Emanuel Aromaa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emanuel Aromaa
Emanuel Aromaa.jpg
Kansanedustaja
22.5.1907–16.5.1918, 1.5.1924–1.9.1927, 1.8.1929–14.1.1933
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Turun läänin pohjoinen
Tiedot
Syntynyt 27. helmikuuta 1873
Teisko
Kuollut 14. tammikuuta 1933 (59 vuotta)
Kiukainen
Puoliso Matilda Rajala (1898–)
Ammatti suutari
Emanuel Aromaan hauta Kiukaisten uudella hautausmaalla.

Emanuel Aromaa (vuoteen 1894 Sylgren, 27. helmikuuta 1873 Teisko14. tammikuuta 1933 Kiukainen) oli suomalainen suutari ja sosialidemokraattinen poliitikko, joka oli yksi Suomen ensimmäisistä kansanedustajista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emanuel Aromaa syntyi Teiskossa Kalle ja Anna Vilhelmina Sylgrenin maatyöläisperheeseen.[1] Hän joutui kahdeksanvuotiaana huutolaiseksi ja alkoi 14-vuotiaana työskentelemään suutarin oppipoikana Tampereella. Tampereen työväenyhdistyksen jäseneksi Aromaa liittyi vuonna 1898[2].

Aromaa toimi suutarina Tampereella vuoteen 1903 saakka, jolloin hän muutti perheineen Mouhijärven Uotsolaan. Aromaa kierteli sosialidemokraattisen puolueen puhujana eri puolilla Ylä-Satakuntaa, ja kirjoitti tamperelaiseen Kansan Lehteen sekä Porissa ilmestyneeseen Sosialidemokraattiin maatalouskysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia. Hän oli mukana perustamassa Mouhijärven työväenyhdistystä ja toimi myös sen puheenjohtajana 1912–1918.[2]

Aromaa nousi eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuoden 1907 vaaleissa, jotka olivat Suomen ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit.[1]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 1917 Mouhijärven maatalouslakon aikana Aromaa toimi senaatin sekä Turun ja Porin läänin maaherran lähettämänä sovittelijana saaden aikaan sopimuksen osapuolten välille. Lakon yhteydessä syntyneiden levottomuuksien oikeuskäsittelyssä hän oli Karkun syyskäräjillä todistamassa maatyöläisten puolesta.[2]

Sisällissodan sytyttyä Aromaa vastusti aseellista kapinaa, mutta alkoi lopulta työskentelemään kansanvaltuuskunnan elintarvikeosastolla Oskari Tokoin pyynnöstä. Hänet valittiin myös Mouhijärven vallankumousoikeuden syyttäjäksi, mutta Aromaa ei ottanut tehtävää vastaan, vaan pysytteli Helsingissä huhtikuun alkuun saakka. Kansanvaltuuskunnan paettua Viipuriin Aromaa jatkoi toimintaansa elintarvikeosastossa asustellen Kolikkoinmäen työläiskaupunginosassa. Viipurin taistelun jälkeen hän onnistui välttämään vangitsemisen ja palasi kansanedustaja Kustaa Ahmalan pojan jääkäriluutnantti Otto Ahmalan luvalla Helsinkiin toukokuun alussa. Aromaa pidätettiin parin päivän kuluttua ja sijoitettiin Helsingin vankileirille, josta hänet heinäkuun alussa siirrettiin Sörnäisten vankilaan.[2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokuraattori P. E. Svinhufvud asetti Aromaan ja muut kapinaan osallistuneet sosialidemokraattien kansanedustajat syytteeseen valtiopetoksesta toukokuun lopussa.[3] Lokakuussa Aromaa sai 12 vuoden kuritushuonerangaistuksen ja lisäsi hänet tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa 15 vuodeksi.[4] Aromaa kärsi tuomiotaan Joutsenossa Konnunsuon vankisiirtolassa, kunnes hänet armahdettiin toukokuussa 1920.[5] Vapauduttuaan Aromaa asui Karkussa ennen muuttoaan Kiukaisiin, jossa hän työskenteli muun muassa Panelian työväentalon vahtimestarina. Aromaa toimi myös Kiukaisten kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[1]

Aromaa palasi eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa, jonka jälkeen hänet valittiin uudelleen vielä vuonna 1927. Vuosien 1925 ja 1931 presidentinvaaleissa Aromaa oli Väinö Tannerin valitsijamiehenä. Hän kuoli kesken kansanedustajakautensa tammikuussa 1933. Aromaan tilalle eduskuntaan nousi Vihtori Fallila.[1]

Emanuel Aromaa on haudattu Kiukaisten uudelle hautausmaalle.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aromaa avioitui tehdastyöläinen Matilda Rajalan kanssa vuonna 1898. Perheeseen syntyi kuusi lasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Emanuel Aromaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 28. helmikuuta 2007.
  2. a b c d e Valtiorikosylioikeuden akti 25086 (s. 11–16) Valtiorikosylioikeus. 1918. Kansallisaristo. Viitattu 13.9.2018.
  3. Eduskunta. Työkansa, 22.5.1918, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 13.9.2018.
  4. Oikeudenkäynti kapinaan sekautuneita kansanedustajia vastaan. Helsingin Sanomat, 13.10.1918, s. 5. Kansalliskirjasto Viitattu 13.9.2018.
  5. Emanuel Aromaa vapauteen. Uusi Aika, 8.5.1920, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 13.9.2018.