Korkorahasto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Korkorahasto on rahasto, joka sijoittaa varansa korkoa tuottaviin arvopapereihin. Riskitasoltaan korkorahastot ovat erilaisia: pienemmän riskin korkorahastot ovat riskitasoltaan lähestulkoon pankkitalletukseen verrattavia, mutta tarjolla on myös korkeamman riskin korkorahastoja.

Lyhyen koron rahastot ja rahamarkkinarahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen koron rahaston korkoriski on keskimäärin alle 12 kuukautta. Käytännössä korkoriski on kuitenkin lähellä kolmea kuukautta. Useimmat sijoitukset ovat vaihtuvakorkoisia, ja siksi sijoitusten laina-aika voi olla jopa useita vuosia. Korkoriskin mittaamiseen käytetään yleensä duraatiota.

Korkotason muutokset vaikuttavat rahaston tuottoon. Yleisesti korkotason nousu pudottaa rahaston arvoa. Mitä suurempi korkoriski on, sitä herkempi sijoitus on korkotason muutoksille. Lyhyen koron rahastojen korkoriski on kuitenkin niin alhainen, että korkotason tulisi nousta jyrkästi lyhyessä ajassa, jotta niiden arvo putoaisi. Lyhyen koron rahastoista on siis käytännössä odotettavissa markkinakoron suuruista tuottoa vähennettynä kuluilla.

Tärkeä rahaston arvoon vaikuttava asia on myös luottoriski. Rahaston säännöissä mainitaan minkälaisiin arvopapereihin rahasto saa sijoittaa. Korkeamman luottoriskin arvopapereista on odotettavissa normaalioloissa korkeampaa tuottoa, mutta myös niiden riski on korkeampi. Finanssikriisin vaikutuksesta riskipreemiot kasvoivat voimakkaasti. Tällöin korkeamman riskin vaihtuvakorkoisten arvopaperien hinnat putosivat, koska sijoittajat vaativat niistä suurempaa tuottoa. Tämän seurauksena monet suomalaiset, turvallisina markkinoidut lyhyen koron rahastot putosivat voimakkaasti. Osaselityksenä riskipitoisten arvopaperien suosimiseen on korkea hallinnointipalkkio: useat rahastot ottivat lisäriskiä pärjätäkseen pienempiä kuluja veloittaville kilpailijoilleen.

Lyhyen koron rahastojen sijoituskohteina ovat yleensä määräaikaiset talletukset, kuntien ja valtioiden sekä yritysten liikkeeseenlaskemat joukkolainat.

Rahamarkkinarahastot sijoittavat laina-ajaltaan enintään 12 kuukauden mittaisiin arvopapereihin. Muilta ominaisuuksiltaan ne ovat lyhyen koron rahastojen kaltaisia. Rahamarkkinarahastot voivat sijoittaa esim. määräaikaistalletuksiin tai enintään vuoden pituisiin sijoitustodistuksiin.

Pitkän koron rahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän koron rahastojen duraatio on yleensä useita vuosia. Pitkän koron rahastojen voidaan odottaa tuottavan pitkällä tähtäimellä rahamarkkinarahastoa paremmin. Näissä siis markkinakorkojen vaihtelulla on suuri merkitys.

Tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä 5-6 %.lähde?

High Yield -rahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Roskalaina

High Yield -rahastot (tunnetaan myös nimellä roskalainat, engl. junk bond) ovat korkean riskin korkorahastoja. Korrelaatio osakemarkkinoihin on korkea. Luottoluokitukseltaan nämä lainat ovat korkeintaan BB+ -tasoa Standard & Poor's -luokittelijalla. Mitä alhaisempi luokitus, sitä suurempi riski yhtiöllä on joutua rahoitusvaikeuksiin ja sitä enemmän se joutuu maksamaan korkoa lainoistaan.

Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena useiden High Yield -lainojen markkinat olivat lähes täysin pysähtyneet. Pelko yhtiöiden joutumisesta rahoitusvaikeuksiin laski lainojen markkina-arvoa rajusti. Vielä talvella 2009 rullaava tuotto eli yield oli useilla lainoilla yli 20 prosenttia. Yksittäisten lainojen tuotto saattoi olla yli 30% vuositasolla. Tämä kuitenkin edellyttää, että yhtiö kykenee suoriutumaan velvoitteistaan.

Sijoittaminen High Yield -markkinoille on helppoa. Kaikki suurimmat suomalaiset pankit välittävät omia High Yield -rahastojaan. Etenkin USA:n pörsseissä on tarjolla monia High Yield ETF:ejä, jotka ovat hallinnointipalkkioltaan suomalaisten pankkien rahastoja halvempia. Näitä ETF:eja voi ostaa helposti suomalaisen välittäjän kautta.

Korkosijoitusten luottoriski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkorahaston säännöissä on määritelty, millaisiin kohteisiin rahaston varoja voidaan sijoittaa. Rahasto voi sijoittaa vain säännöissä määriteltyjen luottoluokitusten arvopapereihin. Paras luottoluokitus on AAA (Standard & Poor's). Eri luottoluokittelijoiden (kuten Standard & Poor's, Moody's ja Fitch) luokituksia eli reittauksia ei voi verrata keskenään, sillä niillä on eri määritelmät.

Yleensä pitkän koron rahaston sijoituskohteiden on oltavat vähintään ns. "investment grade" -tasoa (BBB- -luokitus). Sitä heikommin luokiteltuihin ja siten riskipitoisempiin lainoihin sijoittavaa rahastoa kutsutaan high yield -rahastoksi. Mitä heikompi lainan ottajan luottoluokitus on, sitä suurempana pidetään maksuvaikeuksiin joutumisen riskiä. Vakavaraisten kuntien ja valtioiden joukkovelkakirjoissa pääoman ja kertyneiden korkojen menettämisen mahdollisuus on hyvin pieni.

Rahastojen riskitasot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkorahastoista vakaimman tuoton voi olettaa saavansa rahamarkkinarahastosta tai lyhyen koron rahastosta, joka sijoittaa varansa valtion ja kuntien joukkolainoihin sekä vakavaraisiin pankkeihin tehtyihin talletuksiin. Rahamarkkinarahastosta ja lyhyen koron rahastoista puhutaan joskus ristiin. Todellisuudessa ne ovat kaksi vaihtoehtoista tapaa sijoittaa lyhyisiin korkoihin (ks. yllä).

Pitkän koron rahastot, jotka yleisimmin sijoittavat euroalueen obligaatioihin, ovat parhaimmillaan korkotason laskiessa. Vuonna 2008 obligaatiorahastoista sai jopa yli 10%:n vuosituoton. Matalan tai nousevan korkotason aikaan (kesä 2009) ne eivät ole tuottoisia.

Enemmän riskiä haluavalle sopivia kohteita voivat myös olla yrityslainoihin sijoittavat rahastot tai kehittyvien maiden valtioiden joukkolainoihin sijoittavat rahastot.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]