Pertti Uotila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pertti Uotila noin vuonna 1920.

Pertti Uotila (synt. Bertil Oskar Lemmitty Favén, 17. maaliskuuta 1880 Helsinki18. elokuuta 1943 Lapua[1]) oli suomalainen toimittaja, runoilija, kansatieteilijä ja sotilas. Hän oli sisällissodan valkoisiin lukeutunut upseeri, joka osallistui myös heimosotiin. Nuoruudessaan Uotila oli kuitenkin hetken aikaa kiinnostunut myös sosialismista ja hänet tunnetaan yhtenä neljästä Kansainvälisen suomeksi kääntäneestä opiskelijasta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pertti Uotilan isä oli Helsingin yliopistossa lehtorina toiminut Oskar Uotila, joka omisti myös Kylmäkoskella sijainneen Vanha-Hautaan kartanon. Uotila opiskeli itse Helsingin yliopistossa kansatieteitä ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1906.[1] Opiskeluaikanaan hän kirjoitti runoja ja keräsi kansanlauluja sekä toimi myös lehtimiehenä. Uotilan isä kuoli vuonna 1903, jonka jälkeen hän joutui ottamaan vastuuta myös kotitilasta.

Uotilan opiskelutovereita olivat tunnetut sosialistit Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki, jotka saivat myös hänet hetkellisesti kiinnostumaan aattesta. Vuonna 1905 he kokoontuivat Sulo Wuolijoen kotiin Hauhon Wuolijoen kartanoon, jossa valmistui ranskalaisen työväenlaulun Kansainvälisen eli Internationalen ensimmäinen suomennos. Sulo Wuolijoen vaimon Hella Wuolijoen mukaan käännöksestä tuli alkuperäistäkin komeampi. Sosialismi oli Uotilalle kuitenkin vain hetkellinen innostus, eikä hän Kuusisen, Sirolan ja Wuolijoen tavoin enää jatkanut politiikan parissa opiskelujensa jälkeen. Myöhemmästä valkoisesta taustastaan johtuen Uotilaa ei yleensä myöskään mainita Kansainvälisen kääntäjänä.

Valmistuttuaan Helsingin yliopistosta Uotila lähti vuonna 1908 suomalaisen ryhmän mukana arkeologisille kaivauksille Palestiinaan. Hänen lisäkseen ryhmään kuuluivat kirjailija Valter Juva sekä monialataiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa. Kolmikon tarkoituksena oli löytää liiton arkki. Uotila rahoitti saamastaan perinnöstä lähes koko tutkimusmatkan ja joutui sen vuoksi lähes vararikkoon. Köyhtyminen aiheutti myös Sulo Wuolijoen sisaren Tyynen kanssa solmitun avioliiton purkautumisen.

Sotavuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1914 Uotila jätti Suomen ja aloitti opiskelun maineikkaassa Nikolain ratsuväkiopistossa Pietarissa. Ensimmäiseen maailmansotaan hän osallistui itärintamalla. Venäjän vallankumouksen jälkeen Uotila palasi Suomeen ja liittyi sisällissodan sytyttyä Helsingin suojeluskuntaan. Sodan jälkeen hän jatkoi armeijan palveluksessa ratsuväessä ja osallistui myös vuosien 1918–1922 heimosotiin. 1920-luvulla Uotila joutui usean muun niin sanotun "ryssän upseerin" eli Venäjän armeijassa palvelleen suomalaisen upseerin tavoin jättämään armeijan, ja sen jälkeen hän jatkoi jo aikaisemmin aloittamaansa kustannustoimintaa. Hänen kustanusyhtiönsä sijaitsi aluksi Lempäälässä, josta hän siirsi sen myöhemmin Lapualle. Hän julkaisi muun muassa monisatasivuisen kansanrunokokoelman Kansan kantele, jonka materiaalia hän oli kerännyt jo opiskeluaikoinaan. Lisäksi hän oli mukana toimittamassa vuosina 1927–1929[2] ilmestynyttä Lapua-nimistä lehteä sekä julkaisi useita sisällissotaa käsitelleitä kirjoja. Kansatieteilijänä Uotila väitti muun muassa suomalaisen kansanperinteen- ja kulttuurin alkuperän olevan Lähi-idän vanhojen kulttuurikansojen parissa. Nämä ajatukset hän oli ilmeisesti omaksunut Sigurd Wettenhovi-Aspalta.

1930–1940-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapualla asuessaan Uotila tutustui Vihtori Kosolaan ja ryhtyi tämän perustaman Lapuan liikkeen kannattajaksi. Hän myös avusti Kosolaa viimeistelemällä tämän puheita ja muita kirjoituksia. Lisäksi Uotila oli perustanut oman yhdistyksen Venäjän armeijassa palvelleille suomalaisille valkoupseereille. Talvisodan sytyttyä hänet kutsuttiin jälleen Suomen armeijan palvelukseen, jossa hän toimi aluksi kenttäsairaaloiden komendanttina ja myöhemmin sotavankileirin päällikkönä. Uotila kuoli kapteenin arvoisena vuonna 1943 Lapualle, jonne hänet on myös haudattu. Uotilan nimi on myös kaiverrettu Kylmäkoskella sijaitsevan sukuhaudan muistomerkkiin.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pertti Uotilan isä oli kirjailija Oskar Uotila ja isoisä Hämeen Sanomien perustajiin kuulunut Hämeenlinnan lyseon rehtori sekä valtiopäivämies Antti Uotila. Uotilan veli oli taidemaalari Antti Favén ja setä puolestaan nuorena Korsikalla kuollut taidemaalari Aukusti Uotila.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pertti Uotila: Hanssin Jukka : eteläpohjalainen sankariruno, kokoillut ja yhteensommitellut Pertti Uotila. Kylmäkoski : Pertti Uotila, 1905
  • Oskar Uotila: Oskar Uotilan kootut runoteokset. 1, Lauluja ja tarinoita, julkaissut Pertti Uotila. Hämeenlinna : Kansa, 1911.
  • Oskar Uotila: Oskar Uotilan kootut runoteokset. 2, Suomennoksia / julkaissut Pertti Uotila. Hämeenlinna : Kansa, 1911.
  • Pertti Uotila: Ritualan helka-virret : pränttäytetyt Hämeen kansan ystäviltä, toim. Pertti Uotila. Hämeenlinna : [s.n.], 1911.
  • Pertti Uotila: Kansan kantele : Suomen kansan vanhempaa ja uudempaa laulurunoutta. 1, Eteläpohjalaisia, satakuntalaisia ja hämäläisiä lauluja, kok. Pertti Uotila. Lapua : Uotila ja kumpp., 1925.
  • Pertti Uotila: Kansan kantele : Suomen kansan vanhempaa ja uudempaa laulurunoutta. 2-4 osa, Lauluja Länsi-Suomesta, Hämeestä, Etelä-Pohjanmaalta, Karjalasta y.m., kok. Pertti Uotila. Lapua : Uotila ja kumpp., 1927.
  • Arvid Kaján, Lapuan nousu, suomenkielisen laitoksen toimittanut Pertti Uotila. Jyväskylä : Gummerus, 1930
  • Pertti Uotila: Ampumaseura Buurit : (myöh. Ilmajoen metsästysyhdistys) : Suomen vapausliikkeen alku-ilmauksia Etelä-Pohjanmaalla, Pertti Uotila. Seinäjoki : Ilmajoen rintamamiehet, 1943.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Favén, Otto: "Internationalen neljäs kääntäjä", Kansan Uutiset Viikkolehti, 11.7.2014, s. 16–17. Artikkelin verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Favén, Bertil Oskar Lemmitty Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 15.7.2014.
  2. Lapua - kunnallinen ilmoitus- ja uutislehti (1927–1929) HELEMI – Lapuan historiallinen tietokanta. Viitattu 15.7.2014.
  3. Hämäläisen maiseman ylistäjä 23.5.2007. Hämeen Sanomat. Viitattu 15.7.2014.