Eetu Salin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eetu Salin
Eetu Salin.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Johan Edvard Salin
Syntynyt 18. maaliskuuta 1866
Asikkala
Kuollut 6. huhtikuuta 1919 (53 vuotta)
Helsinki
Ammatti suutari
Poliitikko
Puolue SDP
Asema kansanedustaja (1909–1910, 1917–1918)
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen vaalipiiri

Johan Edvard "Eetu" Salin (18. maaliskuuta 1866 Asikkala6. huhtikuuta 1919 Helsinki)[1] oli suomalaisen työväenliikkeen aktiivi, kansanedustaja ja toimittaja. Hän oli Suomen sosialidemokraattisen puolueen perustajajäseniä ja sen alkuaikojen huomattavampia johtajia. Salin oli myös ammatillisen ja osuustoiminnallisen liikkeen alkuunpanijoita Suomessa. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli suutari. Salin vangittiin Suomen sisällissodan jälkeen, ja hän kuoli vankeudessa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asikkalassa syntyneen Eetu Salinin vanhemmat olivat suutari Juho Kustaa Salin ja Anna Lena Daavidintytär, joka kuoli suurten nälkävuosien aikana 1868 Eetun ollessa kaksivuotias.[1] Salin avusti isäänsä suutarin ammatissa jo yhdeksänvuotiaasta alkaen ja lähti kotoa 18-vuotiaana. Hän valmistui vuonna 1885 Tampereella suutarimestariksi ja toimi sen jälkeen ammatissa useilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea ja myös Ruotsissa.[2]

Varhainen poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutettuaan Helsinkiin Salin liittyi Helsingin työväenyhdistykseen, joka tuolloin toimi vielä wrightiläisen työväenliikkeen mallin mukaisesti. Ruotsissa ja Saksassa sosialismin oppeihin tutustunutta Salinia alettiin agitaationsa vuoksi muiden radikaalien tapaan nimittää rähisijäksi. Hän vaati jo vuonna 1896 punaisen lipun käyttöönottoa sosialistisen aatteen merkiksi. Salinista tuli nopeasti suomalaisten agitaattorien edelläkävijä innostavan ja populistisen puhetapansa vuoksi. Työnantajapuoli nimitti häntä Ilmestyskirjan pedoksi, kiihottajaksi ja konnaksi. Kansainvälisen mallin mukaan Salin kierteli Suomessa toisen agitaattorin, Taavi Tainion, kanssa.lähde? Vuonna 1899 Suomen työväenpuolueen nimellä perustetun sosialidemokraattisen puolueen perustavassa kokouksessa Salin toimi puheenjohtajana.[3]

Sanomalehtimieheksi ja kansanedustajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velikulta-lehden pilakuva Salinista vuodelta 1910.

Vuosina 1899–1901 Salin oli Työmies-lehden toimittajana Helsingissä, ja sitten hän perusti Hyvinkäälle kansankeittiön.[1] Vuonna 1901 Salin muutti Poriin, jossa hän Hyvinkään tapaan toimi kansankeittiön pitäjänä.[2] Työnantajana Salinista kerrotaan tarinaa, jonka mukaan keittiöhenkilökunta oli valittanut Salinille työoloistaan, johon hän oli vastannut: ”Järjestäytykää saatanat, niin saatte joukkovoimalla asianne ajetuksi!”lähde? Porissa Salin jatkoi poliittista toimintaa ja nousi pian Porin työväenyhdistyksen johtoon. Porin kaupunginvaltuustoon Salin valittiin vuonna 1905, ja 1906 hän ryhtyi kaupungissa ilmestyneen Sosialidemokraatti-lehden päätoimittajaksi.[2] Vuoden 1905 suurlakon aikana hän oli yksi Tampereella julkaistun niin sanotun punaisen julistuksen allekirjoittajista. Salin kuului myös Helsingin suurlakkokomiteaan. Toisen sortokauden aikana hän joutui vuosina 1908–1909 kymmeneksi kuukaudeksi päätoimittajana vankilaan Sosialidemokraatin lehtiotsikon vuoksi majesteettirikoksesta syytettynä.[4] Kansanedustajaksi Salin valittiin ensimmäistä kertaa vuoden 1909 eduskuntavaaleissa. Toisen kerran hän nousi eduskuntaan vuonna 1917.[2]

Keisari Nikolai II:n hajotettua vuonna 1909 valitun eduskunnan Salin muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän työskenteli vuodet 1911–1912 Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneiden Raivaaja- ja Säkeniä-lehtien toimittajana. Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön kustantamien lehtien perustaja oli Salinin vanha ystävä Taavi Tainio. Salin palasi Pohjois-Amerikasta Poriin ja jatkoi toimittajana, kunnes vuonna 1912 hankki omistukseensa maatilan Ylöjärveltä.[1]

Sisällissodan aika ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan yhteydessä vuonna 1918 Salin liittyi punaisiin velvollisuudentunnosta, vaikka oli vastustanut kapinaan nousua viimeiseen asti. Hän toimi sodan aikana julkaistun Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja -lehden päätoimittajana. Se oli punaisten virallinen tiedotuslehti ja äänenkannattaja. Sisällissodan päätyttyä Salin jäi vangiksi, ja hänet tuomittiin kuolemaan osallisuudesta Suomen kansanvaltuuskunnan toimintaan. Tuomio muutettiin kuitenkin myöhemmin kymmenen vuoden kuritushuonevankeusrangaistukseksi. Salin kuoli epäselvissä oloissa Sörnäisten vankilassa 6. huhtikuuta 1919.lähde?

Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eetu Salinille on pystytetty Lahden kaupungintalon edustalle abstrakti Eetu Salinin muistomerkki, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Veikko Leppänen.[5] Porin Itäpuistossa sijaitsee vuonna 1955 paljastettu professori Aimo Tukiaisen suunnittelema Eetu Salinin muistomerkki. Läheisyydessä oleva aukio on nimetty hänen mukaansa Eetunaukioksi.[2] Aimo Tukiaisen veistos on kuvattu myös 100-vuotiaan suomalaisen työväenliikkeen kunniaksi vuonna 1999 julkaistussa postimerkissä.[6] Lisäksi sekä Porissa että Lahdessa on Salinin mukaan nimetyt kadut.[7] Helsingissä puolestaan toimii Salinin mukaan nimetty urheiluseura Eiran Voimailuseura Eetu Salin.[8]

Salin on henkilönä myös kaunokirjallisuudessa. Väinö Linnan romaanitrilogian Täällä Pohjantähden alla ensimmäisessä osassa on kuvitteellinen jakso, jossa Salin käy puhumassa Pentinkulmalla vuoden 1907 eduskuntavaalien alla.[9] Vuoden 1968 Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa Salinin roolissa näyttelee Ossi Räikkä.[10] Kirjailija Kalevi Kalemaa julkaisi vuonna 1975 Salinin elämäkerran Eetu Salin – legenda jo eläessään. Hän on myös kirjoittanut Saliniin liittyvän näytelmän Suutari Salinin perintö.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salin avioitui Ida Koposen kanssa vuonna 1898.[1] Alkoholismista kärsineen Salinin sanotaan Porin vuosinaan joutuneen pidätetyksi päihtymyksen vuoksi yli sata kertaa.[12]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esitelmiä miksi työväestö tahtoo valtaa? – Äänioikeudesta sekä kappale äänioik. tilastoa. Gutenberg, Helsinki 1899
  • Kansan tahto eli tuomiopäivän saarna: puhe eduskuntamuutoksesta : esitetty kansalaiskokouksessa Porissa joulukuun 30 :nä 1905 ; alkuperäisestä osittain laajennettu. Satakunnan kirjapaino, Pori 1906
  • Tyrmässä 1. Osuuskunta Kehitys, Pori 1909
  • Verot vallankumouksen vaikuttimina. Osuuskunta Kehitys, Pori 1914

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Eetu Salin Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 3.6.2014.
  2. a b c d e Johan Edvard (Eetu) Salin (1866–1919). Satakunnan museo, Porin kaupunki (Web Archive 7.6.2014). Viitattu 13.8.2017.
  3. Kaikki on mahdollista – 110 vuotta sosialidemokratiaa 5.8.2009. Ulla Vaara. Viitattu 3.6.2014.
  4. Venla Sainio, Eetu Salin, Biografiasampo (Kansallisbiografian artikkeli
  5. Lahden kaupungin julkiset veistokset Lahden kaupunginmuseo. Viitattu 3.6.2014.
  6. Suomen postimerkit Postimuseo. Viitattu 3.6.2014.
  7. Eetu Salin (1866–1919), kansanedustaja, toimittaja, suutari Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus. Viitattu 3.6.2014.
  8. Eiran Vesa Viitattu 3.6.2014.
  9. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-2-3, s. 215–228. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-32854-5.
  10. Suomen kansallisfilmografia, osa 7 (vuosien 1962–1970 elokuvat), s. 497. Helsinki: Edita Oy, 1998. ISBN 951-37-2218-X.
  11. Suutari Salinin perintö Näytelmät.fi. Viitattu 3.6.2014.
  12. Demari, 2.9.1996. Viitattu 3.6.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venla Sainio, Eetu Salin, Biografiasampo (Kansallisbiografian artikkeli vapaasti luettavana)
  • Sainio, Venla: Salin, Eetu (1866–1919) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Eetu Salin Suomen kansanedustajat. Eduskunta.