Pääomatulo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pääomatulona pidetään yleensä tuloja, joita varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatulo-käsitettä käytetään erityisesti verotuksessa. Suomessa pääomatuloista peritään pääomatulovero.

Pääomatuloista tunnetuimpia ovat luovutusvoitot, osingot ja vuokratulot. Myös korkotulo voi olla pääomatuloa; Suomessa tosin osa korkotulosta katsotaan verotuksessa lähdeveron alaiseksi, ei pääomatuloksi.

Pääomatulon verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tuloverolain mukaan pääomatuloa ovat omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa ovat esimerkiksi vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo-osuus, maa-aineksesta saadut tulot ja luovutusvoitto.[1]

Korkotulo voi olla pääomatuloa. Kuitenkaan talletuksista tai erikseen lähdeverotettavaksi luetuista joukkolainoista maksettu korko ei ole pääomatuloa, vaan siitä peritään lähdevero.[2]

Veroprosentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatulon verotus on Suomessa progressiivista.[3] Vuonna 2016 pääomatulosta peritään 30 % aina 30 000 euroon asti. Tämän ylittävältä osalta peritään 34 %.[4]

Pääomatulon veroprosenttia on nostettu siitä, kun veroa ensi kertaa perittiin 1990-luvulla. Veroprosentti oli 25 % vuosina 1993–1995. Myöhemmin sitä on muutettu seuraavasti: 28 % (1995–1999), 29 % (2000–2004), 28 % (2005–2011) ja 30/32 % (2012–2014).[4]

Pääomatulojen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatulojen määrä on Suomessa ansiotuloja alhaisempi. Pääomatulojen yhteismäärä oli 10,6 miljardia euroa vuonna 2011. Samaan aikaan ansiotuloja kertyi yhteensä 113 miljardia. Pääomatuloa sai 2,6 miljoonaa henkilöä, kun taas ansiotuloa kertyi 4,5 miljoonalle. Keskimääräinen pääomatulo oli 4 113 ja ansiotulo 25 074 euroa vuodessa. Pääomatuloista suurin osa oli osinkotuloja, luovutusvoittoja ja vuokratuloja. Osinkotuloja sai 2,2 miljoonaa ja vuokratuloja 272 000 henkeä. Luovutusvoittoja tuli 337 000 henkilölle, kun taas luovutustappioita oli 218 000 henkilöllä. Luovutusvoitoista yli puolet kertyi kiinteistöjen luovutuksista, mutta luovutustappiot kertyivät enimmäkseen arvopapereista.[5]

Pääomatuloveron tuotto vuonna 2012 oli 1,8 miljardia euroa. Vaikka veroprosenttia oli nostettu vuodesta 2011, veron tuotto kuitenkin samalla laski 165 miljoonaa euroa. Erityisesti luovutusvoittojen määrä romahti.[6]

Luovutusvoittojen ja -tappioiden verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luovutusvoitto

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa, jos omaisuuden luovutushinta eli myyntihinta on yli 1000€. Luovutuksella tarkoitetaan mm. myyntiä ja vaihtoa. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta todellinen hankintameno ja luovutusvoiton hankkimisesta syntyneet menot tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettamaa käytettäessä luovutusvoitosta ei voi vähentää enää luovutusvoiton hankkimisesta syntyneitä menoja, kuten esim. erinäisiä välityspalkkioita. Se käytetäänkö verotettavaa osuutta laskettaessa todellista hankintamenoa vai hankintameno-olettamaa riippuu siitä, kumpi on verovelvolliselle edullisempaa. Jos luovutusvoitto on negatiivinen, syntyy luovutustappio. Luovutustappion voi tietyin edellytyksin vähentää luovutusvoitoista, jolloin se vähentää pääomatuloista maksettavaa veroa.[7]

Osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiyhtiöistä ja muista yhtiöistä saatuja osinkoja verotetaan eri tavalla.

Osinkojen verotus on muuttunut vuoden 2014 alusta, jolloin poistui mahdollisuus saada pienimmät osingot yksityisistä osakeyhtiöistä nostettua verovapaina.

Listattujen yritysten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiyhtiöstä vuonna 2013 saadusta osingosta on 70 % veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata.[8]

Vuodesta 2014 alkaen pörssiyhtön jakamasta osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa, kun saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä (tuloverolaki 33 a § 1 momentti).

Listaamattomien yritysten osinkojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnollisen henkilön tai kotimaisen kuolinpesän muulta kuin julkisesti noteeratulta yhtiöltä saamasta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siltä osin kuin osingon määrä vastaa enintään osakkeiden matemaattiselle arvolle laskettua 8 prosentin vuotuista tuottoa. Jos osingonsaajan verovuonna saamien tällaisten osinkojen yhteismäärä ylittää 150 000 euroa, ylimenevästä osasta on veronalaista pääomatuloa 85 prosenttia ja verovapaata tuloa 15 prosenttia (tuloverolaki 33 b § 1 momentti).

Jos osinko on yli 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, ylimenevästä osasta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa (tuloverolaki 33 b § 2 momentti).[9]

Osuuspääoman koron verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osinkojen tavoin verotetaan myös osuuskunnan maksama osuuspääoman korko. Vuodesta 2015 lähtien koroista 25% on veronalaista pääomatuloa 5000 euroon asti useimmissa tilanteissa.[10]

Tasavero ja kansainvälinen pääomien verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääomatuloverotuksen kansainvälinen kehitys parin viime vuosikymmenen aikana on osoittanut, ettei kansallisvaltioiden rajojen yli helposti liikkuvia pääomia voida verottaa kovin paljon muista maista poikkeavasti. Pääomien juridinen omistus ja pääoman tuottojen verotus pyrkii hakeutumaan suhteessa alhaisen pääomatuloverotuksen maihin, jos pääomatulojen verotusta kiristetään suhteessa muiden maiden pääomatulojen verotukseen. Pääomatulojen verotuksen kiristäminen johtaa pääomien juridisen omistuksen siirtymiseen ulkomaille. Tämän vuoksi pääomia verotetaan pääosin vakiosuuruisella veroprosentilla (tasaverolla eli ei progressiivisella verolla) ja yleensä kevyemmin kuin ansiotuloja.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]