Carl Gustaf Polviander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Gustaf Polviander (5. maaliskuuta 1788 Mouhijärvi28. syyskuuta 1876 Kuru) osallistui Suomen sotaan Porin rykmentin lipunkantajana ja häntä pidetään mahdollisena esikuvana J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa kertojana esiintyvälle vänrikki Stoolille. Toisena vänrikki Stoolin esikuvana on mainittu entinen aliupseeri ja vänrikki Fredrik Adolf Pelander, joka asui Ruoveden Ritoniemen talossa samoihin aikoihin, kun Runeberg oli siellä kotiopettajana.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polvianderin vanhemmat olivat Mouhijärven kirkkoherran apulainen ja myöhempi Kurun kappalainen Isak Emanuel Polviander (1758–1835) ja Sara Katarina Levon. Polviander lähti itsekin opiskelemaan papiksi Turun Akatemiaan mutta joutui erotetuksi sopimattoman käytöksen vuoksi yhdessä opiskelutoverinsa Jakob Henrik Zidénin (Vänrikki Stoolin tarinoiden luutnantti Zidén) kanssa.

Toverukset liittyivät vuodenvaihteessa 1803–1804 Kuninkaalliseen Porin Rykmenttiin. Polviander nimitettiin 1804 rykmentin Ruoveden komppanian muonittajaksi ja hän sai asuttavakseen Hainarin sotilasvirkatalon Kurussa. Vuonna 1807 Polviander oli Porin rykmentin mukana Napoleonin joukkoja vastaan käydyssä sodassa Pommerissa Saksassa ja haavoittui olkapäähän kiväärin luodista Krüpersfrontin taistelussa Stralsundin edustalla. Rykmentti siirrettiin sitten takaisin Suomeen ja Suomen sodan aikana Polviander taisteli rykmentin lipunkantajana Kuuskoskella, Siikajoella, Uusikaarlepyyssä, Lapualla, Kauhajoella, Lapväärtissä, Juuttaalla ja Oravaisissa. Hän haavoittui sodan aikana kaksi kertaa saaden Kauhajoella luodin polveensa ja Lapualla hän menetti kuulon vasemmasta korvastaan ammuksen räjähdyksessä. Polvianderin sota päättyi Sievissä rykmentin luovuttaessa lippunsa ja aseensa antautuessaan venäläisille. Erotessaan armeijan palveluksesta 1810 Polviander sai vänrikin arvon.

Polviander palasi sodasta 22-vuotiaana ja asettui asumaan Hainarin virkataloon jonka hän sai pitää edelleen. Polviander oli kaksi kertaa naimisissa ja hänellä oli 18 lasta. Runebergiin Polviander tutustui ollessaan kalastamassa ja metsästämässä Ruoveden Ritoniemessä asuneen kapteeni af Enehjelmin kanssa. Runeberg oli af Enenhjelmin perheessä kotiopettajana 1825–1826 ja hän vieraili sittemmin useaan otteeseen Polvianderin luona Hainarissa ja kävi tämän kanssa yhteisillä metsästysretkillä. Polvianderin kertomat sotatarinat antoivatkin hänelle sitten aineistoa myöhempiä teoksiaan varten.

Polviander oli vielä yli 70-vuotiaana kunniavieraana Tampereella vuonna 1858 pidetyssä Suomen sodan 50-vuotismuistojuhlassa ja käytti siellä Suomen sodan aikaista univormuaan. Polviander kuoli syyskuussa 1876 Hainarissa ja hänet haudattiin 12. lokakuuta 1876 Kurun vanhalle hautausmaalle. Toiveensa mukaisesti hänen haudalleen pystytettiin kesällä 1886 muistokiveksi Ämmänsillan mäestä otettu yksinkertainen kivilaatta.

Kurun ulkomuseossa sijaitsevassa Vänrikki Stoolin tuvassa on esillä muun muassa Polvianderin sota-aseita sekä sohva, jolla Runebergin kerrotaan nukkuneen käydessään Polvianderin luona. Tupa on entinen Hainarin talon päärakennus, jossa Polviander aikanaan asui.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]