Oskari Jalava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Jalava
Oskari Jalava vuonna 1907.
Oskari Jalava vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–28.2.1910, 1.2.1911–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt7. heinäkuuta 1876
Huittinen
Kuollut10. maaliskuuta 1950 (73 vuotta)
Helsinki
Ammatti peltiseppä

Johan Oskar (Juho Oskari) Jalava (vuoteen 1898 Alm, 7. heinäkuuta 1876 Huittinen10. maaliskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysaktiivi, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1918.[1] Jalava kuului puolueen oikeistosiipeen, mutta radikalisoitui sisällissodan aikaisen vankeustuomionsa myötä ja liittyi kommunisteihin.[2] Kaikkiaan hän istui vankilassa yli kuuden vuoden ajan saatuaan 1920-luvun alussa uuden tuomion poliittisen toimintansa johdosta.[3] 1930-luvulla Jalava siirtyi vasemmistososialisteihin ja ehti vielä jatkosodan jälkeen vaikuttamaan kansandemokraateissa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huittisten Lauttakylässä syntyneen Oskari Jalavan vanhemmat olivat torppari Juhana Kustaa Alm ja Johanna Mieronkoski. Jalava kävi kiertokoulua ja oli paimenpoikana, kunnes lähti vuonna 1895 peltisepän oppiin Turkuun, josta hän vuonna 1900 muutti Helsinkiin.[1][4]

Kansanedustajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1899 Jalava perusti Turun työväenyhdistyksen peltiseppien ammattiosaston. Vuotta myöhemmin hän liittyi Suomen rauta- ja metallityöntekijäin liittoon ja osallistui Tampereella pidettyyn Suomen ammattijärjestöjen ensimmäiseen kongressiin.[3] Helsinkiin muutettuaan Jalava toimi Helsingin työväenyhdistyksen peltiseppien ammattiosaston puheenjohtajana. Suurlakon aikana hänet valittiin kaupungin köyhäinapukomitean jäseneksi. Vuodesta 1906 lähtien Jalava toimi sosialidemokraattisen puolueen kiertävänä puhujana Etelä-Hämeessä. Maaliskuussa 1907 hänet valittiin kansanedustajaksi Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Jalava putosi eduskunnasta 1910, mutta valittiin jälleen seuraavissa vaaleissa.[1][4]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1917 Jalava nimitettiin senaatin asettaman työttömyyskeskuskomitean jäseneksi. Sisällissodan käynnistyttyä hän jatkoi sen toimintaa yhdessä Aura Kiiskisen kanssa kansanvaltuuskunnan yleisten töitten jaoston alaisuudessa. Saksalaisten vallattua Helsingin Jalava vangittiin kotoaan huhtikuun lopussa, jonka jälkeen hän oli Suomenlinnan vankileirillä ja Sörnäisten kuritushuoneessa. Lokakuussa valtiorikosoikeus tuomitsi Jalavan valtiopetoksen valmistelusta kolmen vuoden kuritushuonerangaistukseen. Sodan aikaisen toiminnan ohella perusteena oli syksyllä 1917 allekirjoitettu Me vaadimme -julistus.[4][5] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus korotti tuomion kahdeksaan vuoteen, mutta Jalava armahdettiin jo kesäkuussa, kun valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim ei katsonut hänen ottaneen vaikuttavasti osaa itse kapinaan.[6][7]

Kommunistisessa liikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vankilasta päästyään Jalava jatkoi poliittista toimintaansa. Etsivän keskuspoliisin tietojen mukaan hän johti syksyllä 1919 Helsingin työväentalossa pidettyjä kommunistien puhetilaisuuksia.[8] Toukokuussa 1920 Jalava pidätettiin poliisin keskeyttämästä SSTP:n perustavasta kokouksesta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta.[9][10] Vapauduttuaan Tammisaaren pakkotyölaitoksesta marraskuussa 1925 hän oli mukana SSTP:n seuraajaksi syntyneen STPV:n toiminnassa.[3] Jalava kuului myös kommunistien valtaaman metallityöntekijäin liiton johtoon ja oli pitkäaikainen Osuusliike Elannon edustajiston jäsen.[11] 1930-luvun vaihteessa Jalava siirtyi vasemmistososialistien muodostamaan Suomen työväen vasemmistoryhmään, jonka keskuskomiteaan hänet valittiin keväällä 1930.[12] Jatkosodan jälkeen Jalava vaikutti SKDL:n riveissä.[11]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Jalavan puoliso oli ompelija Ida Viitanen, jonka kanssa hän solmi siviiliavioliiton vuonna 1907. Kirkon epätasa-arvoisuudesta ja naiskäsityksestä johtuen he eivät halunneet kristillistä avioliittoa. Sen sijaan Viitanen ilmoitti raastuvanoikeudelle Jalavan harjoittaneen hänen kanssaan esiaviollista seksiä, jonka perusteella oikeus julisti naimakaaren mukaisen siviiliavioliiton.[13][14][15] Pariskunnalla oli tytär Kerttu s.17/6 1913 ja poika Voitto s.26/5 1908[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Oskari Jalava. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 14.4.2007.
  2. Hämäläinen, Kalle: Puhuen asiat selvenevät. Eteenpäin, 29.11.1929, nro 138, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  3. a b c 50 vuotta : Oskari Jalava. Metallityöläinen, 1926, nro 7–9, s. 102–103. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  4. a b c d Valtiorikosylioikeuden akti 25105 – Jalava, Juho Oskar Valtiorikosylioikeuden aktit. 2.12.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 27.9.2022.
  5. Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 372. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  6. Sos. dem. kansanedustajain tuomiot. Hämeen Kansa, 17.1.1919, nro 2, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  7. Armahdus. Aamulehti, 22.6.1919, nro 141, s. 4–5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  8. Ohranan urkintakirjeitä Helsingin työväentalolta. Suomen Työmies, 30.10.1921, nro Suomen Työläinen 31, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  9. Kommunistien perustava kokous hajotettu. Uusi Suomi, 15.5.1920, nro 110, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  10. Kommunistipuolueen perustajain tuomio. Iltalehti, 9.2.1921, nro 32, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  11. a b Päivästä päivään : 70-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 7.7.1946, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.9.2022.
  12. Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 741. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-22205-1-6.
  13. Yleisön osasto : Puoluetovereille ja suurelle yleisölle!. Työmies, 30.4.1907, nro 98, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  14. Uutisia muualta kotimaasta : Uusi siviiliavioliitto. Turun Sanomat, 23.5.1907, nro 710, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.
  15. Oikeus- ja poliisiasioita : Oikaisu. Uusi Suometar, 25.9.1907, nro 221, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.9.2022.