Kansainvälinen
Kansainvälinen (tai Internationaali, ransk. L'Internationale) on maailman kuuluisin työväenlaulu ja yksi maailman tunnetuimmista lauluista. Laulussa on tiiviistetty vanhan työväenliikkeen keskeiset ajatukset.[1] Sitä ovat käyttäneet eri maissa sosialistit, kommunistit ja anarkistit tunnuslaulunaan.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisen alkuperäiset ranskankieliset sanat kirjoitti ranskalainen Eugène Pottier (1816–1887lähde?) vuonna 1871 Pariisin kommuunin kukistumisen aikoihin ja sävelmän laati belgialaissyntyinen ranskalainen mallipuuseppä Pierre Degeyter (1848–1932lähde?) vuonna 1888.[2][1] Kappale esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 eräässä työläiskuorojen kilpailussa ja se julistettiin työväestön kansainväliseksi marssiksi vuonna 1900.[2]
Kansainvälinen käännettiin useille kielille, saksaksi ensi kerran vuonna 1901 ja venäjäksi 1902. Venäjänkielinen versio oli Neuvostoliiton kansallislauluna vuosina 1922–1942, minkä jälkeen sen korvasi Neuvostoliiton hymni.[2]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeksi laulun käänsivät myöhemmin kuuluisuuteen nousseet sosiaalidemokraatit Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki. Suomennos julkaistiin ensimmäisen kerran Työmies-lehdessä 28. toukokuuta 1905.[1] Siitä tuli Suomen työväenliikkeen keskuudessa tunnettu hyvin nopeasti.
Vuonna 1934 Suomen sisäasiainministeriö kielsi Kansainvälisen esittämisen ulkoilmassa ja pian tämän jälkeen Mikkelin raastuvanoikeus määräsi painetuissa laulukirjoissa siitä poistettavaksi pari säkeistöä, jotka siihen asti olivat olleet sallittuja.[3]
Alkuperäinen suomennos käsitti vain viisi kappaleen kuudesta säkeistöstä. Eila Kostamo suomensi myös kuudennen säkeistön vuonna 1968 erästä radio-ohjelmaa varten.[1]
Suomeksi kappaleen on levyttänyt esimerkiksi 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä mukana ollut KOM-teatteri. Eräs heidän albuminsa on nimetty kappaleen mukaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Gronow: Laulukirja: Työväenlauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä. Tammi, Helsinki 1973.
- Virpi Kari (toim.): Työväen laulukirja. F-kustannus, Helsinki 2007.
