Osinkotuotto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Osinkotuotto (osinkotuottoprosentti) tarkoittaa osakkeelle maksettavan osingon määrää suhteessa osakkeen hintaan.

Osinkotuotto ilmoitetaan Suomessa nykyisin efektiivisenä tuottona eli kuinka monta prosenttia osinko on osakkeen markkinahinnasta. Aiemmin osinkotuotto ilmoitettiin kertomalla, kuinka monta prosenttia osinko oli osakkeen nimellisarvosta.[1]

Pörssiosakkeiden osinkotuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiosakkeen osinkotuotto tarkoittaa osinkoa suhteessa osakkeen pörssikurssiin.[2] Osakkeita, joiden osinkotuottoprosentti on korkea, kutsutaan toisinaan arvo-osakkeiksi.

Monet sijoittajat arvostavat osinkotuottoa. Pörssiyhtiön jakama korkea osinko tuo osakekurssille tasaisuutta ja suojaa markkinaromahduksissa.[3] Osingon kasvulla on tapana nostaa yhtiön pörssikurssia. Pitkällä aikavälillä osingon kasvuvauhdin ja osakkeen arvonnousun korrelaatio on mm. Helsingin pörssissä ollut erittäin vahva.[2]

Tulokseen nähden korkea osinko (osinkosuhde) voi kuitenkin kieliä siitä, ettei yhtiö tarvitse rahaa kasvuun, mikä vaimentaa tulevaisuuden odotuksia.[3] Toisinaan korkeat osingot aiheuttavat huolta siitä, että yritykset eivät käytä voittojaan investointeihin riittävästi, vaan rahat kuluvat osingonjakoon.[4]

Sijoittaja voi tulkita pörssiyhtiöiden keskimääräisestä osinkotuottoprosentista osakkeiden yleistä arvostustasoa. Korkea osinkotuottoprosentti voi merkitä sitä, että osakkeet ovat halpoja. Alhainen osinkotuottoprosentti taas voi merkitä kurssihuippua ja vaaran merkkiä sijoittajille. Toisaalta se voi olla seuraus yhtiöiden osingonmaksukyvyn katoamisesta laman vuoksi.[2]

Nimellinen osinkotuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osinkotuotto eli osinkoprosentti ilmoitettiin Suomessa aiemmin nimellistuottona eli prosentteina osakkeen nimellisarvosta.[1][5] Koska pörssikurssit yleisesti ylittivät osakkeiden nimellisarvon, sijoituksen todellinen efektiivinen tuotto oli tavallisesti pienempi kuin osinkoprosentti. Osinkoprosentti ylitti efektiivisen tuoton vain silloin, kun osakkeiden hinta alitti niiden nimellisarvon.[5]

1970-luvulla harvat yhtiöt Suomessa uskalsivat näyttää korkeaa osinkoprosenttia. Jotta osinkoprosentti voitiin pitää samana ja siitä huolimatta kasvattaa osinkoa, yhtiöt nostivat osakkeiden lukumäärä osakeanneilla. Annissa osakkeenomistajat saivat lisää osakkeita joko ilmaiseksi tai edullista maksua vastaan. Vaikka osakekohtainen osinko ja siten osinkoprosentti pysyivät entisellään, osingonmaksun kokonaissumma nousi, koska osakkeita oli annin jälkeen enemmän.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Taloustiedon taloussanasto, Taloustieto r.y., 1987, ISBN 951-628-145-1.
  2. a b c Lindström, Kim — Lindström, Tom: ”10 Sijoittajan sadonkorjuu”, Onnistu osakemarkkinoilla. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1721-4.
  3. a b Sijoitustieto.fi: Osinko-opas 2017
  4. HS.fi 7.2.2016: Pörssiyhtiöt panevat voitot investointien sijaan osinkoihin
  5. a b Riihimäki, Antti: Piensijoittajan niksikirja. Helsinki: WSOY, 1970.
  6. Seppänen, Esko: ”Säätiöt”, Oy Suomi Ab, s. 138. Helsinki: Kansankulttuuri Oy, 1974. ISBN 951-615-75-6.