Pekka Aakula
| Pekka Aakula | |
|---|---|
 Pekka Aakula vuonna 1910. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.10.1909–31.1.1911, 2.2.1914–31.10.1917
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. syyskuuta 1866 Mynämäki |
| Kuollut | 11. kesäkuuta 1928 (62 vuotta) Karttula |
| Ammatti | kansakoulunopettaja |
Petter (Pekka) Aakula (2. syyskuuta 1866 Mynämäki – 11. kesäkuuta 1928 Karttula) oli suomalainen kansakoulunopettaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1909–1911 ja 1914–1917.[1] Aakula oli Kuopion johtavia sosialidemokraatteja 1900-luvun alkuvuosina. Kunnallispolitiikan ohella hän vaikutti muun muassa osuustoimintaliikkeessa. Sisällissodan aikana Aakula oli vangittuna, vaikka vastusti aseellista kapinaa, eikä osallistunut punaisten toimintaan.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opettajana ja politiikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mynämäessä syntyneen Pekka Aakulan vanhemmat olivat tilanvuokraaja Jeremia Matinpoika Aakula (1830-1912) ja Johanna Heikintytär Juhala (1824-1875). Kansakoulun ja kaksivuotisen Uudenkaupungin reaalilyseon käytyään Aakula opiskeli Jyväskylän seminaarissa, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1891. Aakula työskenteli opettajana Mynämäellä 1891–1892, Oripäässä 1892–1894, Keski-Suomen Opistossa Äänekoskella 1894–1898, Kangasalla 1898–1902 ja Kuopiossa 1902–1918.[1]
Aakula toimi jo Kangasalassa kunnallislautakunnan puheenjohtajana. Kuopioon muutettuaan hän oli perustamassa Kuopion Työväen Osuuskauppaa ja Kuopion Työväen Teatterin edeltäjänä toiminutta näytelmäseuraa. Keväällä 1905 Aakula liittyi Kuopion työväenyhdistykseen, jonka puheenjohtajana hän myöhemmin toimi. Aakula kuului myös Savon Työväen Kirjapainon, Savon Työmiehen ja Savon Työväen Säästöpankin perustajiin. Kunnallisten luottamustehtäviensä ohella hän oli muun muassa SOK:n hallintoneuvoston jäsen.[2][3] Lokakuussa 1909 Aakulasta tuli kansanedustaja tehtävänsä henkilökohtaisista syistä jättäneen Antti Mäkelinin tilalle.[4] Hänet valittiin uudelleen eduskuntaan vielä kolmasti vuosina 1910, 1913 ja 1916.[1]
Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Tokoin senaatti nimitti Aakulan Kuopion läänin kuvernööriksi, mutta hän ei ottanut tehtävää vastaan.[3] Sisällissodan käynnistyttyä Aakula yritti Kuopion taistelun aikana toimia osapuolten välisenä sovittelijana. Parin viikon kuluttua valkoiset vangitsivat hänet. Aakula oli toukokuun loppuun saakka Kuopion vankileirillä, josta hänet siirrettiin Isosaaren vankileirille Helsinkiin. Elokuussa Aakula sai 3 vuoden kuritushuonerangaistuksen avunannosta valtiopetokseen, kun hänen edellisenä syksynä Kuopiossa pitämänsä yleislakon lopetuspuhe katsottiin kiihotukseksi.[5] Aakula pääsi ehdonalaiseen heti tuomion julistamisen jälkeen.[6]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan Aakula toimi muun muassa Kuopion Työväen Osuuskaupan johtajana. Vuonna 1920 hän erosi tehtävästään kommunistien otettua johtokunnan haltuunsa ja oli perustamassa Osuusliike Työkansaa.[7] Kommunistit valtasivat myös Kuopion työväenyhdistyksen, minkä jälkeen Aakula vaikutti uudessa Kuopion sosialidemokraattisessa työväenyhdistyksessä.[3] Aakula oli sairastellut jo ainakin syksystä 1917 lähtien ja vankileirillä hänen terveytensä oli heikentynyt entisestään.[5][8] Syksyllä 1922 Aakula sai opettajan viran Viipurin maalaiskunnan Tiiliruukin kansakoulusta, mutta joutui jättämään työnsä jo keväällä.[9] Sairastelustaan huolimatta Aakula jatkoi erilaisissa luottamustehtävissä. Hän kuului muun muassa OTK:n, KK:n sekä Tulenturvan hallintoneuvostoihin ja oli Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen. Juuri ennen kuolemaansa Aakula oli mukana suunnittelemassa uuden Savon Työmiehen perustamista. Aakula kuoli pitkäaikaiseen sairauteen kesäasunnollaan Karttulan Airakselassa 62-vuotiaana kesäkuussa 1928.[3] Hänet on haudattu Kuopion hautausmaalle.[10]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1895 Pekka Aakula avioitui Kuopiosta kotoisin olleen kansakoulunopettajan Hilda Maria Keinäsen (1870-1958) kanssa.[1] Pariskunnalle syntyi kuusi lasta, joista neljä kuoli jo pienenä.[5][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pekka Aakula. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.1.2007.
- ↑ Pekka Aakula 50-vuotias. Sanantuoja, 2.9.1916, nro 98, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ a b c d Opettaja Pekka Aakula kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 14.6.1928, nro 160, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ Antti Mäkelin saanut vapautuksen edustajatoimestaan. Savon Työmies, 25.9.1909, nro 107, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ a b c Valtiorikosylioikeuden akti 15287 – Aakula, Petter Valtiorikosylioikeuden aktit. 24.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ Kapinanaikaisia vankeja vapauteen. Savon Jääkäri, 16.8.1918, nro 32, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ Kuopion Työväen Osuuskaupan johto kommunistien käsiin. Savon Sanomat, 23.12.1920, nro 146 B, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ ”Rintamasta kaatuneita”, Työväen kalenteri XXII 1929, s. 187. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta, 1928. Kansalliskirjasto.
- ↑ Viipurista ja Karjalasta : Kansakoulut. Karjala, 29.6.1922, nro 146, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ Pekka Aakulan hautaus. Vapaus, 15.6.1928, nro 69, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.1.2023.
- ↑ Pekka Jeremiaanpoika Aakula 7.10.2022. Geni. Viitattu 21.1.2023.
| |||||
| |||||