Siirry sisältöön

Verner Halén

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Verner Halén
Kansanedustaja
1.8.1929–20.10.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Turun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt11. heinäkuuta 1894
Turku
Kuollut1937/1938 (43−44 vuotta)
Neuvostoliitto
Ammatti puuseppä

Verner Robert Halén (11. heinäkuuta 1894 Turku − 1937/1938 Neuvostoliitto)[1] oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1929–1930.[2] Hänen ainoa eduskuntakautensa päättyi kesällä 1930, jolloin STPV kiellettiin ja puolueen eduskuntaryhmä määrättiin pidätettäväksi. Halén pakeni Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli Stalinin vainojen aikana.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verner Halénin vanhemmat olivat Paimiossa syntynyt puuseppä Johan Verner Halén (1870-1947) ja Huittisista kotoisin ollut Fanny Lundström (1865-1939). Vähä-Heikkilän Pajamäessä asunut Halén kävi kansakoulun ja käsityöläiskoulun, jonka jälkeen hän työskenteli puuseppänä Turussa ja Kaarinassa.[2] Halén lähti jo lapsena Ihanneliiton toimintaan ja vaikutti myöhemmin Suomen Sosialidemokraattisessa Nuorisoliitossa. Hän opiskeli myös Turun työväenopistossa ja liittyi 1916 Turun työväenyhdistyksen puuseppien ammattiosastoon.[3]

Sisällissodan aikana Halén toimi Kaarinan punakaartin kirjurina. Punaiset vetäytyivät Turun seudulta huhtikuussa, jolloin hän lähti punapakolaisten joukossa kohti Itä-Suomea. Halénin perhe pääsi Neuvosto-Venäjälle, mutta hän jäi itse vangiksi Hollolassa päätyen lopulta Riihimäen vankileirille. Helén sai neljä vuotta kuritushuonetta avunannosta valtiopetokseen, vaikka Kaarinan suojeluskunta vihjasi kuolemantuomioon antamassaan lausunnossa, jonka mukaan häntä ”ei tarvita takaisin paikkakunnalle”.[4]

Politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halén armahdettiin jo syksyllä 1918, jonka jälkeen hän osallistui työväenliikkeen suuntataisteluun SDP:n vasemmisto-opposition riveissä. Vuonna 1921 Halén lähti salaa Pietariin, jossa hän liittyi SKP:n jäseneksi ja suoritti puolueen järjestämän poliittisen kurssin. Palattuaan kotimaahan 1922 Halén vaikutti kommunistien julkisessa järjestötoiminnassa. Hän oli muun muassa SSTP:n kunnallistoimikunnan jäsen, kuului Työväen Järjestönuorten Liiton johtoon ja toimi oman ammattiosastonsa sekä Turun Ammatillisen Keskusneuvoston puheenjohtajana.[3][5]

Kesän 1923 kommunistipidätysten jälkeen Halén ryhtyi viranomaisten lakkauttaman SSTP:n seuraajaksi perustetun STPV:n vaaliagitaattoriksi. Samana syksynä hänet valittiin Kaarinan kunnanvaltuuston jäseneksi. Halén oli Suomen Puutyöntekijäin Liiton liittoneuvoston sihteeri ja toimi sen edustajana Suomen Ammattijärjestön edustajakokouksissa. Hänellä oli luottamustoimia myös Osuusliike Tarmolan, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton ja Turun Työväen Säästöpankin hallinnoissa.[3][5][6]

Vuonna 1929 Halénista tuli kansanedustaja.[2] Kesällä 1930 äärioikeistolainen Lapuan liike ryhtyi painostamaan Kyösti Kallion johtamaa hallitusta kommunistien toiminnan kieltämiseksi. Halén osallistui järjestön kannattajien uhkailuista huolimatta vielä 2. heinäkuuta pidettyyn eduskunnan istuntoon, jossa käsiteltiin niin sanottuja kommunistilakeja.[7] Hallituksen vaihduttua uusi sisäministeri E. V. Kuokkanen antoi kolme päivää myöhemmin määräyksen STPV:n eduskuntaryhmän vangitsemista, jolloin Halén painui maan alle.lähde? Presidentti L. K. Relander hajotti eduskunnan 15. heinäkuuta ja määräsi uudet vaalit lokakuulle.lähde? Pidätysmääräyksestä huolimatta Halénin nimi esiintyi valitsijayhdistysten listoilla yhdessä muun muassa Kalle Kulmalan ja Emanuel Ramstedtin kanssa, mutta hän pakeni jo ennen vaaleja Neuvostoliittoon.[1][8]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittoon saavuttuaan Halén oli ensimmäisen kerran julkisuudessa marraskuussa 1930 puhuessaan Petroskoissa pidetyssä lokakuun vallankumouksen vuosijuhlassa.[9] Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Tunkuan piirin poliittisena ohjaajana sekä vuodesta 1935 lähtien Punaisen Tunkuan päätoimittajana.[2]

Stalin vainojen käynnistyttyä Halénia alettiin syksyllä 1936 syyttämään, ettei hänen lehtensä ole paljastanut neuvostovastaisia luokkavihollisia.[10] Syytökset vastavallankumouksellisen toiminnan peittelystä kiihtyivät seuraavana kesänä, jolloin niitä käsiteltiin myös VKP(b):n piirikokouksessa.[11][12] Lopulta Halén erotettiin päätoimittajan tehtävästään, jonka jälkeen Punainen Karjala hyökkäsi rajusti häntä vastaan. Lehti syytti Halénia muun muassa kansanvihollisten, nationalistien ja neuvostovastaisten ainesten suojelijaksi.[13] Elokuun lopussa hänet erotettiin myös VKP(b):n jäsenyydestä nationalistina, kansanvihollisten suosijana ja trotskilaisten agenttina.[14] Halén karkotettiin vielä syksyn aikana Kazahstanin Karakoliin. Kansallisarkiston Kohtalona Neuvostoliitto -tietokannan mukaan hänet teloitettiin vankileirillä Kazahstanissa vuonna 1937 tai 1938.[1]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verner Halénin puoliso oli turkulainen ompelija Helga Lovisa Sauri (s. 1895), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1914.[2] Perheeseen syntyi kaksi lasta. Helga Halén pakeni lasten kanssa sisällissodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle, jossa he olivat aluksi Buin pakolaisleirillä ja myöhemmin Pietarissa. Vuonna 1917 syntyneen pojan kuoltua Helga palasi tyttärineen Suomeen 1922. Vuonna 1930 he seurasivat jälleen Verner Halénia Neuvostoliittoon.[4][15][16][17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Halén, Verner Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 9.12.2025.
  2. ↑ a b c d e Verner Halén Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 27.9.2007.
  3. ↑ a b c Vaaleihin raatajarahvas Turun l. et. piirissä! Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 4.6.1929, nro 126, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  4. ↑ a b Valtiorikosylioikeuden akti 13249 – Halén, Verner Robert Valtiorikosylioikeuden aktit. 23.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 9.12.2025.
  5. ↑ a b Sinkkonen, Anna: Pakosta, vaan ei periaatteesta : kommunistit Kaarinan kunnanvaltuustossa vuosina 1919–1924, s. 51–52. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2024. Teoksen verkkoversio (PDF).
  6. ↑ Liittomme. Lastu, 1924, nro 1–2, s. 10–11. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  7. ↑ Eduskunnan eilen kokoontuessa todettiin monien kommunistien olevan estettynä saapumasta edustajatehtäväänsä täyttämään. Sosialisti, 2.7.1930, nro 149, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2025.
  8. ↑ Kutka ovat kommunisteja? Uusi Aura, 23.9.1930, nro 257, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  9. ↑ V. Halén Venäjällä. Sosialisti, 17.11.1930, nro 267, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  10. ↑ Valppaus on tarpeen muuallakin kuin puoluekokouksissa. Punainen Karjala, 11.9.1936, nro 210, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  11. ↑ ”Abramov”: Tunkuan raionin puoluekokous. Punainen Karjala, 17.5.1937, nro 111, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  12. ↑ Piivojev, A.: Taistelevien jumalattomien liiton osasto perustettu Lehdolle. Punainen Karjala, 21.7.1937, nro 165, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  13. ↑ Luoto, K.: Vihollisten suojelija raionilehdessä. Punainen Karjala, 10.8.1937, nro 182, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  14. ↑ Piivojev, A.: Trotskilaisilla ”teoretikoilla” ei ole paikkaa soveteissa. Punainen Karjala, 5.9.1937, nro 197, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  15. ↑ Venäjältä palaavat suomalaiset. Uusi Suomi, 10.12.1922, nro 286, s. 15. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.12.2025.
  16. ↑ Halén, Helga Lovisa Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 9.12.2025.
  17. ↑ Halén, Irma Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 9.12.2025.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verner_Halén&oldid=23719897”