Pekka Lönngren

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Lönngren
Lonngren.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 15. joulukuuta 1884
Pori
Kuollut 21. syyskuuta 1943 (58 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja
Puoliso Varma Lahja Kankonen

Pekka Vilhelm Lönngren (15. joulukuuta 1884 Pori21. syyskuuta 1943 Helsinki[1][2]) oli suomalainen sanomalehtimies ja sosialidemokraatti, joka tunnetaan erityisesti toiminnastaan Tampereen poliisipäällikköna Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918. Myöhemmin Lönngren teki pitkän uran Osuustukkukaupan palveluksessa Helsingissä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Lönngren kirjoitti ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta ja opiskeli sen jälkeen Porin kauppaopistossa. Tamperelaisen Kansan Lehden toimituksessa hän aloitti 1910-luvun alussa, työskennellen aluksi ulkomaankirjeenvaihtajana ja sen jälkeen toimitussihteerinä sekä uutistoimittajana.[1] Lönngren oli ennen sisällissotaa mukana myös Tampereen työväenyhdistyksen toiminnassa. Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen hänet valittiin maaliskuussa perustettun Tampereen vallankumouskomitean jäseneksi. Myöhemmin kesällä Lönngren nimitettiin Tampereen väliaikaiseksi poliisipäälliköksi, kun venäläinen järjestysvalta oli vallankumouksen myötä lakkautettu. Hän jatkoi tehtävässä myös tammikuussa 1918 syttyneen sisällissodan aikana, toimien tuolloin punaisten hallinnon alaisuudessa.[3]

Tampereen historiaa tutkineet Väinö Voionmaa ja Eino Jutikkala ovat luonnehtineet Lönngreniä maltilliseksi sovittelijaksi.[4] Juuri ennen sisällissodan alkua hän onnistui neuvottelemaan vapaiksi venäläisten sotilaiden Ruotsilan kahakan yhteydessä vangitsemat 24 suojeluskuntalaista.[5] Sisällissodan aikana Lönngren toimi miliisipäällikön tehtäviensä ohella välittäjänä kaupungissa toimineen Punaisen Ristin sairaalan ja sen työskentelyyn epäluuloisesti suhtautuneiden punakaartilaisten välillä.[6] Lönngrenin sanotaan vaikuttaneen myötämielisesti myös monien kaupungissa vangittujen porvarien asemaan. Tämän vuoksi punaiset syyttivät häntä petoksesta Tampereen taistelun loppuvaiheessa Pispalan palokunnantalolla pidetyssä kokouksessa.[7]

Tampereen valtauksen yhteydessä 6. huhtikuuta Lönngren jäi valkoisten vangiksi Pispalassa. Kaupungissa toimineet lääkärit yrittivät Arne Palménin johdolla suojella häntä,[6] mutta Lönngren joutui lopulta Kalevankankaan vankileirille. Hänet tuomittiin 12 vuoden vankeusrangaistukseen, josta Lönngren kuitenkin vapautui yleisen armahduksen myötä vuonna 1919.[7] Vankeusaikanaan hän kävi puolisonsa kanssa salaista kirjeenvaihtoa. Viestit kirjoitettiin savukepaperille, jotka sitten rypistettiin pieniksi palloiksi ja vaihdettiin huomaamattomasti Lönngrenin puolison tuodessa miehelleen elintarvikkeita. Osa ”sillkiherneiksi” kutsutuista viesteistä on nykyään Kansan Arkiston kokoelmissa.[3]

Vapautumisensa jälkeen Lönngren muutti perheineen Helsinkiin, jossa hän oli aktiivisesti mukana työväenjärjestöissä, kunnallispolitiikassa ja sanomalehtimiesyhdistyksessä[4] Aluksi hän työskenteli Suomen Sosialidemokraatin toimittajana[8] ja myöhemmin Osuustukkukauppa OTK:n hallinnossa.[3] Hän esiintyi myös liikkeen mainoksissa ja 1930-luvun alussa Lönngren teki kaksi pientä roolia elokuvissa Rovastin häämatkat ja Kahden tanssin välillä.[9] Helsingin kaupunginvaltuuston jäseneksi hänet valittiin vuonna 1931.[10]

Pekka Lönngrenin puoliso oli Nakkilasta kotoisin ollut Varma Lahja Kankonen (1883–1968).[11] Heidät on molemmat haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pekka Lönngrenin kuulustelupöytäkirja 4.6.1918. Työväen Arkisto. Viitattu 8.5.2016.
  2. a b Pekka Vilhelm Lönngren 7.3.2011. Viimeiset leposijat. Viitattu 8.5.2016.
  3. a b c Silkkiherneitä Työväenliikkeen 100 itsenäisyyden vuotta. Viitattu 8.5.2016.
  4. a b Peltonen, Ulla-Maija: Silkkiherneet – Salaisia viestejä mieheltä vaimolle vuonna 1918 1/1997. Elektroloristi. Viitattu 8.5.2016.
  5. Tapola, Päivi: Sodista, suvusta, sotilaista, s. 49. Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-21560-1-3.
  6. a b Rosén, Gunnar: Suomen sisällissota 1918; Punaisten ja valkoisten yhteistoiminta personal.inet.fi. Viitattu 8.5.2016.
  7. a b Klemettilä, Aimo: Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö, s. 251. Tampere: Tampereen yliopisto, 1976.
  8. Suomen Sosialidemokraatin toimitus Museoviraston kuvakokoelmat. Viitattu 8.5.2016.
  9. Pekka Lönngren Elonetissä Viitattu 8.5.2016.
  10. Helsingin kunnalliskertomus 1931 1931. Helsingin kaupunki. Viitattu 8.5.2016.
  11. Pekka Lönngren 1.3.2016931. Geni. Viitattu 8.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]