Arvo Lehto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansanedustajaa. Yritysjohtaja ja teollisuusneuvos Arvo Lehdosta on eri artikkeli.

Arvo Aksel Lehto (alk. Lund; 17. marraskuuta 1898 Tuusula – syksy 1941 Ääninen, Neuvostoliitto) oli suomalainen työmies, toimitsija ja sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustaja.

Lehdon vanhemmat olivat muurari Karl Aksel Lund ja Ida Öberg. Käytyään kansakoulun hän työskenteli työmiehenä ja toimitsijana Helsingissä vuoteen 1918 saakka; viimeksi hän oli vuodesta 1916 valurina Helsingin veturivarikolla. Suomen sisällissotaan Lehto osallistui punaisten riveissä ja sai sodan jälkeen elinkautisen vankeustuomion 1919. Lehto armahdettiin 1925 ja sen jälkeen hän liittyi SKP:hen 1926 ja oli toimitsijana Helsingissä vuoteen 1930 saakka. Lehto kävi 1928 Neuvostoliitossa osallistuen Kominternin 6:teen kongressiin. Hän oli sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmän kansanedustajana 1929–1930 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä.

Lapuan liikkeen edustajat sieppasivat Lehdon 28. kesäkuuta 1930 ja 5. heinäkuuta vastaisena yönä hänet muilutettiin Neuvostoliiton rajan yli. Lehto toimi Neuvostoliitossa Petroskoin Uritski-klubin johtajana 1930, puoluesihteerinä Matrossa, ammattiliittotoimitsijana Petroskoissa 1932–1934 ja Totuus-lehden toimittajana 1935. Hän opiskeli myös Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa 1932. Vuonna 1937 Lehto lähetettiin Suomeen puoluetehtävissä ja seuraavana vuonna hän siirtyi Ruotsiin. Ruotsissa Lehto pidätettiin ja sen jälkeen kun hänen turvapaikka-anomuksensa oli hylätty, Lehto joutui palaamaan 1940 Neuvostoliittoon. Lehto oli sitten vuonna 1940 Neuvosto-Karjalassa Totuus-lehden toimittajana ja Petroskoin radiokomitean suomalaisen osaston johtajana.

Lehto oli naimisissa vuodesta 1930 Hilda Maria Kekäläisen kanssa ja heillä oli yksi tytär. Lehdon perhe jäi asumaan Suomeen.

Lehto kuoli syksyllä 1941 suomalaisten vallatessa Petroskoin kaupunkia Neuvosto-Karjalassa. Hän oli kaupungista lähteneen lautan kyydissä, joka syttyi tuleen pommituksessa, ja hypättyään veteen hän hukkui Äänisjärveen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kimmo Rentola: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 585. WSOY 1994.