Siirry sisältöön

Väinö Kallio

Wikipediasta
Malline- tai tiedostomuutokset tässä versiossa odottavat arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 16. joulukuuta 2025.
Tämä artikkeli kertoo kansanedustajasta. Opettaja Väinö Johannes Kalliosta (1887–1946) ja jääkäri Väinö Armas Kalliosta (1896–1974) on omat artikkelit.
Väinö Kallio
Kansanedustaja
1.8.1929–25.2.1930
Ryhmä/puolue STPV
Vaalipiiri Vaasan pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1897
Pihlajavesi
Kuollut9. helmikuuta 1938 (40 vuotta)
Petroskoi
Ammatti kirvesmies, puuseppä

Väinö Johannes Kallio (synt. Suni, 17. huhtikuuta 1897 Pihlajavesi – 9. helmikuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SSTP:n kansanedustajana vuosina 1929–1930. Hän ehti istumaan eduskunnassa vain yhden syysistuntokauden ennen joutumistaan vankilaan maanalaisen kommunistisen toimintansa johdosta. Tuomionsa jälkeen Kallio loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hänet teloitettiin Stalinen vainojen aikana.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajaveden Kalliomäessä syntyneen Väinö Kallion vanhemmat olivat renki Aapo Eemil Vilhelmiinanpoika Suni (myöh. Kallio, s. 1875) ja Hilda Maria Tikkanen (s. 1877). Hän kävi kolme luokkaa kansakoulua ja teki maatöitä kotiseudullaan. Perhe muutti myöhemmin Kaskisiin, jossa Kallio työskenteli kirvesmiehenä.[1][2]

Vuonna 1917 Kallio teki kirvesmiehen töitä Jyväskylässä ja liittyi yleislakon aikana työväen järjestyskaartiin.[3][4] Sisällissodan alkaessa hän jäi valkoisten vangiksi päätyen lopulta Kokkolan vankileirille.[5][6] Kallio onnistui karkaamaan ja pakenemaan Ruotsiin, jossa hän majaili muun muassa Tukholmassa ja sai oleskeluluvan poliittisena pakolaisena.[1][7]

Kallio liittyi Ruotsissa myös laittoman SKP:n jäseneksi. Talvella 1921 hän matkusti salaa Neuvosto-Venäjälle osallistuakseen puolueen Pietarissa järjestämälle poliittiselle kurssille.[3][8] Palattuaan kurssin jälkeen laittomasti Suomeen Kallio asettui Pietarsaareen.[9] Syksyllä Kallio joutui Etsivän keskuspoliisin kuulusteluihin, joissa tivattiin hänen Ruotsin tekemisiään sekä kytköksiään kommunisteihin.[10] Vuosina 1922–1923 Kallio suoritti asevelvollisuutensa Kaartin jääkäripataljoonassa, jonka jälkeen hän työskenteli jälleen puuseppänä Pietarsaaressa.[3]

Eduskuntaan ja vankilaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio osallistui SKP:n maanalaiseen puoluetoimintaan ja oli puusepän ammattinsa ohessa muun muassa Osuusliike Varman hallintoneuvoston puheenjohtajana.[11] Hänet tunnettiin myös kiitettynä harrastajanäyttelijänä, joka esiintyi vuosien ajan Pietarsaaren Työväen Näyttämöllä.[12][13] Vuonna 1928 Kallio valittiin Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon ja heinäkuun 1929 eduskuntavaaleissa hänestä tuli kansanedustaja.[1][14]

Syksyllä 1929 Kallio asetettiin syytteeseen niin sanotussa Pietarsaaren etappijutussa. Hänen väitettiin olleen päätekijä kommunistien kuljettaessa asiamiehiään ja kiellettyjä painotuotteitaan Pohjanlahden yli Pietarsaaren ja Uumajan välillä.[15] Vaasan hovioikeudessa Kallio kielsi toistuvasti olevansa SKP:n jäsen ja käyneensä Ruotsissa, mutta Uumajan poliisin hankkimat todistajat tunnistivat hänet.[16][17] Oikeudenkäynnin ajan vapaana ollut Kallio vangittiin juuri ennen helmikuun 1924 alussa kokoontuneita valtiopäiviä.[18][19] Hovioikeus mätkäisi hänelle kolme vuotta kuritushuonetta, jonka ohella neljä muuta kommunistia tuomittiin eripituisin vankeusrangaistuksiin.[20] Kallio menetti myös kansalaisluottamuksensa, minkä johdosta hänen kansanedustajantoimensa katsottiin lakanneeksi 25. helmikuuta 1930.[21] Kallion tilalle eduskuntaan nousi Aukusti Mäenpää.[1]

Neuvostoliitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päästyään vankilasta marraskuussa 1932 Kallio loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hän toimi aluksi työnjohtajana Petroskoissa. Kallio liittyi myös VKP(b):n jäseneksi. Saatuaan Neuvostoliiton kansalaisuuden Kallio oli Sunkun sovhoosin puoluetyöntekijänä 1934 sekä Kontupohjan paperikombinaatin työntekijänä 1935–1938. Tammikuussa 1938 hänet vangittiin vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta syytettynä. Kallio tuomittiin kuolemaan artikla 58:n perusteella vakoilusta ja ammuttiin helmikuussa Petroskoissa. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1958.[1][3][22]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väinö Kallion puoliso oli Anna Taipale (s. 1894), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1923.[1] Heillä oli yksi poika. Kallion perhe sekä hänen vanhempansa ja veli Arvo (s. 1910) muuttivat Neuvostoliittoon vuonna 1933.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 Väinö Kallio Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 18.9.2007.
  2. ↑ Väinö Johannes Kallio, Suni (Kallio) (1897–1938) 20.8.2025. Geni. Viitattu 16.12.2025.
  3. 1 2 3 4 5 Kallio, Väinö Johannes (arkistoitu sivu) KASNTn NKVDn vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo. 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Viitattu 18.9.2007.
  4. ↑ Pietarsaaren kommunistietapin juttu hovioikeudessa. Vaasa, 10.12.1929, nro 286, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  5. ↑ Telotuskaartin mellastus Jyväskylässä. Työmies, 3.3.1918, nro 60, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  6. ↑ Kallio, Väinö Johannes Sotavankilaitoksen arkisto 1918–1919. Digihakemisto. Viitattu 16.12.2025.
  7. ↑ Wäino Johannes Kallio, Snickare Ansökan om uppehållsbok 1918–1924. 27.7.1920. Tukholman kaupunginarkisto. Viitattu 16.12.2025. (ruotsiksi)
  8. ↑ Kallio, Väinö Johannes Kohtalona Neuvostoliitto -tietokanta. 2024. Kansallisarkisto. Viitattu 16.12.2025.
  9. ↑ Salaperäinen pidätys Pietarsaaressa. Vapaa Sana, 19.9.1921, nro 215, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  10. ↑ Väinö Kallio vapautettu. Vapaa Sana, 27.9.1921, nro 222, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  11. ↑ Osuusliike Varma Pietarsaaressa kulkee hyvässä myötätuulessa. Työn Ääni, 29.10.1928, nro 126, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  12. ↑ ”Jussi”: Pietarsaaren Työväen Näyttämö. Vapaa Sana, 22.11.1922, nro 181, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  13. ↑ ”Y. T.”: Pietarsaaren Työväen Näyttämö. Työn Ääni, 4.1.1929, nro 2, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  14. ↑ Tiedoksianto. Pedersöre, 6.12.1928, nro 142, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  15. ↑ Pietarsaaren suuri kommunistietappi tänään hovioikeuden tutkittavana. Vaasa, 18.11.1929, nro 268, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  16. ↑ Pietarsaaren kommunistietapin juttu hovioikeudessa. Vaasa, 19.11.1929, nro 269, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  17. ↑ Pietarsaaren eteppijuttu. Ilkka, 9.1.1930, nro 6, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  18. ↑ Pidätetty kommunistiedustaja. Vaasa, 31.1.1930, nro 25, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  19. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 427. Historiallisia Tutkimuksia 239. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  20. ↑ Pietarsaaren etappimiehet tuomittu. Vaasa, 18.2.1930, nro 40, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  21. ↑ Molemmat välikysymykset saivat samanlaisen kohtalon: eduskunta siirtyi yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. Ilkka, 26.2.1930, nro 47, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.12.2025.
  22. ↑ Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 187. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Väinö_Kallio&oldid=23728769”