Kansakouluntarkastaja
Kansakouluntarkastaja oli Suomessa vuosina 1866–1970 toiminut valtion virkamies, jonka tehtävänä oli valvoa kansakoulujen toimintaa.[1]
Asetus kansakoulujen tarkastajista sisältyi vuonna 1866 säädettyyn kansakouluasetukseen. Ensimmäinen kansakoulujen ylitarkastaja oli Uno Cygnaeus. 1870-luvulta lähtien ylitarkastajan apuna toimi paikallistarkastajia, kunnes 1884 jokaiseen lääniin perustettiin Kouluhallituksen alainen piiritarkastajan virka. Myöhemmin perustettiin myös lääniä pienempia tarkastupiirejä. Valtion tarkastajien lisäksi kaupungeilla oli omia kansakouluntarkastajiaan.[1]
Kansakouluntarkastajien tehtävänä oli valvoa ja ohjata piirinsä kansakoulutointa. Kansakoulujen vuosittaisessa tarkastuksessa seurattiin opettajien toimintaa sekä muun muassa koulun yleistä järjestystä, tiloja ja taloudenpitoa. Lisäksi kansakouluntarkastaja muun muassa nimitti uudet opettajat yhdessä kunnan kansakoulujohtokunnan kanssa sekä hoiti opettajien kurinpitoasiat. Kansakouluntarkastajien virat lakkautettiin vuonna 1970, jolloin peruskouluun siirtymisen myötä perustettiin lääninhallituksiin koulutoimentarkastajien virat.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kansakouluntarkastajat Arkistojen portti. 8.12.2021. Kansallisarkisto. Viitattu 6.6.2022.