Siirry sisältöön

Kalle Meriläinen

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Kalle Meriläinen
Kansanedustaja
1.8.1929–20.10.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Oulun eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt11. joulukuuta 1895
Kajaani
Kuollut21. syyskuuta 1938 (42 vuotta)
Petroskoi
Ammatti myymälänhoitaja

Kalle Emil Meriläinen (11. joulukuuta 1895 Kajaani – 21. syyskuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana vuosina 1929–1930.[1] Vuonna 1930 Meriläinen joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi ja hänet pakotettiin siirtymään rajan yli Neuvostoliittoon. Meriläinen teloitettiin myöhemmin Stalinin vainojen aikana.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Meriläinen syntyi sotkamolaisen Anna Vappu Meriläisen (s. 1874) aviottomana lapsena.[3] Meriläinen kävi kansakoulun, jonka jälkeen hän työskenteli Kajaanin sahalla.[4] Meriläinen toimi muun muassa urheiluseura Kajaanin Kisan sihteerinä.[5] Hän oli syksyllä 1917 Kajaaniin perustetun työväen järjestyskaartin jäsen, mutta ei osallistunut sisällissodan tapahtumiin.[4]

Politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Meriläinen liittyi sosialidemokraatteihin. Hän edusti puolueen vasemmistosiipeä ja lähti pian kommunistien järjestötoimintaan.[4] Meriläinen oli muun muassa Kajaanin Ammattiosastojen Keskusneuvoston jäsen, Suomen Sahatyöväen Liiton ja Suomen Saha-, Kuljetus- ja Sekatyöväen Liiton Kajaanin osastojen puheenjohtaja sekä Kajaanin Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtaja.[6][7][8][9] Hän kuului myös kommunistien valtaaman Kajaanin työväenyhdistyksen johtokuntaan ja oli Sosialistisen Nuorisoliiton perustajajäsen.[10][11] Vuodesta 1924 lähtien Meriläinen työskenteli Kajaanin työväentalon vahtimestarina ja työväenyhdistyksen taloudenhoitajana sekä myöhemmin Kajaanin Osuuskaupan myymälänhoitajana Purolassa.[1][4][12]

Vuonna 1925 Meriläinen valittiin Kajaanin kaupunginvaltuustoon STPV:n listoilta.[13] Vaalien jälkeen Meriläinen sai 50 markan sakon luovutettuaan auton kommunistien vaalityöhön. Oikeuden mukaan äänestäjien kuljettaminen vaalipaikalle mainosplaakateilla varustetulla autolla oli vaalilain hengen vastaista.[14] Meriläinen toimi myös Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Vuonna 1929 hänestä tuli kansanedustaja.[1]

Meriläinen ehti istumaan eduskunnassa vain yhden istuntokauden, jouduttuaan Lapuan liikkeen sieppaamaksi 25. kesäkuuta 1930. Meriläinen ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja kirvesmies Oskari Honkanen olivat varhain aamulla matkalla Kajaanin rautatieasemalle, kun heidän eteensä pysähtyi auto, josta astunut mies pakotti hänet aseella uhaten kyytiin. Auto suuntasi Suomussalmelle, jossa Meriläisen käskettiin siirtyä Neuvostoliiton puolelle. Honkanen ja Meriläisen puoliso menivät välittömästi poliisin pakeille, mutta nämä eivät lähteneet takaa-ajoon, koska poliisilaitoksella ei ollut autoa.[4][15][16] Samaan aikaan Kajaanista siepattiin muun muassa kaupunginhallituksen jäsen Jooseppi Korhonen.[17]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriläinen saapui heinäkuun alussa Petroskoihin yhdessä neljän muun siepatun kommunistin kanssa.[18] Kuulustelujen jälkeen hänelle myönnettiin lupa asettua Neuvosto-Karjalaan.[4] Meriläinen työskenteli muun muassa kalkkikivilouhoksen työnjohtajana, varastonhoitajana Tunkuassa sekä metsätyömaan mekaanikkona Äänisenrannan piirissä, kunnes hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla syytettynä vakoilusta. Meriläinen ammuttiin Petroskoissa syyskuussa 1938. Hänet rahabilitoitiin vuonna 1989.[1][19]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Meriläisen puoliso oli Anna Meriläinen.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Kalle Meriläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.9.2007.
  2. ↑ Meriläinen, Kalle Emil Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 14.1.2026.
  3. ↑ Kalle Emil Meriläinen (1895–1938) 19.11.2024. Geni. Viitattu 14.1.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 Meriläinen, Kalle Emil (arkistoitu sivu) KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo. 30.11.1998. Karjalan tasavalta. Arkistoitu 5.11.1999. Viitattu 14.1.2026.
  5. ↑ Kilpakutsu. Kajaanin Lehti, 29.6.1917, nro 73, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  6. ↑ Kaj. a. o. keskusneuvoston. Työväen Lehti, 7.4.1921, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  7. ↑ S. Sahatyöväen Liiton Kajaanin osaston N:o 88. Työväen Lehti, 26.2.1920, nro 22, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  8. ↑ Koska minä... Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 18.6.1924, nro 68, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  9. ↑ Kajaanin Osuuskaupan r.l. Edustajiston varsinainen syyskokous. Kainuun Sanomat, 17.9.1925, nro 103, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  10. ↑ Kajaanin työv. yhdistyksen vuosikokouksessa. Kainuun Työmies, 27.2.1923, nro 23, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  11. ↑ Kajaanin seudun kommunistit presidentin vaalissa. Kajaani, 17.12.1924, nro 144, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  12. ↑ Kajaanin Työväenyhdistyksen kokouksessa. Suomen Sosialidemokraatti, 18.6.1924, nro 139, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  13. ↑ Valtuusmiesvaalit Kajaanissa. Kajaani, 7.12.1925, nro 138, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  14. ↑ ”Kersantti”: Halpahintainen enemmistö. Sisä-Suomi, 23.1.1926, nro 17, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  15. ↑ Talonpoikaisretki Helsinkiin. Pohjolan Sanomat, 27.6.1930, nro 141, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  16. ↑ Kansanedustaja K. Meriläinen kadonnut. Kajaani, 27.6.1930, nro 68, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  17. ↑ Laittomat pidätykset ja kyyditsemiset jatkuvat yhä. Suomen Sosialidemokraatti, 27.6.1930, nro 169, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  18. ↑ Venäjälle ”kärrätyt” kommunistit. Työn Voima, 11.7.1930, nro 153, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.1.2026.
  19. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 290. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalle_Meriläinen&oldid=24149120”