Sulo Wuolijoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sulo Ilmiö Wuolijoki (12. huhtikuuta 1881 Hauho24. kesäkuuta 1957 Luopioinen) oli suomalainen asianajaja, sanomalehtimies, poliitikko ja kansanedustaja.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Wuolijoki oli syntyisin Vuolijoen kartanosta Hauholta. Hänen isänsä oli rusthollari ja valtiopäivämies Juho Wuolijoki, s. 1843, ja äitinsä Serafina Antintytär Lagervik, s. 1851 Kärkölän Hähkäniemessä. Myös hänen veljensä Wäinö Wuolijoki oli tunnettu poliitikko.

Sulo Wuolijoki tuli Jyväskylän lyseoon 1897 viidennelle luokalle, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muun muassa Edvard Gylling, Martti Kovero ja Otto Wille Kuusinen. Tällä yhteydellä oli myöhemmin suuri merkitys hänen poliittisella urallaan. Sulo Wuolijoki kävi Jyväskylän lyseota 1897–1900, jolloin hän muutti Helsinkiin ja pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1901. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui filosofian kandidaatiksi 1907. Hän oli perustamassa 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensa Edvard Gyllingin, Martti Koveron ja Otto Wille Kuusisen sekä veljensä Wäinön kanssa Ylioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä ja Sosialistista Aikakauslehteä.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wuolijoki ryhtyi aktiiviseksi sosiaalidemokraattiseksi poliitikoksi suurlakon jälkeen ja toimi kansanedustajana 1907–1913. Tällöin hän tuli tunnetuksi erityisen aktiivisena Laukon kartanon torpparien puolustajana heidän häätökiistassaan vuonna 1907. Torpparikysymyksiin hän oli tutustunut erityisesti koulutoveriensa Gyllingin ja Koveron välityksellä, jotka molemmat aikoinaan väittelivät torpparikysymyksistä.

Vuonna 1913 Sulo Wuolijoki vetäytyi aktiivipolitiikasta ja toimi sittemmin asianajajana, sanomalehtimiehenä ja kirjailijana Helsingissä ja Riihimäellä. Sisällissodan jälkeen hän oli vangittuna Isosaaren vankileirillä, jossa pidettiin valkoisten "poliittisesti vaarallisiksi" luokittelemia punaisia.[1]

Wuolijoki kirjoitti 1905 suomenkieliset sanat kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslauluun Kansainvälisen (Internationale) yhdessä Otto Wille Kuusisen, Yrjö Sirolan ja Pertti Uotilan kanssa. Laulusta tulikin nopeasti varsin suosittu työväenliikkeen piirissä.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Wuolijoki avioitui 1908 virolaisen ylioppilaan Ella Maria Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923, mutta Ella otti käyttöön nimen Hella Wuolijoki, jolla nimellä hänestä tuli tunnettu poliitikko ja näytelmäkirjailija sekä yleisradion pääjohtaja.

Sulo ja Hella Wuolijoen tytär Vappu avioitui suurlähettiläs Sakari Tuomiojan kanssa. Heidän poikansa on Erkki Tuomioja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämettä ja Hämäläisiä, Oy. Suomen Kirja Helsinki,Sanoma Oy 1945, Helsingin uusi kirjapaino
  • Hämeessä on voimaa, Helsinki 1943
  • Asianajoa ja politiikkaa. 1945
  • Kun minä olin asianajajana, kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki, Kirjapaino JAAKKOO Oy Turku 1948
  • Yksikamarisen arkielämää, muistelmia nykyisen eduskuntalaitoksen alkuajoilta, K.J.Gummerus Oy.Jyväskylä 1934
  • Torpparivapautus, 1939
  • Vaari muistelee, 1954

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Wuolijoki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinikka Sivula: Sulo Vuolijoki, Kommunistien maatalousohjelmaehdotuksen laatija. Teoksessa Tiennäyttäjät 3. Tammi. Rauma 1968
  • Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista. 2006
  • Timo Verho: Hauhon Vuolijoen suvut. 2005

¨