Yrityksen saattohoito

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrityksen saattohoito on harmaan talouden muoto, jossa vastaanotetaan esimerkiksi ostamalla yksityishenkilönä palkkiota vastaan konkurssiin ajautuva yritys. Tarkoituksena on vapauttaa yrittäjä veloista ja muista vastuista konkurssitilanteessa.[1][2] Saattohoitotilanteessa yrittäjä ja ulkopuolinen tuleva omistaja eli saattohoitaja tietävät, että yrityksellä ei tule olemaan todellisia mahdollisuuksia toiminnan jatkamiseen. Toimintaan saattaa liittyä myös kuittikauppaa, ja tyypillisesti saattohoitajan odotetaan hävittävän yrityksen kirjanpito edellisten omistajien rikosten peittämiseksi.[2][3]

Saattohoitaminen on laillista liiketoimintaa mikäli se ei sisällä konkurssipesän tyhjentämistä tai omaisuutta ei siirretä velkojien ulottumattomiin.[4] Saattohoitajalle tärkeä tulonlähde on toiminnasta maksettava yleensä muutaman tuhannen euron palkkio.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun laman aikaan sanomalehtiin ilmestyi ilmoituksia, joissa tarjouduttiin ostamaan velkaantuneita yrityksiä. Kymmenien tuhansien yritysten ajautuminen konkurssiin loi kysyntää yritysten saattohoidolle. Ilmiö nousi jo tuolloin myös poliisin tietoisuuteen.[5] Esimerkiksi vuonna 1999 Kouvolassa ja Helsingissä toimineet neljä liikemiestä saivat syytteet talousrikoksista konkurssipesien saattohoidon takia.[6] Yritysten saattohoitamisella on kausittainen luonne, ja noin kymmenen vuoden välein ilmiö yleistyy.[5]

Yritysten saattohoitajat itse perustelevat olevansa yrittäjien ystäviä, tai tilanteen vaihtoehdottomuudella yrittäjälle. Suomessa yrittäjä saa konkurssissa osakseen julkisen häpeän, epärehellisen ihmisen maineen ja ikuinen velkavankeus voi pahimmillaan uhata.[5][7][4] Monella yrittäjällä taustalla voi olla myös kaiken toivon menettäminen.[3] Valtaosa saattohoitajien asiakkaista onkin rehellisiä yrittäjiä, jotka ovat ajautuneet ongelmiin.[5]

Arviolta joka kymmenennessä konkurssissa esiintyy lain kannalta arveluttavia toimia, mutta valtaosa talousrikollisuudesta on piilorikollisuutta. Talousrikoksissa kiinnijäämisen riski ja rangaistukset ovat myös huomattavasti pienempiä kuin muussa rikollisuudessa.[8]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monesti saattohoidetut yritykset ovat niin velkaisia, että ei ole kenenkään velkojan etujen mukaista hakea niitä konkurssiin. Vuonna 2002 arvioitiin että noin 1 200 saattohoidetusta yrityksestä vain 190 oli konkurssimenettelyn piirissä.[9] Vuonna 2007 kartoitettiin viranomaisyhteistyön kehittämisprojektissa saattohoidettuja yrityksiä ja niitä löytyi 1877 kappaletta. Näiden yhteenlasketut verovelat olivat 102 miljoonaa euroa.[1] Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 Suomessa ajautui konkurssiin 2 400 yritystä, joista muutamassa sadassa yrittäjä turvautui saattohoitajaan.[5]

Vaikka yrityksen myyminen hetkeä ennen konkurssia ei vapautakaan vastuita ja veloista, niin monen saattohoidetun yrityksen kanssa toiminta onnistuu. Useista eri viranomaisista koostuva koneisto ei aina toimi. Monet pesänhoitajat eivät puutu toimintaa, vaikka huomaisivatkin taustalla olevan yrityksen saattohoitoa. Syitä tälle ovat esimerkiksi pesän varattomuus, velkojien haluttomuus ottaa kuluja itselleen, konkurssiasiamiehen toimistolla ei ole varoja selvitykseen tai asianajaja ei itse omalla riskillä halua maksaa kuluja.[5] Jopa 60 % konkursseista raukeaa varojen puutteesta.[7] Monesti rikostutkinnat myös kohdistuvat väärään henkilöön eli saattohoitajaan.[5] Saattohoitajan palveluksien käyttämisestä koituu kuitenkin yrittäjälle riskejä, mikäli esimerkiksi yrityksen kirjanpito on laiminlyöty ja rahaa on nostettu käteisenä ulos.[7]

Jos yrityksen ostava saattohoitaja antaa kaupan yhteydessä valheellisen todistuksen puutteellisen tai olemattoman kirjanpidon vastaanottamisesta, voi varsinainen tilintarkastusvelvollinen jäädä rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle. Rikoksesta joutuu tuolloin vastuuseen saattohoitajan asemassa oleva.[1]

Pääsääntöisesti yritysten saattohoitajat laskuttavat toiminnasta muutaman tuhannen euron palkkion. Vaikeissa tapauksissa kulut saattavat nousta kymmeniin tuhansiin. Ammattimaiset saattohoitajat hallinnoivat useita kymmeniä konkurssiyrityksiä. Arviolta sadan yrityksen saattohoitaminen tuottaa saattohoitajalle voittoa puoli miljoonaa euroa.[5][7]

Saattohoitajien tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattimaisia saattohoitajia saattaa toimia Suomessa noin kaksikymmentä, mutta tarkkaa määrää ei tunneta. Yleensä ammattimaisella saattohoitajalla on jo reilusti velkaa ulosotossa, tuomioita talousrikoksista sekä muita ongelmia, joten hän ei välitä konkurssiyrityksen vastaanottamisen tuomista uusista mahdollisista ongelmista. Tärkeä tulonlähde on saattohoitamisesta maksettava muutaman tuhannen euron "konsulttipalkkio".[5][4]

Jotkut yritysten saattohoitajat tehtailevat rikoksia hankkimillaan yrityksillä. Tällöin yritystä voidaan käyttää esimerkiksi kuittikaupassa, rahanpesussa tai muun harmaan talouden välineenä. Perinteisesti yrityksen saattohoitaja tyhjensi pesästä kaiken mitä sieltä saattoi saada, mutta nykyään yritystä saatetaan käyttää hyväksi kaikin mahdollisin keinoin. Toimintaa voi verrata identiteettivarkauteen, tai harmaan talouden valmiiden yritysten kaupan eri muotoihin. Yrityksen nimissä saatetaan tilata tavaraa, ottaa lainaa, avata pankkitilejä ja pestä rahaa.[1][3][5]

Osa saattohoitajista tekee työtä kausittaisesti tai päätyy asemaan sattumalta. Uudehko ilmiö on ulkomaisten ja pääsääntöisesti virolaisten saattohoitajien saapuminen Suomeen. Heidän osaltaan tutkinta on vaikeaa, sillä asiakirjoja täytyy kääntää muun muassa viroksi ja lähettää virka-apupyyntöjä ulkomaille. Ulkomaiset saattohoitajat ottavat vastuulleen yhden tai kaksi konkurssipesää ja poistuvat sen jälkeen maasta. Joskus saattohoitajaksi saattaa päätyä huono-osainen kadunmies. Räikeimmillään tämä ei edes ole tiennyt olevansa yrityksen omistaja.[3][5][8]

Oikeuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usean eri rikoksen tunnusmerkistö saattaa täyttyä saattohoitajan käyttämisestä.[2][3] Saattohoitajana toimiminen on vaikuttanut tuomioissa rangaistusta ankaroittavana seikkana (KKO 2009:77).[2] Yleensä toimintaan liittyy muun muassa verorikoksia ja velallisen epärehellisyyttä. Omistamansa velkaisenkin yrityksen myynti on kuitenkin täysin laillista.[5] Saattohoitaminenkin itsessään on laillista liiketoimintaa mikäli se ei sisällä konkurssipesän tyhjentämistä tai omaisuutta ei siirretä velkojien ulottumattomiin.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matti Ylönen. Veroparatiisit – 20 ratkaisua varjotalouteen. Into Kustannus. 2008. Sivut 72–74. ISBN: 978-952-01-0264-7
  2. a b c d Sami Uoti, Mika Heinonen. 18/2013 Pesänhoitajan velvollisuus tehdä rikosilmoitus. Konkurssiasiamiehen toimisto. 23.9.2013.
  3. a b c d e Anna-Silja Suutarinen. Välikäsi putsaa pöydän – Saattohoito on konkurssirikos. Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehti. 2011.
  4. a b c d Elisa Tikkanen. Saattohoitaja huolii myös konkurssikypsän yrityksen. MTV3. 2.10.2017.
  5. a b c d e f g h i j k l Jyri Hänninen. Konkurssiyrityksille kaupataan velka-armahdusta – usein yrittäjä sotketaankin rikosvyyhtiin. Yle. 23.4.2017.
  6. Merja Ojansivu. Yritysten saattohoitajille syytteet talousrikoksista. HS. 30.11.1999.
  7. a b c d Jouko Juutilainen Saattohoitaja siivoaa jäljet. Savon Sanomat. 10.2.2014.
  8. a b Ari Mölsä. Konkurssirikolliset erikoistuvat – ns. saattohoitajat uusi villitys. Yle. 23.3.2010.
  9. Jari Niemi. Saattohoito syö terveitä yrityksiä. Kaleva. 16.9.2002.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]