Lehtimiehet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lehtimiehet Oy oli Urpo Lahtisen Tampereelle vuonna 1957 perustama ilmaisjakelu- ja aikakauslehtien kustannusyhtiö.

Vuonna 1957 Lahtinen aloitti ilmaisen Tamperelainen-lehden julkaisemisen ja perusti sitä varten Lehtimiehet Oy:n. Tamperelainen-lehteä toimitettiin kaikkiin tamperelaisiin koteihin. Tulokkaaseen suhtauduttiin yleisesti vähättelevästi ja sen menestymisen mahdollisuuksia epäiltiin vahvasti. Muun muassa Lahtisen entisen työantajan Kansan Lehden toimituspäällikkö Vilho Halme luonnehti sitä "postimerkin ja ilmoitusrekisterin välimuodoksi".[1]

Lehtimiehet-yhtiön tunnetuin aikakauslehti oli shokeeraaviin skandaalijuttuihin erikoistunut Hymy, jonka suurin menestys ajoittui 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun. Miltei heti perustamisestaan lähtien Lehtimiehet haastoi perinteiset suuret lehtitalot Yhtyneet Kuvalehdet, A-lehdet ja Sanoma Oy:n ja lohkaisi merkittävän siivun aikakauslehtimarkkinoista. Seuran ja Avun kaksintaistelu Suomen suurimman viikkolehden asemasta päättyi, kun Hymy nappasi kärkipaikan molempien nenän edestä. Hymyn mullistettua aikakauslehtitarjonnan vanhojen perhelehtien oli seurattava sitä sensaatiomarkkinoille.[2]

Hymy oli Suomen ensimmäinen varsinainen viihdelehti, jonka keskeistä sisältöä oli niin kutsuttu sosiaaliporno. Sen ohella yhtiö julkaisi mm. rikoslehti Alibia, yleisaikakauslehti Nykypostia, , miestenlehtiä King ja Kalle, sekä lastenlehtiä Maailman vahvin Nalle ja Pellefantti. Vuonna 1969 Lehtimiehet Oy osti päätoimittaja Rauno Toivoselta tämän perustamat Tekniikan Maailma- ja Vauhdin Maailma -lehdet, minkä jälkeen kustantajan yleinen arvostus kohosi etenkin Tekniikan Maailman saamien lukuisten palkintojen ansiosta.[3] Samana vuonna Lehtimiehet-yhtiö osti myös UK-lehdet Oy:n, ja kaupassa tulivat aikakauslehti Nyrkkiposti, nuortenlehti Suosikki, naistenlehti Jaana ja miestenlehti Jallu.[4] Vuosina 1981–82 Lehtimiehet julkaisi joka toinen viikko ilmestynyttä yleisaikakauslehteä Pikajuna. Naistenlehti Jaana myytiin vuonna 1979 A-lehdet Oy:lle, joka lopetti sen julkaisemisen muutamia vuosia myöhemmin.[5]

Lehtimiehet Oy toimi myös kirjankustantajana nimillä Kustannus-Vaihe, Kustannus 21 ja Kustannusmiehet. Tunnetuimpia julkaisuja tällä saralla olivat Erkki Kanervan (nimimerkki Jammu) kirjoittamat Yrjö-sarjan murrepakinakirjat, joita myytiin parinkymmenen vuoden aikana yhteensä noin 800 000 kappaletta. Suhteellisesti vielä suuremman menekin saavuttivat Aarno Laitisen poliittiset pamflettikirjat Tamminiemen pesänjakajat (1981), Musta monopoli (1982), Kremlin kellokkaat (1983) ja Rahat tai renki (1984), joita kutakin meni kaupaksi yli 100 000 kappaletta.[6]

Lehtimiehet Oy:n 6-kerroksinen toimitalo sijaitsi osoitteessa Puutarhakatu 16, jossa oli aluksi myös muun muassa Hymy-lehden toimitus. Sittemmin suurinta osaa lehdistä tehtiin Helsingin toimituksissa Annankadulla. Koko toimintansa aikana yhtiö julkaisi yli 60 eri lehteä, ja sen palveluksessa oli enimmillään yli 300 työntekijää.[7] Näsijärven rannalle Ylöjärven Siivikkalaan valmistui vuonna 1976 arkkitehti Eero Saaren suunnittelema huvila Villa Urpo lehtiyhtiön perustajan Urpo Lahtisen kodiksi ja yhtiön edustustilaksi.[8]

Vuonna 1982, jolloin Lehtimiehet Oy täytti 25 vuotta, yhtiön toiminta oli laajentunut siinä määrin, että siitä muodostettiin Lehtimiehet-Yhtymä Oy. Yhtiöllä oli toimipisteet Tampereella ja Helsingissä, sen tytäryhtiötä olivat jakeluyhtiöt Erikoisjakelu Oy, Lehtiketju Oy ja Nilsiässä toiminut laskettelukeskus Tahkovuori Oy ja se omisti 45 prosenttia kirjapaino Helprint Oy:stä.[9]

Lehtimiehet Oy:n pitkäaikaisena toimitusjohtajana toimi Matti Lahtinen, joka ei ollut sukua Urpo Lahtiselle. Lehtiyhtiön taloudesta vastasi Urpo Lahtisen puoliso Hymy Lahtinen, jonka osaksi lankesi myös yhtiön sisäinen kurinpito.[10] Vuonna 1985 Matti Lahtisen tilalle toimitusjohtajaksi tuli Tampereen kaupunginjohtajan paikalta eronnut Pekka Paavola yhtiön toiminnan loppuun saakka.[11] Kuuluisiksi tulleita Lehtimiehet Oy:n palveluksessa olleita toimittajia olivat Veikko Ennala, Jorma K. Virtanen ja Isto Lysmä.[12]

Vuonna 1988 Lehtimiehet Oy ja sen silloiset 16 lehteä myytiin Yhtyneille Kuvalehdille 300 miljoonalla markalla. Lehtimiehet Oy:n omistamat kiinteistöt eivät kuuluneet kauppaan, vaan ne jäivät Urpo Lahtisen perheelle. Helmikuussa 1989 ostaja ilmoitti siirtävänsä Lehtimiehet Oy:n toiminnan kokonaan pois Tampereelta vuoden loppuun mennessä, ja vuoden 1989 viimeisenä päivänä Lehtimiehet Oy:n tunnukset poistettiin Puutarhakatu 16:n seiniltä.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehtimiesten legenda, s. 5.
  2. Unto Hämäläinen: Tiedonvälityksen murrosvaiheita. Anne-Maria Latikka (toim.): Puoli vuosisataa: Mitä Missä Milloin -juhlakirja, s. 172. Helsinki: Otava, 1999.
  3. Lehtimiesten legenda, s. 21.
  4. Lehtimiesten legenda, s. 34.
  5. Lehtimiesten legenda, s. 35.
  6. Lehtimiesten legenda, s. 19.
  7. Lehtimiesten legenda, takakansiteksti.
  8. Lehtimiesten legenda, s. 62.
  9. Lehtimiesten legenda, s. 66.
  10. Lehtimiesten legenda, s. 6.
  11. Lehtimiesten legenda, s. 131.
  12. Lehtimiesten legenda, s. 128.
  13. Lehtimiesten legenda, s. 133.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]