, että rahastonhoitaja sijoittaa rahaston rahat toisten sijoitusrahastojen osuuksiin, ei kuitenkaan normaalisti yllä mainittujen muiden rahastojen osuuksiin. Rahasto ei siis tee suoria osake- tai korkosijoituksia.
Alarahastot (eli sijoituskohteena olevat rahastot) ovat yleensä saman rahastoyhtiön tarjoamia. Näin rahaston sijoituksista suurempi osuus päätyy hallintokuluina rahastoyhtiöille, vaikka esitteessä mainittu rahastojen rahaston hallinnointikustannus olisikin pieni.
Mikäli sijoittaja ei itse halua tai osaa ottaa näkemystä, rahastojen rahastot ovat vaivaton mutta suhteessa kallis sijoitusmuoto.
Syöttö- ja kohderahasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syöttörahasto tarkoittaa Suomessa sijoitusrahastoa, joka sijoittaa valtaosan (vähintään 85 %) varoistaan toisen rahaston eli kohderahaston osuuksiin.[2]
Osuuslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Osuuslaji
Rahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia, tyypillisimmin tuotto- ja kasvuosuuksia. Monissa rahastoissa on myös osuuslajeja, jotka on suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten omat lajinsa instituutioille ja kuluttaja-asiakkaille. Osuuslajeilla voi olla eri minimimerkintäsumma ja palkkiorakenne. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena (ETF-rahastojen osuudet).
Tuotto ja kustannukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoitusrahaston tuottoa kulujen jälkeen verrataan usein johonkin vertailuindeksiin.
Sijoitusrahastoon sijoittava saa pienellä summalla kattavan hajautuksen, mutta vastaavasti maksaa tästä palkkioita rahastoyhtiölle. Lähes kaikki rahastot perivät hallinnointipalkkion. Lisäksi yleensä maksettavaksi tulee myös merkintä- ja lunastuspalkkio. Palkkioiden suuruus vaihtelee suuresti rahastoittain. Kustannustehokkaampi muoto sijoittajalle on indeksirahasto, jossa palkkiot ovat merkittävästi pienemmät.
Kaupankäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoitusrahaston osuuksia voi merkitä ja lunastaa yleensä kerran päivässä. Joissain rahastoissa merkintä tai lunastus on mahdollista vain harvemmin, esimerkiksi kerran tai kahdesti kuussa.
Sijoittaja voi halutessaan lunastaa rahansa pois päivän arvolla. Rahastoyhtiöllä on velvollisuus lunastaa sijoittajan rahasto-osuudet. Mikäli rahastolla ei ole tarvittavia varoja, niitä on hankittava myymällä arvopapereita. Tämän on tapahduttava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin kahden viikon kuluessa lunastusmääräyksestä.
Rahastoon on tehtävä tietty minimisijoitus, jonka suuruus vaihtelee huomattavasti. Rahastoon voi yleensä säästää säännöllisesti esimerkiksi kuukausittain. Kuukausittainen säästäminen pienentää sijoittajan riskiä pitkällä aikavälillä. Erityisen tärkeää tuoton kannalta ovat säännölliset sijoitukset silloin, kun kurssit laskevat ja ovat alamaissa.
Sijoittajan kannattaa tutustua rahaston avaintietoesitteeseen, rahastosääntöihin ja viralliseen rahastoesitteeseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Sijoitusrahastot Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa yleisimpiä sijoitusrahastoja ovat järjestyksessä osakerahastot, korkorahastot ja yhdistelmärahastot. Harvinaisempia ovat kiinteistörahastot, hedgerahastot ja muut rahastot. Rahamarkkinarahastoja on aiemmin ollut Suomessa useita kymmeniä, mutta vuonna 2026 niitä on jäljellä vain yksi.[3]
| Vuosi | Rahastoyhtiöitä | Rahastoja |
| 1988 | 6 | 11 |
| 1991 | 10 | 15 |
| 1992 | 11 | 18 |
| 1994 | 15 | 40 |
| 2010 | 510 | |
| 2015 | 493 | |
| 2020 | 20 | 560 |
| 2025 | 19 | 595 |
Vajaa puolet suomalaisten sijoitusrahastojen varoista koostuu osakkeista. Seuraavaksi suurimpia omaisuuseriä ovat toisten rahastojen osuudet ja velkapaperit. Talletusten ja muiden saamisten osuus on selvästi pienempi. Tiedot koskevat vuotta 2026.[6]
Suomalaisten sijoitusrahastojen varat olivat 149 miljardia euroa vuoden 2025 lopussa. 43 miljardia näistä varoista omistivat kotitaloudet. Yhteensä kotitalouksilla oli 54 miljardin euron edestä rahastosijoituksia. Suomalaisten sijoitusrahastojen osuus oli 80 % kotitalouksien rahastosijoituksista ja loppuosa eli 10 miljardia oli ulkomaisissa rahastoissa.[7]
Verotus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rahastoyhtiön maksama voitto-osuus samoin kuin osuuksien lunastamisesta saatu luovutusvoitto ovat Suomessa veronalaista tuloa. Henkilöverotuksessa ne verotetaan pääomatulona. Tulonhankkimiskulut (käytännössä osto- ja myyntipalkkion) saa vähentää luovutusvoitosta. Voittoa laskettaessa voidaan todellisen hankintamenon sijasta käyttää hankintameno-olettamaa.
Sijoitusrahastojen valvonta Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Finanssivalvonta valvoo sijoitusrahastoja ja niitä hoitavia rahastoyhtiöitä. Finanssivalvonta ylläpitää luetteloa Suomessa toimivista rahastoyhtiöistä ja niiden hoitamista sijoitusrahastoista. Finanssivalvonnan rekisteristä käy myös ilmi ulkomaiset rahastoyhtiöt (lakitermi: yhteissijoitusyritykset) ja niiden hoitamat sijoitusrahastot, jotka ovat notifioitu Suomeen.
Rahaston valinta ja kulut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Morningstar-yhtiön tutkimuksen mukaan yhtiön omat tähdet auttavat valitsemaan tuottavamman rahaston mutta paras tuoton ennustaja on silti kulusuhde, joten sijoittajan tärkeimmän rahastonvalintakriteerin pitäisi olla kulujen alhaisuus. Tutkimuksessa matalien kulujen rahastot voittivat korkeiden kulujen rahastot kaikilla aikaväleillä ja kaikissa rahastoluokissa, "jokaisella testatulla datapisteellä". [8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pörssisäätiö: Sijoitusrahasto-opas (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Lindström, Kim: Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä, s. 111–132. Helsinki: Talentum Media Oy, 2013. ISBN 978-952-14-2047-4
- ↑ Rahastojen ja rahastoyhtiöiden lukumäärät 1988–1994
- ↑ Sijoitusrahastolaki | 213/2019 (1:2 Määritelmät) finlex.fi. Viitattu 28.6.2026.
- ↑ Suomen Pankki: Sijoitusrahastojen lukumäärät rahastotyypeittäin Suomen Pankki. Viitattu 10.7.2026.
- ↑ Suomen Pankki: Sijoitusrahastojen lukumäärät rahastotyypeittäin (Rahastojen lukumäärä joulukuussa 2010 alkaen) Suomen Pankki. Viitattu 10.7.2026.
- ↑ Pääomamarkkinatoimijoiden tilastoja (Rahastoyhtiöiden lukumäärä joulukuussa 2020 ja 2025) 3.6.2026. Finanssivalvonta. Viitattu 10.7.2026.
- ↑ Suomen Pankki: Sijoitusrahastojen taseen jakautuminen vaateittain Suomen Pankki. Viitattu 10.7.2026.
- ↑ Kotitalouksien osakesijoitukset tuottivat erittäin hyvin vuonna 2025 9.2.2026. Suomen Pankki. Viitattu 10.7.2026.
- ↑ How Expense Ratios & Star Ratings Predict Success, Russell Kinnel, Morningstar, 17-08-10. Mm.: "If there's anything in the whole world of mutual funds that you can take to the bank, it's that expense ratios help you make a better decision. In every single time period and data point tested, low-cost funds beat high-cost funds. ... In every asset class over every time period, the cheapest quintile produced higher total returns than the most expensive quintile. ... Investors should make expense ratios a primary test in fund selection. They are still the most dependable predictor of performance."
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]