Siirry sisältöön

Heikki Väisänen (kansanedustaja)

Wikipediasta
Heikki Väisänen
Kansanedustaja
4.4.1917–31.10.1917, 14.1.1919–31.3.1919, 1.8.1929–20.10.1930
Ryhmä/puolue SDP, STPV
Vaalipiiri Viipurin itäinen, Kuopion läntinen
Henkilötiedot
Syntynyt29. syyskuuta 1864
Iisalmi
Kuollut25. marraskuuta 1940 (76 vuotta)
Lapinlahti
Ammatti pienviljelijä, vahtimestari

Heikki Väisänen (29. syyskuuta 1864 Iisalmi25. marraskuuta 1940 Lapinlahti) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n ja STPV:n kansanedustajana vuosina 1917, 1919 ja 1929–1930.[1] Väisäsen poliittinen ura päättyi 1930, jolloin kommunistien julkinen toiminta kiellettiin Suomessa ja hän sai vankilatuomion.

Nerkoon kylässä syntyneen Heikki Väisänen vanhemmat olivat Aatami Väisänen (s. 1838) ja Ulrika Katainen (1843-1884). Hän ei käynyt edes kansakoulua, vaan teki maatöitä ja oli myöhemmin parinkymmenen vuoden ajan radanrakentajana eri puolilla Suomea. Vuodesta 1906 lähtien Väisänen viljeli omaa pientilaansa Parikkalassa.[1][2]

Väisänen lähti työväenliikkeeseen 1905. Hän vaikutti Parikkalan kunnalliselämässä useiden lautakuntien jäsenenä.[2] Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa Väisänen jäi varasijalle, mutta hänestä tuli kansanedustaja Juho Pihlmanin kuoltua ennen eduskunnan kokoontumista keväällä 1917.[3] Sisällissodan jälkeen Väisänen oli pienviljelijänä Jaakkimassa. Tammikuussa 1919 hän nousi niin sanottuun tynkäeduskuntaan, kun Vilho Lehokas oli teloitettu Viipurin taistelun jälkimainingeissa.[4] Siirryttyään vuosikymmenen vaihteessa kommunistisen SSTP:n riveihin Väisänen työskenteli Iisalmen työväentalon vahtimestarina.[1][5] Hän oli Iisalmen kaupunginvaltuuston jäsen.[6] Vuonna 1929 Väisänen valittiin jälleen eduskuntaan SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n listoilta.[1]

Heinäkuussa 1930 Svinhufvudin hallitus määräsi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen painostamana kaikki STPV:n kansanedustajat vangittaviksi.[7] Eino Pekkalan ja Jalmari Rötkön jouduttua Etsivän keskuspoliisin haaviin Väisänen piileskeli viikon ajan kotiseudullaan. Kuultuaan talonpoikaismarssille kokoontuneiden lapualaisten poistuneen Helsingistä hän palasi noutamaan edustajanpalkkiotaan ja pidätettiin Säätytalolla.[8][9] Marraskuussa Turun hovioikeus tuomitsi Väisäsen valtiopetoksen valmistelusta puoleksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen.[10] Valtiopäivätoimintansa ohella hänen katsottiin kuuluneen Sosialistisen nuorisoliiton Iisalmen nuorisoyhdistykseen.[11]

Heikki Väisäsen puoliso oli Hanna Halonen (s. 1868), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1895. Perheeseen syntyi viisi lasta.[1] Kestävyysjuoksija Onni Väisänen (1896-1972) oli heidän poikansa.[12]

  1. 1 2 3 4 5 Heikki Väisänen (kansanedustaja) Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.5.2011.
  2. 1 2 Heikki Väisänen 65 v. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 28.9.1929, nro 147, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  3. Kansanedustajat. Karjala, 22.3.1917, nro 67, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  4. Jäännöseduskuntaa täydennetään. Kansan Työ, 4.1.1919, nro 3, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  5. Tiedonanto Lapinlahden järjestöille ja puoluetovereille. Savon Kansa, 4.5.1922, nro Sanantuoja 49, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  6. Iisalmen kaupunginvaltuusto. Salmetar, 22.8.1929, nro 93, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  7. Tilanteen selvittäminen. Helsingin Sanomat, 15.7.1930, nro 186, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  8. Kommunisti Väisänen tuli tänään Säätytalolle ja pidätettiin. Suomen Sosialidemokraatti, 12.7.1930, nro 184, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  9. Kommunistiedustajain juttu. Helsingin Sanomat, 13.9.1930, nro 246, s. 4, 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  10. 46 kommunistia tuomittu Turun hovioikeudessa. Helsingin Sanomat, 14.11.1930, nro 308, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  11. 12 kommunistia syytteeseen Turun hovioikeudessa. Uusi Suomi, 29.8.1930, nro 231, s. 1, 7–8. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.7.2025.
  12. Järvi, Antti: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä, s. 202–203. Helsinki: Gummerus, 2023. ISBN 978-951-24-2631-7