Siirry sisältöön

Arvo Lehto

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo kansanedustajasta. Yritysjohtajasta katso artikkeli Arvo Lehto (teollisuusneuvos).
Arvo Lehto
Arvo Lehto 1930-luvulla Neuvostoliitossa.
Arvo Lehto 1930-luvulla Neuvostoliitossa.
Kansanedustaja
1.8.1929–20.10.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt17. marraskuuta 1898
Tuusula
Kuollut30. syyskuuta 1941 (42 vuotta)
Petroskoi
Ammatti puoluetoimitsija

Arvo Aksel Lehto (synt. Lund, 17. marraskuuta 1898 Tuusula – 30. syyskuuta 1941 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi STPV:n kansanedustajana 1929–1930.[1] Vuonna 1930 Lehto joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen sieppaamaksi, jolloin hänet pakotettiin siirtymään rajan yli Neuvostoliittoon. Vuosikymmenen lopussa Lehto palasi Suomeen SKP:n salaiseen puoluetyöhön ja kuoli myöhemmin jatkosodan aikana Petroskoissa.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuusulan Ali-Keravassa syntyneen Arvo Lehdon vanhemmat olivat muurari Karl Aksel Lund (myöh. Akseli Lehto, 1871-1945) ja Askolasta kotoisin ollut Ida Öberg (1877-1913). Kansakoulun käytyään Lehto oli sekatyömiehenä ja vuodesta 1916 lähtien valajan oppilaana Valtionrautateiden Helsingin konepajalla. Hän oli Suomen Metallityöntekijäin Liiton jäsen.[1][2]

Yleislakon aikana Lehto liittyi Keravalle perustettuun työväen järjestyskaartiin. Sisällissodan alettua hän kävi Kallion kansakoululla toimineen punaisten tykistökoulun kurssin. Helmikuussa Lehto oli Keravan punakaartin mukana Sipoossa, jossa kaartilaiset syyllistyivät lukuisiin väkivaltaisuuksiin. Myöhemmin keväällä hänen yksikkönsä osallistui Länkipohjan taisteluun sekä Keravalle palattuaan vielä Hyvinkään taisteluun, jonka jälkeen punaiset pakenivat Hollolaan. Jäätyään vangiksi Okeroisessa toukokuun alussa Lehto päätyi Lahden vankileirille. Hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen avunannosta valtiopetokseen, mutta armahdettiin jo keväällä 1919.[2]

Lehto vangittiin jälleen kesällä epäiltynä Sipoossa tapahtuneista maanomistajien Karl August Lindqvistin ja Alexander Reinhold Oleniuksen murhista. Eräs todistaja kertoi Lehdon ampuneen Oleniusta ja toisen punakaartilaisen surmanneen uhrin päähän suunnatulla laukauksella. Heinäkuussa 1919 Lehto sai kahdesta murhasta kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi.[1][2]

Kansanedustajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammisaaren pakkotyölaitoksessa tuomiotaan kärsinyt Lehto armahdettiin maaliskuussa 1925.[3] Vapauduttuaan hän liittyi laittoman SKP:n jäseneksi ja työskenteli julkisessa puoluetoiminnassa STPV:n vaalijärjestäjänä. Vuonna 1928 Lehto kävi salaa Neuvostoliitossa, jossa hän osallistui Moskovassa pidettyyn Kominternin kongressiin.[4][5] Samana syksynä Lehto valittiin Keravan kauppalanvaltuustoon ja seuraavan kesän vaaleissa hänestä tuli kansanedustaja.[1][6] Lehto kuului myös Työväen Urheiluliiton liittoneuvostoon ja oli yksi kommunistien perustaman Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitean johtohahmoista, minkä johdosta hänet erotettiin TUL:n jäsenyydestä keväällä 1930.[7][8]

Arvo Lehto kahdeksan päivää pahoinpitelynsä jälkeen.[9]

Sieppaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1930 Lehto valittiin kommunistien johtaman Suomen Nahka- ja Kumiteollisuustyöväen Liiton sihteeriksi.[10] Hän ehti hoitamaan tehtäväänsä vain muutaman viikon jouduttuaan Lapuan liikkeen sieppaamaksi. Varhain aamulla 28. kesäkuuta Lehdon kotiin tunkeutui kaksi autolastillista järjestön jäseniä. Lapualaiset eivät tunteneet Lehtoa, joten he kävivät aluksi hänen isänsä kimppuun. Lopulta miehet ottivat Lehdon mukaansa perheenjäsenten estelyistä huolimatta. Lehto vietiin aluksi Lapualle, jossa häntä kuulusteltiin nimismies Aleksanteri Koron luona. Liikkeeseen itsekin kuulunut nimismies väitti Lehdon olevan mukana Vihtori Kosolaa vastaan suunnatussa salaliitossa, jonka jäsenet kokoontuivat hänen luonaan. Kuulustelun päätteeksi Lehtoa hakattiin putkassa kumipampulla ja siirrettiin Saarijärven Kolkanlahdessa sijaitsevalle entiselle kasarmille.[11][12][13]

Heinäkuun 5. päivän vastaisena yönä Lehto ja Helsingistä siepattu 18-vuotias kommunisti Uuno Miettinen kuljetettiin Pohjois-Karjalaan valtakunnanrajalle, jossa heidät pakotettiin aseella uhaten siirtymään Neuvostoliiton puolelle tilannetta seuranneiden rajavartijoiden puuttumatta asiaan. Saavuttuaan parin viikon kuluttua Petroskoihin Lehto antoi haastattelun Punainen Karjala -lehdelle. Suomen Sosialidemokraatin tiedustellessa asiasta nimismies Korolta, tämä kielsi millään tavalla sekaantuneensa juttuun. Myöhemmin syksyllä Lehto lähetti tapauksestaan selvityksen Keravan kauppalanvaltuustolle.[11][12][13]

Keväällä 1931 Lehdon sieppausta käsitetiin Tuusulan käräjäoikeudessa. Uudeltamaalta kotoisin olleiden syytettyjen joukossa olivat muun muassa metsänhoitaja Arne Broberg, Aktivisti-lehden asiainhoitaja Julius Jaamala sekä varastomies Eino Koskinen. Neljä sieppaukseen osallistunutta sai 2-3 kuukauden ehdolliset vankeustuomiot, mutta Jaamalan syyte hylättiin hänen kerrottuaan olleensa vain sivustakatsojana. Broberg taas sanoi liittyneensä revohkaan vasta Tuusulan kihlakunnan ulkopuolella, minkä vuoksi syytettä ei käsitelty.[14]

Neuvostoliitossa ja salaisessa puoluetyössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OGPU:n kuulustelujen jälkeen Lehdolle annettiin lupa asettua Neuvosto-Karjalaan.[4] Syksystä 1930 lähtien hän työskenteli muun muassa ammattilittovirkailijana ja Punaisen Karjalan toimittajana Petroskoissa sekä VKP(b):n puoluesihteerinä Matroosassa. Lehto opiskeli myös Leningradissa toimineessa Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa.[1]

Tammikuussa 1937 Lehto lähetettiin Ruotsissa majailleen Arvo ”Poika” Tuomisen luokse, josta hän matkusti lokakuussa salaisesti Suomeen. Lehdon tehtävänä oli selvittää kommunistien lamaantuneen puoluetoiminnan tilaa sekä uusia Yrjö Enteen pidätyksen johdosta katkennut yhteys Helsingin ja SKP:n Tukholman toimiston välille. Salanimeä ”Poika” käyttänyt Lehto tapasi puolueen maanalaista johtoa ja törmäsi myös Etsivän keskuspoliisin ilmiantajana toimineeseen Tauno Taivaiseen, joka ei kuitenkaan päässyt selville hänen henkilöllisyydestään. Pyytämättä maahan saapunut Lehto aikoi ryhtyä SKP:n yleisorganisaattoriksi, mutta kohtasi vastustusta politbyroon taholta, koska kiinnijäämisen katsottiin vaarantavan Suomessa toteutetun kansanrintapolitiikan. Hänen työtään hankaloitti myös rahapula.[15]

Helmikuussa 1938 Lehto matkusti takaisin Tukholmaan, josta hän palasi jälleen kesällä Suomeen.[16][17] Saatuaan tällä kertaa viranomaiset peräänsä Lehto matkusti passitta Haaparantaan ja kertoi olevansa poliittinen pakolainen. Lehdolle myönnettiin väliaikainen oleskelulupa, mutta hänet pidätettiin lopulta syksyllä 1939.[18][19] Talvisodan sytyttyä Lehto karkotettiin ja hän palasi Neuvostoliittoon maaliskuussa 1940.[20] Lehdon laatimasta raportista ei ollut muuttuneessa tilanteessa juurikaan hyötyä, sillä Haaparannassa oleskelunsa johdosta hänellä ei ollut ajantasaista tietoa SKP:n tai Moskovaa vastaan kääntyneen Tuomisen toiminnasta.[15][18]

Neuvosto-Karjalaan palattuaan Lehto työskenteli Totuus-lehden ja Petroskoin radion suomenkielisen osaston toimittajana.[1][21] Jatkosodan aikana hän osallistui Petroskoin puolustukseen Toivo Suotailan johtamassa partisaaniosastossa.[22] Lehto kuoli syyskuussa 1941 suomalaisten vallatessa kaupungin. Aura Kiiskisen mukaan sotilaita evakuoinut lautta syttyi palamaan suomalaisten tulituksessa ja Lehto hukkui hypättyään veteen.[20]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvo Lehdon puoliso oli Hilda Maria Kekäläinen (s. 1907), joka kanssa hän avioitui vuonna 1930. Heillä oli yksi tytär. Lehdon perhe jäi asumaan Suomeen.[1][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 Arvo Lehto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 21.9.2007.
  2. 1 2 3 Valtiorikosylioikeuden akti 25952 – Lehto, Arvo Aksel Valtiorikosylioikeuden aktit. 8.10.1919. Kansallisarkisto. Viitattu 12.1.2026.
  3. ↑ Tammisaaresta vapautuneita. Pohjan Voima, 18.3.1925, nro 63, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  4. 1 2 3 Lehto, Arvo Aksel (arkistoitu sivu) KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo. 30.11.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 21.9.2007.
  5. ↑ Sosdemien ”kansanvaltaisuus” rehoittaa kaikessa julkeudessaan Pukkilassa. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 28.5.1927, nro 121, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  6. ↑ Kunnallisvaaleissa maaseudulla voittaa sos. työväki loistavasti. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 7.12.1928, nro 238, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  7. ↑ Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 334. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23-2009-6
  8. ↑ Mitä turhia nuukailee. Pohjan Voima, 13.3.1930, nro 59, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  9. ↑ Salo, Asser: ”Fascistinen diktatuuri Suomessa”, Työläisen ja Talonpojan Kalenteri 1931, s. 69. Leningrad; Petroskoi: Kirja, 1930. Kansalliskirjasto.
  10. ↑ Nahka- ja kumityöv. liiton luottamusmies. Pohjan Voima, 7.6.1930, nro 80, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  11. 1 2 Väkivaltatilanne saa jatkua pienimmittäkään toimenpiteittä. Suomen Sosialidemokraatti, 28.6.1930, nro 170, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  12. 1 2 Hakkilan jutun pöytäkirjat jätetty sisäministeriöön. Suomen Sosialidemokraatti, 31.7.1930, nro 203, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  13. 1 2 Arvo Lehdon kyyditseminen Venäjälle. Suomen Sosialidemokraatti, 19.9.1930, nro 253, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  14. ↑ Lehdon kyyditysjuttu oikeudessa. Suomen Sosialidemokraatti, 13.3.1931, nro 71, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  15. 1 2 Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 87–88, 94–95. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19201-5
  16. ↑ Rentola 1994, s. 97.
  17. ↑ Entinen keravalainen kommunisti Arvo Lehto paennut Ruotsiin ja ilmoittautunut poliisille. Keski-Uusimaa, 10.12.1938, nro 96, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  18. 1 2 Rentola 1994, s. 224–225.
  19. ↑ Suomalainen kommunisti pidätetty Ruotsissa. Helsingin Sanomat, 25.10.1939, nro 288, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.1.2026.
  20. 1 2 Rentola 1994, s. 585.
  21. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 290. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  22. ↑ Suomalainen entinen kansanedustaja taisteli neuvostopartisaanina – sota päättyi Äänisen aaltoihin 20.11.2022. Päivän Lehti. Viitattu 12.1.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arvo_Lehto&oldid=23774613”