Kansan Lehti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo tamperelaisesta työväenlehdestä. Samannimisiä lehtiä on ollut muitakin.
Kansan Lehden päätoimittaja Jalmari Leino työpöytänsä ääressä vuonna 1944.
Lehden henkilökunta ryhmäkuvassa vuonna 1944.
Lehden etusivu marraskuussa 1906.

Kansan Lehti oli Tampereella vuosina 1898–1991 ilmestynyt sosiaalidemokraattinen sanomalehti. Vuonna 1919 sen nimenä oli Kansan Sana.[1]

Kansan Lehti oli järjestyksessä kolmas Suomeen perustettu sosiaalidemokraattinen sanomalehti[1]. Sitä ennen kaupungissa oli julkaistu Tampereen Sanomien ”nurkkalehtenä” Tampereen työväenyhdistyksen Kansalaista[2]. Kansan Lehden puuhamiehiin kuului muun muassa Juho Hellberg, jonka kirjapainossa sitä aluksi painettiin. Vuonna 1901 lehteä kustantamaan muodostettiin Tampereen Työväen Sanomalehti Oy, joka myöhemmin perusti oman kirjapainoyhtiön. Poliittisesti Kansan Lehti noudatteli Työmiehen linjaa, mutta vuoden 1904 vaiheilla lehdet kiistelivät suhtautumisesta perustuslaillisiin ja samalla myös johtavan työväenlehden asemasta.[1]

Sisällissodan syttyessä Kansan Lehti oli taloudellisesti menestyvä, varustukseltaan ajanmukainen ja poliittisesti merkittävä sanomalehti. Tampereen valtauksen jälkeen lehden ilmestyminen lakkasi ja sen kirjapaino joutui Tampereen Sanomien haltuun. Lehti pääsi ilmestymään uudelleen vuoden 1919 alussa nimellä Kansan Sana. Vanha nimi otettiin käyttöön seuraavan vuoden alusta lähtien. Työväenliikkeen jakautuessa Kansan Lehti edusti keskustasuuntausta ja pyrki vasemmistoa myötäilemällä estämään radikaalien irtaantumisen.[1]

1920-luvun aikana Kansan Lehti muuttui kantaaottavasta artikkeli- ja propagandalehdestä enemmän uutislehden suuntaan, kehitti ulkoasuaan ja pyrki kiinnittämään huomiota myös kulttuuriin. Se oli yksi harvoista sosiaalidemokraattisista sanomalehdistä, joka pystyi edes jollain tavalla kilpailemaan porvarillisten valtalehtien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen lehden taloudellinen tilanne heikkeni, mutta 1950-luvun lopulla sen sisältöä ryhdyttiin jälleen kehittämään. Vuoden 1960 alusta Kansan Lehti sai hoidettavakseen myös Jyväskylässä lakanneen Työn Voiman levikkialueen.[1]

1960-luvun lopun talousvaikeuksista selvittiin ilmestyskertojen supistamisen, ammattiliittojen lehtisetelien[1] ja valtion lehdistötuen avulla. Lehtiyhtiön talous pysyi kuitenkin heikkona vanhan kiinteistön ja kirjapainon investointien takia. Jyväskyläläisen Vastimen perustamisen jälkeen vuonna 1981 Kansan Lehti vetäytyi Keski-Suomesta ja keskittyi paikallisjournalismiin. Vuonna 1983 yhtiö ryhtyi Tampereen Tietoverkko Oy:n ja Tampereen Seudun Paikallisradio Oy:n osakkaaksi. Lisäksi perustettiin Kotikaupunki-niminen kaupunkilehti, joka sittemmin myytiin Lehtimiehet Oy:lle. Vuonna 1990 perustettiin iltapäivälehti Ilta-Tampere, joka seuraavana vuonna muuttui Urpo Lahtisen kanssa muodostetun yhteisyrityksen Iltatähdeksi. Kansan Lehden julkaiseminen lakkasi kirjapainoyhtiön taloudellisen ahdingon takia vuonna 1991. Sen tilalle perustettiin Demarin Pirkanmaan Demari -nimiset vaihtosivut, joista luovuttiin vuonna 2001 Uutispäivä Demarin syntyessä. Sittemmin Internetissä on julkaistu talkoovoimin Kansan Lehti -nimistä sivustoa.[3]

Kansan Lehti ilmestyi maaliskuusta 1899 lähtien kolmesti, vuosina 1906–1918, 1919–1957 ja 1969–1972 kuudesti, vuoden 1919 alussa neljästi, vuosina 1958–1968 seitsemästi ja vuodesta 1972 lähtien viidesti viikossa. Vuosina 1906–1907 ilmestyi myös kolmipäiväinen painos. Lehden levikki oli 12 500 kappaletta vuonna 1906, 17 500 vuonna 1917 ja enimmillään 20 600 vuonna 1977. Toiminta-alueen laajeneminen Keski-Suomeen nosti levikkiä yli 6 000 kappaleella vuonna 1960. Alueen menettäminen 1980-luvun alussa aiheutti noin 9 000 kappaleen laskun.[1] Vuosikymmenen lopulla levikki oli enää reilut 8 600 kappaletta[4].

Lehden päätoimittajina ja vastaavina toimittajina työskentelivät Juho K. Enqvist (vast. toim. 1898–1901), Juho Hellberg (1899), Kössi Koskinen (1899), Yrjö Mäkelin (1900–1906), Timo Korpimaa (1906–1907), Kaapo Murros (1907–1909), Santeri Nuorteva (1909–1911), K. M. Evä (vast. toim 1911–1914), Pekka Lönngren (vast. toim. 1914–1916), August Lindell (vast. toim. 1916–1917), Anton Huotari (1911–1918), Kaarlo Harvala (1919), W. Saaristo (vast. toim. 1919), T. A. Lehtinen (vast. toim. 1920), Heikki Laakso (1920–1921), Eino Kilpi (1921–1932), Toivo Raunio (1932–1937), Rafael Rinne (1938–1941), Jalmari Leino (1942–1949), Niilo Teerimäki (1949–1959), Arvo Tuominen (1956–1961), Vilho Halme (1962–1974),[1] Paavo Luokkala (1974–1988) ja Vesa Karvinen (1988–1991).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 264–266. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-239-1.
  2. Pietilä, Jyrki: Aatetaistoa ja jymyuutisia: Tamperelaisia sanomalehti-ilmiöitä 1800-luvulta vuosituhannen vaihteeseen, s. 63, 88. Mediapinta, 2010. ISBN 978-952-235-129-6.
  3. Hämäläinen, s. 150–157.
  4. Hämäläinen, s. 156.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]