Ville Heimonen
| Ville Heimonen | |
|---|---|
 Ville Heimonen vuonna 1907. |
|
| Kansanedustaja | |
|
22.5.1907–31.7.1908
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1875 Rautalammi |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 1951 (76 vuotta) Kotka |
| Ammatti | ay-toimitsija, liikemies |
Vilho (Ville) Heimonen (6. maaliskuuta 1875 Rautalammi – 1. heinäkuuta 1951 Kotka) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1908. Muun muassa kahvilanpitäjänä työskennellyt Heimonen käytti itsestään titteliä liikemies.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rautalammin Kerkonjoensuussa syntyneen Heimosen vanhemmat olivat mäkitupalainen Paul Vilhelm Heimonen (s. 1840) ja Klara Sofia Manninen (s. 1832).[1] Hän työskenteli 1890-luvulta lähtien Kymissä Hallan sahalla ja toimi Hallan työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1900−1905. Heimonen oli perustamassa Kotkassa ilmestynyttä Eteenpäin-lehteä sekä Kotkan Työväen Osuuskauppaa.[2] Maaliskuussa 1907 hänet valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Heimosen ainoaksi jäänyt kansanedustajakausi päättyi jo heinäkuussa 1908 eduskunnan hajottamiseen.[1]
Eduskunnan jälkeen Heimonen toimi Suomen Sahateollisuustyöväen Liiton sihteerinä ja puheenjohtajana sekä Viipurin läänin läntisen sosialidemokraattisen piirijärjestön puhujana.[1] Myöhemmin 1910-luvulla hän piti myös omaa kahvilaa Kotkan Aleksanterinkadulla. Heimonen oli Kotkan sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja tammikuussa 1918 hänet valittiin Kotkan työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi.[3]
Sisällissodan käynnistyttyä Heimosesta tuli punaisten muodostaman Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Lisäksi hän toimi Kotkan työkomissaarina ja oli parin viikon ajan vallankumousoikeuden syyttäjänä. Kertomansa mukaan Heimonen kieltäytyi tarjotuista Viipurin lääninhallituksen ja kansanvaltuuskunnan työasiainosaston virkailijan tehtävistä. Sodan loppuvaiheessa hän pelasti punakaartin pakko-otettuja joutumasta rintamalle mobilisoimalla heitä työpalvelukseen. Kotkan punaisten antauduttua Heimonen vangittiin toukokuun alussa ja lähetettiin kesäkuussa Viipurin vankileirille. Elokuussa 1918 hän sai kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksesta, mutta vapautui ehdonalaiseen.[4]
Myöhemmin samana syksynä Heimonen oli epäiltynä sodan loppuvaiheessa tapahtuneesta Suomen Sahateollisuustyöväen Liiton kassan kavaltamisesta, mutta syyte hylättiin rahojen löydyttyä keväällä 1919.[5][6] Keväällä 1921 paljastui, että osa liiton kassaan sodan aikana talletetuista rahoista oli jälleen kadonnut. Puheenjohtaja Heimonen ja taloudenhoitaja J. K. Kari olivat lähes neljä kuukautta tutkintavankeudessa, kunnes juttu raukesi Karin kuoltua elokuussa.[7][8] Vapauduttuaan Heimonen muutti Pyhtään Hevossaareen ja jätti samalla poliittisen toiminnan.[9] Toukokuussa 1928 Kotkan Hovinsaaresta löydettiin rahakätkö, joka sisälsi yli 140 000 markkaa sisällissodan aikana kadonneita Kotkan Työväen Osuuskaupan varoja. Mukana oli pöytäkirja, jonka mukaan piilottamiseen olivat Heimosen lisäksi osallistuneet osuuskaupan johtaja Emil Nokela sekä opettaja Vilho Alhojärvi. Molemmat oli teloitettu sodan loppuvaiheessa.[10] Juttua puitiin kaikissa oikeusasteissa ja lopulta syyskuussa 1929 korkein oikeus tuomitsi Heimosen kavalluksesta kuuden kuukauden vankeuteen.[11] 1930-luvulta lähtien Heimonen asui Kotkan Kyminlinnassa ja kuoli 76-vuotiaana heinäkuussa 1951.[12]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimosen puoliso oli Vanajan Miemalasta kotoisin ollut Matilda Pullola (1874−1938), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903. Pariskunta oli lapseton.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Ville Heimonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 26.1.2007.
- ↑ ”Suomen Sosialidemokratisen puolueen kansanedustajat vuosina 1907–1909”, Punanen viesti : Sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1907, s. 7. Helsinki: Sosialistinen Aikakuslehti, 1907. Kansalliskirjasto.
- ↑ Kotkan työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Etelä-Suomi, 8.1.1918, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Heimonen, Ville Villenpoika – Valtiorikosylioikeuden akti 20796 Valtiorikosylioikeus. 25.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ S. Sahateollisuustyöväen Liiton varat. Suomen Sosialidemokraatti, 17.10.1918, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Sahateollisuustyöväen Liiton rahajuttu. Etelä-Suomi, 6.3.1919, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Hämäräperäinen setelijuttu. Iltalehti, 2.5.1921, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Frikänd. Kotka Nyheter, 24.9.1921, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022. (ruotsiksi)
- ↑ 50 vuotta. Eteenpäin, 6.3.1925, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Kansalaissodan aikuiset kätköt paljastuvat. Eteenpäin, 25.5.1928, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Ville Heimosen juttu. Kymenlaakson Sanomat, 7.9.1929, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ ”Eteenpäin” ilmestymisluvan saaminen kohtasi monenlaisia vaikeuksia. Eteenpäin, 9.11.1935, nro 128 A, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.6.2022.
|
