Pääomatulo
Pääomatuloa ovat pääoman eli varallisuuden omistamisesta kertyvät tulot, joiden hankkimiseen ei tarvita työtä. Pääomatuloa eli pääoman tuottoa on monenlaista: voitto, vuokra, osinko, korko, rojalti, myyntivoitto jne.[1] Pääomatulo-käsitettä käytetään mm. kansantaloustieteessä ja tuloverotuksessa.
Verotuksessa ei välttämättä katsota kaikkea pääoman tuottoa pääomatulo-nimiseksi tuloksi. Erilaiset pääoman tuotot voidaan verottaa eri tavoin. Tuotto voi tietyissä tilanteissa olla myös verovapaata tai se voidaan verottaa kuten palkkatulo.
Pääomatulon rinnakkaiskäsite on työtulo, Suomen verotuksessa kuitenkin ansiotulo.
Pääomatulon verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pääomatuloverotus Suomessa
Suomessa yksityishenkilöiden saamista pääomatuloista peritään pääomatulovero. Suomen tuloverolain mukaan pääomatuloa ovat omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa ovat esimerkiksi vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo-osuus, maa-aineksesta saadut tulot ja luovutusvoitto.[2]
Kansainvälinen pääomatulojen verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääomatulojen keskimääräinen veroprosentti on nykyään useimmissa rikkaissa maissa 30 prosentin paikkeilla.[3]
Pääomatuloverotuksen kansainvälinen kehitys parin viime vuosikymmenen aikana on osoittanut, ettei kansallisvaltioiden rajojen yli helposti liikkuvia pääomia voida verottaa kovin paljon muista maista poikkeavasti. Pääomien juridinen omistus ja pääoman tuottojen verotus pyrkii hakeutumaan suhteessa alhaisen pääomatuloverotuksen maihin, jos pääomatulojen verotusta kiristetään suhteessa muiden maiden pääomatulojen verotukseen. Pääomatulojen verotuksen kiristäminen johtaa pääomien juridisen omistuksen siirtymiseen ulkomaille. Tämän vuoksi pääomia verotetaan pääosin vakiosuuruisella veroprosentilla (tasaverolla eli ei progressiivisella verolla) ja yleensä kevyemmin kuin ansiotuloja.[4]
Pääoman tuottoprosentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääoman puhdas tuotto tarkoittaa pääoman tuottoa (pääomatuloa) sen jälkeen, kun tuotosta on vähennetty pääoman hallintakustannukset eli omaisuuden hoitoon käytetyn työajan arvo. Pääoman tuotto vaihtelee valtavasti: finanssisijoitusten tuotto on korkea, asuinkiinteistöjen vuokratuotto on yleensä 3–4 % vuodessa, kun taas käyttötilivarojen tuotto on inflaation vuoksi jopa negatiivinen.[5]
Kun tarkastellaan pääoman keskimääräistä puhdasta tuottoa (keskituotto ennen veroja), voidaan havaita, että erittäin pitkällä aikavälillä pääoman puhdas tuotto on pysynyt ennallaan tai todennäköisemmin laskenut. Pääoman puhdas tuotto on vaihdellut Ranskassa ja Britanniassa 1700–1800 -luvuilla 4–5 % tienoilla. 2000-luvun alussa puhdas tuotto näyttää laskeneen 3–4 prosenttiin.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Piketty, Thomas: Pääoma 2000-luvulla, s. 223. Suomentanut Ollila, Marja ja Tillman-Leino, Maarit. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-649-1. fi
- ↑ Tuloverolaki 32 §
- ↑ Piketty, s. 193
- ↑ http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2063.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Piketty, s. 190–194
- ↑ Piketty, s. 191
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||