Emil Murto
| Emil Murto | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
4.4.1917–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1874 Jokioinen |
| Kuollut | 1. tammikuuta 1937 (62 vuotta) Tampere |
| Ammatti | sorvari |
| Puoliso | Emmi Murto (1897–) |
Kustaa Emil Murto (5. kesäkuuta 1874 Jokioinen – 1. tammikuuta 1937 Tampere) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Hän oli 1900-luvun alkuvuosikymmenten tamperelaisen työväenliikkeen keskeisimpiä vaikuttajia, joka oli mukana muun muassa ammattiyhdistys-, osuustoiminta- ja raittiusliikkeissä.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokioisten Ojaisten kylässä syntyneen Murron vanhemmat olivat Jokioisten kartanon metsänvartija Nikolai Matinpoika ja Henriikka Samulintytär.[1] Hän työskenteli 12-vuotiaasta alkaen sorvarina kotipitäjässään ja lähti työväenliikkeeseen 18 vuotta täytettyään. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Murto liittyi heti sen perustamisvuonna ja 1903 hän oli käynnistämässä Jokioisten työväenyhdistyksen toimintaa. Vuotta myöhemmin Murto muutti Tampereelle saatuaan työpaikan Tampellan tehtaalta. Hän oli Tampereen työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen ja sorvarien ammattiosaston puheenjohtaja. Vuonna 1907 Murto osallistui Suomen Ammattijärjestön perustavaan kokoukseen ja 1908-1909 hän toimi Suomen Rauta- ja Metallisorvaajain Liiton puheenjohtajana.[3][2][4]
Sosialidemokraattiseen piiritoimikuntaan kuulunut Murto oli useasti ehdolla eduskuntavaaleissa ennen valintaansa kansanedustajaksi vuonna 1916. Helmikuun vallankumouksen aikana keväällä 1917 Murto oli Tampereen vallankumouskomitean jäsen ja toimi kaupunginvaltuuston asettaman järjestyskomitean puheenjohtajana, kunnes uusi eduskunta kokoontui huhtikuun alussa.[3]
Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan käynnistyttyä Murto valittiin SDP:n puolueneuvoston jäseneksi ja Työväen pääneuvoston varajäseneksi. Hänen varsinainen toimensa oli kansanvaltuuskunnan työasiain osaston teollisuusjaoston valvojana. Lisäksi Murrolle tarjottiin maaherraa vastanneen Hämeen läänin valtuutetun tehtävää, josta hän kieltäytyi.[5] 23. maaliskuuta Murto palasi kotiinsa Tampereelle, jossa hän toimi Tampereen taistelun aikana punakaartin muonituskansliassa sekä oli evakuoimassa haavoittuneita. Punaisten antauduttua Murto oli Tampereen vankileirillä kesäkuun alkuun, jolloin hänet siirrettiin Turun lääninvankilan kautta Helsingin lääninvankilaan ja sieltä edelleen heinäkuussa muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen. Lokakuussa 1918 Murto sai valtiopetoksesta kuuden vuoden tuomion, jonka valtiorikosylioikeus korotti tammikuussa yhdeksään vuoteen.[3][6] Murto kärsi rangaistustaan Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, josta hän vapautui armahduslakien nojalla joulukuussa 1921.[7]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapauduttuaan Murto työskenteli jälleen sorvarina, kunnes vuonna 1925 aloitti vastavalmistuneen Tampereen kirjastotalon vahtimestarina.[8] Vuonna 1930 hän oli perustamassa lakkautetun SAJ:n tilalle Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoa. Murto kuului muun muassa Osuusliike Voiman johtokuntaan sekä Tampereen Raittiusseuran hallitukseen. 1930-luvulla hän oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen aina kuolemaansa saakka.[2]
Sydänvaivoja potenut Murto kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Tampereen Tammelassa uudenvuodenyönä 1937.[2] Siviilirekisteriin kuulunut Murto haudattiin Kalevankankaan hautausmaalle, jossa pidettyyn tilaisuuteen osallistui parituhatta saattajaa.[9]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emil Murron puoliso oli Emmi Murto (os. Wirtzen), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1897.[1] Pariskunnalla oli kaksi lasta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Emil Murto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 18.5.2009.
- ↑ a b c d Emil Murto kuollut. Kansan Lehti, 2.1.1937, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ a b c d Murto, Kustaa Emil – Valtiorikosylioikeuden akti (25104)Arkistoitu kopio Valtiorikosylioikeuden aktit. 2.12.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 27.1.2022. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Rauta- ja metallisorvaajain toinen edustajakokous. Sosialisti, 24.4.1908, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.8.2019.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122-123, 231-233, 251, 558. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Vangittujen sos.-dem- kansanedustajain tuomiot. Suomen Sosialidemokraatti, 11.1.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Vankilasta vapauteen. Kansan Työ, 2.12.1921, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Emil Murto kuollut. Suomen Sosialidemokraatti, 3.1.1937, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Vahtimestari Emil Murron hautajaisista muodostui mieliinpainuva surujuhla. Kansan Lehti, 11.1.1937, s. 1, 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.1.2022.
| ||||||||||||||||||||
|
