Virta kävi kansakoulua yhden luokan ja työskenteli 14-vuotiaasta ensin renkinä, sitten muun muassa satamatyömiehenä, muurarina ja kirvesmiehenä, ensin Hollolassa ja vuodesta 1910 Lahdessa. Hän liittyi SDP:hen 1903 ja toimi ammattiyhdistysliikkeessä. Suomen sisällissodan aikana Virta oli punakaartissa Lahdessa ja Heinolassa. Sodan jälkeen hänet tuomittiin 6 vuoden vankeusrangaistukseen. Päästyään vankilasta Virta oli mukana ensin Suomen Sosialistisessa työväenpuolueessa ja sen lakkauttamisen jälkeen SKP:ssä toimien järjestäjänä ja propagandistina.
Neuvostoliitossa hän toimi kirvesmiehenä Petroskoissa ja Kontupohjassa 1931, missä hän nousi puoluesihteeriksi vuosiksi 1931–1934. Virta oli Kontupohjan paperitehtaan metalliverstaan viilareiden opettajana 1933–1934, Kontupohjan rakennusyhtymän puoluesolun puoluesihteerinä 1935 ja Kontupohjan piirin rakennuskonttorin tienrakennusten valvojana 1936.[1] Hän vaikutti myös Kontupohjan SKP:n tukiryhmässä.[2]
Kontupohjan kyläneuvoston varapuheenjohtajana toiminut Virta pidätettiin 2. joulukuuta1937 vakoilijana ja syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin ammuttavaksi ja teloitettiin 21. tammikuuta1938 Karhumäen lähistöllä. Virran maine palautettiin 1958.
