Josua Järvinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Josua Järvinen
Josua Järvinen vuonna 1907.
Josua Järvinen vuonna 1907.
Kansanedustaja
22.5.1907–31.1.1911
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Mikkelin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt4. helmikuuta 1871
Orivesi
Kuollut28. helmikuuta 1948 (77 vuotta)
Pori
Ammatti kansakoulunopettaja

Josua Järvinen (synt. Lauttajärvi, 4. helmikuuta 1871 Orivesi28. helmikuuta 1948 Pori) oli suomalainen poliitikko ja kansakoulunopettaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1911.[1] Hän erosi puolueesta kesken eduskuntakautensa lokakuussa 1910.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oriveden Lauttakulmassa syntyneen Järvisen vanhemmat olivat torppari Eleasar Lauttajärvi (1844−1883) ja Annastiina Joensuu (1849−1936).[3] Syrjäisessä kylässä ei ollut koulua, jonka vuoksi hän suoritti 17-vuotiaana yksityisen kansakoulukurssin ja valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1895. Järvinen työskenteli kansakoulunopettajana Kullaalla 1895–1896, Karijoella 1896–1899, Laukaassa 1900–1905 ja Joroisissa 1905–1908 sekä vielä kansanedustajakautensa jälkeen Helsingissä 1913–1914. Vuosina 1915-1938 Järvinen työskenteli kansakouluntarkastajana Porissa. Järvinen suoritti työnsä lomassa ylioppilastutkinnon vuonna 1901. Hän jatkoi 1910-luvulla opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa hän luki taloustiedettä, historiaa ja esteriikkaa valmistuen filosofian maisteriksi vuonna 1920.[1][4] Järvinen oli kiinnostunut muun muassa tähtitieteestä ja julkaisi aiheesta kirjan vuonna 1910.

Järvinen lähti työväenliikkeeseen vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Vuonna 1907 hänet valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa.[1] Järvinen kuitenkin erosi kesken kansanedustajankautensa sosialidemokraattisesta puolueesta kohun saattelemana lokakuussa 1910.[2] Syyksi Järvinen mainitsi sisäisten erimielisyyksien ja tiukan puoluekurin ohella sosialistien omaksuman materialistisen historiakäsityksen, johon hän ei voinut yhtyä.[5] Eronsa jälkeen Järvinen arvosteli sosialidemokraatteja kiivaasti porvarilehdissä sekä pitämissään esitelmissä ja toimi myös vanhasuomalaisten julkaiseman Työväenliiton vakituisena avustajana.[6] Työväenlehdet puolestaan kutsuivat Järvistä muun muassa ”petturiksi”, ”luopioksi” ja ”mätäpaiseeksi”.[7] Myöhemmin Järvinen oli mukana Suomen Kristillisen Työväen Liiton sekä nuorsuomalaisten toiminnassa.[8][9] Eteenpäin-lehden tietojen mukaan Järvinen olisi sisällissodan aikana liittynyt valkoisten joukkoihin.[10] 1930-luvulla Järvisen kerrottiin olleen kokoomuksen jäsen.[11]

Järvinen kuoli Porissa 77-vuotiaana helmikuussa 1948.[12] Hänet on haudattu perhehautaan Kuopion isolle hautausmaalle.[3]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvisen puoliso oli Tammelasta kotoisin ollut käsityönopettaja Aino Holmberg (1872−1960), jonka kanssa hän avioitui vuonna. Heillä oli kaksi tytärtä.[3] Raumalla opiskellut pariskunnan vanhempi tytär Aino Helmi (s. 1896) teki maaliskuussa 1917 itsemurhan ampumalla itsensä asunnossaan.[13]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyrstötähdistä ja tähdenlennoista. Helsinki: Akseli Oinola, 1910.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Josua Järvinen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 16.4.2007.
  2. a b Eroaa sos.dem. puolueesta. Helsingin Sanomat, 12.10.1910, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  3. a b c Josua Eleasarinpoika Järvinen (Lauttajärvi) Geni. Viitattu 17.6.2022.
  4. Kansakoulujentarkastaja J. Järvinen 60-vuotias. Lalli, 4.2.1931, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  5. Miksi opettaja Josua Järvinen erosi sosialidemokraattisesta puolueesta. Helsingin Sanomat, 16.10.1910, s. 6. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  6. Kyllä vakka kantensa valitsee. Työmies, 21.9.1911, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  7. Mätäpaise Josua Järvinen. Sosialisti, 1.2.1912, nro 26. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  8. Kutsumus koko maata käsittävään kristillissiveelliseen nuorisonherätyskokoukseen Viipurissa 24 ja 25 p. kesäk.. Tähti, 30.5.1913, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  9. Josua Järvisen hakupaperi. Eteenpäin, 3.10.1916, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  10. Tähtientutkija Josua Järvinen ”valkoisten” päällikkönä. Eteenpäin, 19.2.1918, nro 21, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  11. Räisänen, Yrjö: Mitä Sasulle kuuluu?. Suomen Sosialidemokraatti, 3.5.1934, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.
  12. Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 4.3.1948, s. 8. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022. (ruotsiksi)
  13. Itsemurha Raumalla. Uusi Aura, 16.3.1917, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 17.6.2022.