Ylöjärvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylöjärvi
Ylöjärvi.vaakuna.svg Ylöjärvi.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

www.ylojarvi.fi
Sijainti 61°33′N, 023°35′E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Tampereen seutukunta
Perustettu 1869
– kaupungiksi 2004
Kuntaliitokset Viljakkala (2007)
Kuru (2009)
Kokonaispinta-ala 1 324,14 km²
87:nneksi suurin 2017 [1]
– maa 1 115,72 km²
– sisävesi 208,42 km²
Väkiluku 32 851
35:nneksi suurin 31.8.2017 [2]
väestötiheys 29,44 as./km² (31.8.2017)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 22,3 %
– 15–64-v. 61,2 %
– yli 64-v. 16,5 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,4 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 2,3 %
Kunnallisvero 20,5 %
183:nneksi suurin 2017 [5]
Kaupunginjohtaja Jarkko Sorvanto[6]
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Kesk.
 • Ps.
 • Vas.
 • KD

12
10
8
7
6
5
3
Kaupungintalon piha-aluetta ja Rauhanpatsas
Kaupungintalo
Kirjasto "Leija"
Ylöjärven kirkko

Ylöjärvi on kaupunki Pirkanmaalla. Ylöjärven naapurikuntia ovat Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Nokia, Parkano, Ruovesi, Tampere ja Virrat. Kaupungin pinta-ala on 1 324,14 neliökilometriä[1] ja väkiluku 32 851.[2] Vuoden 1954 alussa Teiskon kunnan läntinen, Näsijärven länsipuolella oleva osa jaettiin Ylöjärven ja Kurun kesken. 1. tammikuuta 2007 astui voimaan Ylöjärven kaupungin ja Viljakkalan kunnan kuntaliitos. Kurun kunta liitettiin osaksi Ylöjärveä 1. tammikuuta 2009. Ylöjärven vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se on vahvistettu vuonna 1954.[8]

Ylöjärvi sijaitsee Tampereesta luoteeseen Näsijärven rannalla ja on osa Tampereen kaupunkiseutua sekä Tampereen keskustaajamaa. Matkaa Tampereelle on 14, Helsinkiin 189 ja Turkuun 164 kilometriä. Ylöjärven kautta kulkevat Tampere–Seinäjoki-rata, valtatie 3 Tampereelta Vaasaan ja kantatie 65 Ylöjärveltä Virroille. Vuonna 1971 valmistuneella rautatiellä ei ole henkilöliikennepaikkoja Ylöjärven alueella, joten linja-autot hoitavat kaiken julkisen liikenteen.[9]

Ylöjärvi on maaseutumainen kaupunki. Sillä ei ole selvää keskustaa: Tampere–Vaasa-maantie ja Tampere–Seinäjoki-rautatie jakavat kunnan keskusta-alueen kahteen toisistaan erottuvaan osaan, kirkonkylään ja Soppeenmäkeen. Muita Ylöjärven osia ovat muun muassa Asuntila, Vuorentausta, Siivikkala, Metsäkylä, Haavisto, Vahanta, Takamaa ja Mutala.

Vuonna 2017 kaupungin kunnallisvero oli 20,5 prosenttia.[5] Ylöjärven väkiluku on kasvanut melko voimakkaasti viime vuosina Tampereen imussa; erityisesti tämä pätee Metsäkylän ja Asuntilan alueisiin. Väestö on myös suhteellisen nuorta.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylöjärven kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1779 Pirkkalasta.[10] Seurakunta itsenäistyi vuonna 1895, mutta ero Pirkkalasta toteutui lopullisesti vasta 1900-luvun vaihteessa.[11] Ylöjärven ensimmäinen, nykyisen kirkon paikalla sijainnut kirkko oli valmistunut vuonna 1781 ja se tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa vuonna 1842. Ylöjärven maalaiskunta perustettiin vuonna 1869. Ylöjärven ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1871; sitä ennen kunnassa oli toiminut asessori Gabriel Ahlmanin testamenttivaroin toiminut kiertävä pitäjänkoulu vuodesta 1811 alkaen. Jatkosodan jälkeen Ylöjärvelle asutettiin Kaukolan siirtoväkeä. Maa- ja metsätalous pysyi pitkään Ylöjärven pääelinkeinona, kunnes kunta alkoi nopeasti teollistua viime sotien jälkeen. Vuonna 1951 aloitti Ylöjärvellä toimintansa Hämeen Työläisnuoriso-opisto, jonka nimi muutettiin jo varsin pian Voionmaan opistoksi professori Väinö Voionmaan mukaan.[12] Kaupungiksi kunta muuttui vuoden 2004 alusta.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys vuodesta 1805 lähtien.

Ylöjärven väestönkehitys
Vuosi Asukkaita
1805
  
1 336
1860
  
2 338
1900
  
3 098
1930
  
4 3041
1964
  
8 809
1996
  
19 293
2010
  
30 5002
2016
  
32 792
Selitykset:

1 Lielahti liitettiin Tampereeseen 1950
2 Viljakkala liitetty 2007 ja Kuru 2009

Lähde: 2016 Tilastokeskus;[13] 1805–1996 Historian suursanakirja.[14]

Kaupunginosat, asuinalueet ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylöjärven kylät vuonna 1931:
1-Lielahti, 2-Possila, 3-Kukkola, 4-Niemi, 5-Pohtola, 6-Siivikkala, 7-Teivaala, 8-Ilmari, 9-Mäkkylä, 10-Keijärvi, 11-Ylöjärvi, 12-Kuusisto, 13-Metsäkylä, 14-Lakiala, 15-Lempiäniemi, 16-Liimola, 17-Kaihari, 18-Runsas, 19-Kyöstilä, 20-Mutala, 21-Pohjankylä, 22-Penko, 23-Pengonpohja

Ylöjärvellä sijaitsevia kaupunginosia, asuinalueita ja kyliä ovat Antaverkka, Asuntila, Elovainio, Haavisto, Ilmari, Kaihari, Kirkonseutu, Lempiäniemi, Metsäkylä, Mutala, Peräsilta, Pinsiö, Siivikkala, Soppeenmäki, Takamaa, Vahanta, Vasama, Veittijärvi sekä Vuorentausta.[15]

Viljakkalan alueen kylät ja asuinalueet: Hanhijärvi, Harhala, Haveri, Hiiroinen, Inkula, Karhe, Manni, Nisu, Pikku-Pispala, Viljakkalan kirkonkylä.

Kurun alueen kylät ja asuinalueet: Hainari, Itä-Aure, Kallio, Karjula, Kulju, Kurun kirkonkylä, Kyrönlahti, Länsi-Aure, Länsi-Teisko, Luode, Niemikylä, Parkkuu, Pengonpohja, Poikelus, Riuttanen, Seitseminen.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylöjärven nähtävyyksiin lukeutuvat muun muassa Villa Urpo (kustantaja Urpo Lahtisen koti ja hänen perustamansa Lehtimiehet Oy:n edustustila), Teivon ravirata (joka korvasi Tampereen Kalevassa sijainneen Hippoksen), ympäristötaidetta edustava, 10 000 istutetusta puusta koostuva Puuvuori ja Ylöjärven museo. Ylöjärvellä on neljä kirkkoa ja kaksi rukoushuonetta: Ylöjärven kirkko, Kurun kirkko, Viljakkalan kirkko, Pengonpohjan rukoushuone ja Länsi-Teiskon kirkko (rukoushuone). Antaverkassa on Huurre-yhtiön perustajan vuorineuvos Paavo V. Suomisen perustama Suomen Jäähdytystekniikan Museo ja hänen rakennuttamansa Pyhän Mikaelin kappeli museon vieressä. Lisäksi Ylöjärvellä on Ylisen palvelukeskuksen omistama Ylisen kirkko, joka valmistui alun perin viljavarastoksi 1921 ja vihittiin kirkoksi 1963.

Koulutus ja kirjastotoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylöjärvellä on kaksi peruskoulun yläastetta, Soppeenharjun ja Moision koulut. Yhtenäiskouluja on neljä, Kurun yhtenäiskoulu, Viljakkalan koulu, Ylöjärven yhtenäiskoulu ja Metsäkylän yhtenäiskoulu. Ala-asteita kaupungissa on kahdeksan. Lisäksi kaupungissa toimii lukio ja Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, joka tarjoaa Koulutuskeskus Valossa ammatilliset perustutkinnot kone- ja metalli, sosiaali- ja terveys sekä liiketalouden aloilta. Ylöjärven lukio tarjoaa valtakunnallisen opetussuunnitelman lisäksi mahdollisuuden syventää opiskelijan näkemystä ja tietämystä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista ja yrittäjyydestä. Lukiossa toimii erillinen Y-linja.[16]

Ylöjärven pääkirjasto Leija, jonka on suunnitellut arkkitehti Tero Harjuniemi, valmistui 2002. Kirjastosalin 80-metrinen lasiseinä avautuu Kuruntielle.

Urheilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylöjärven Urheilijat on ylöjärveläinen urheiluseura, joka toimii yleisurheilussa, hiihdossa, uinnissa, suunnistuksessa ja kuntoliikunnassa. Uplakers on jääkiekossa, taitoluistelussa ja ringetessä toimiva seura. Ylöjärven Ryhti toimii lentopallon, voimanoston, hiihdon, frisbeegolfin ja jalkapallon osa-alueilla.

Ylöjärvellä on keskustan alueella urheilutalo, jossa on muun muassa uimahalli ja palloilusali. Elonvainion alueella on jäähalli ja liikuntakeskus. Julkujärvellä sijaitsee 26-väyläinen frisbeegolfrata.

Yrityksiä ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia ylöjärveläisiä yrityksiä ovat muun muassa Avant Tecno ja Huurre Group Oy:n kylmäkalustetehdas.

Lakialassa lähellä Hämeenkyrön rajaa toimi vuosina 1943–1966 Outokumpu Oy:n Paroisten kuparikaivos, joka oli aikanaan kunnan merkittävimpiä työnantajia. Entisellä kaivoksella on vuodesta 1967 lähtien toiminut Puolustusvoimien tutkimuslaitos.

Ylöjärveläisistä yhdistyksistä voidaan mainita muun muassa Rantajätkät; se järjestää erilaisia tapahtumia, joista tunnetuin on kesällä pidettävä Räikkärock.

Ylöjärvi fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yle TV2:ssa ensimmäisen kerran vuosina 1978–1980 esitetyn, aikansa suosituimpiin kuuluneen komediasarjan Tankki täyteen ulkokohtaukset kuvattiin toimintansa lopettaneella Kesoilin huoltoasemalla Soppeenmäessä. Huoltoasema oli rakennettu valtatie 3:n ja Kuruntien risteyksen länsipuolelle vuonna 1960 ja se purettiin 1980-luvun lopulla.[17]

Tunnettuja ylöjärveläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpiin ylöjärveläisiin kuuluvat Syrjän veljekset Martti Syrjä ja Mikko "Pantse" Syrjä ja heidän serkkunsa Aku Syrjä, sekä Juha Torvinen, jotka kuuluvat ylöjärveläiseen Eppu Normaali-yhtyeeseen. Tunnettuja ovat myös Syrjän veljesten vanhemmat, kirjailijat Jaakko Syrjä ja Kirsi Kunnas.

Muita tunnettuja Ylöjärvellä asuneita tai nykyään asuvia ovat tai ovat olleet muun muassa Aron,[18] Antti Honkkila, Pasi Kaunisto, Esa Keskinen, Sanni Leinonen, Maria Lund, Tiina Lymi, Jaakko Löytty, Pate Mustajärvi, Toni Nieminen, Ville Nieminen, Ari Vallin, Matti Nykänen, Mervi Tapola, Tenho Saurén, Carl J. Danhammer, Kirsi-Kaisa Sinisalo, Saara Tuominen, Joni Karvinen, Rosa Lindstedt, Jenni Banerjee ja Maria Ylipää. Vuorineuvos Paavo V. Suominen perusti Ylöjärvellä toimivan kylmäkalustevalmistajan Huurre Oy:n.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, elokuu 2017 31.8.2017. Tilastokeskus. Viitattu 7.10.2017.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  5. a b Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. http://ylojarvenuutiset.fi/2014/12/10/ylojarvella-alkoi-sorvannon-aika/
  7. Kuntavaalit 2017, Ylöjärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 174
  9. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 136. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  10. Tuohitorventien sukututkimuspiste – Seurakuntien pääpiirteittäinen jakautuminen
  11. Otavan iso tietosanakirja, osa 10, palsta 459. Helsinki: Otava, 1965.
  12. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 7, s. 489–490. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978.
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  14. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  15. Ylöjärven kyläkartta
  16. Koulutuskeskus Valo – Ylöjärven kaupunki www.ylojarvi.fi. Viitattu 29.10.2016.
  17. Jukka Vesterinen: Huoltoasemakirja, s. 110–111. Helsinki: Alfamer Oy, 2009. ISBN 978-952-472-086-1.
  18. http://www.aron.fi/?page_id=735

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]