Eino Pekkala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eino Oskari Pekkala
Opetusministeri
28.12.1945 – 26.3.1946
Edeltäjä Johan Helo
Seuraaja Eino Kilpi
Oikeusministeri
26.3.1946 - 29.7.1948
Edeltäjä Urho Kekkonen
Seuraaja Tauno Suontausta
Kansanedustaja
1927-1930 ja 1945-1948
Tiedot
Syntynyt 29. marraskuuta 1887
Seinäjoki
Kuollut 30. syyskuuta 1956 (68 vuotta)
Helsinki
Puolue STP ja SKDL
Puoliso Salme Murrik 1913 - 1924, Mary Rhodes Moorhouse 1928 -
Ammatti lakitieteen kandidaatti

Eino Oskari Pekkala (29. marraskuuta 1887 Seinäjoki30. syyskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko. Pekkala toimi kansanedustajana Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden (1927–1930) sekä Suomen kansan demokraattisen liiton (1945–1948) eduskuntaryhmissä. Hän toimi myös opetus- (1945–1946) ja oikeusministerinä (1946–1948)[1] sekä Työväen urheiluliiton (1919–1927) puheenjohtajana.

Eino Pekkala valmistui ylioppilaaksi 1906 Tampereella, ja kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän toimi 1910–1911 Tampereen työväenopiston johtajana ja sitten historianopettajana Hämeenlinnassa vuoteen 1916. Hän jatkoi sen jälkeen oikeustieteiden opintoja yliopistossa ja suoritti tutkinnon 1918 toimien sen jälkeen asianajajana. Eino Pekkala oli naimisissa virolaisen Hella Wuolijoen siskon Salme Murrikin kanssa vuosina 1913–1924. Sen jälkeen Eino Pekkala avioitui englantilaisen Mary Moorhousen kanssa.[1][2]

Pekkala aloitti poliittisen toimintansa Suomen sosialidemokraattisen puolueen riveissä, mutta sisällissodan jälkeen hän oli yksi niistä, jotka vähemmistöön jäätyään irtautuivat ja perustivat Suomen sosialistisen työväenpuolueen. SSTP:n johtajiin lukeutunut Pekkala pidätettiin jo perustavassa kokouksessa ja hänet asetettiin syytteeseen.[3] Pekkala valittiin ensi kertaa eduskuntaan vaaleissa 1927 Uudenmaan läänin vaalipiiristä Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaaliliitosta. Hän uusi paikkansa 1929, mutta 1930 Pekkala vangittiin yhdessä muiden ryhmänsä edustajien kanssa.[1] Tätä ennen Lapuan liike sieppasi kansanedustajan Säätytalosta perustuslakivaliokunnan kokouksesta. Pekkala oli 1930-luvun vaihteessa yksi SKP:n toimintaa työväenliikkeessä kritisoineen Suomen työväen vasemmistoryhmän tunnetuimmista poliitikoista. Hän toimi vasemmistoryhmän keskustoimikunnan puheenjohtajana[4].

Sotien jälkeen Pekkala liittyi SKDL:ään ja hänet valittiin liiton listoilta eduskuntaan. Arvostettu Pekkala nostettiin myös ministeriksi Paasikiven III hallitukseen ja tätä seuranneeseen veljensä Mauno Pekkalan johtamaan hallitukseen. Pekkala kuului monien muiden SKDL:n sosialistien tavoin vuonna 1946 perustettuun Sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen. Vuosina 1945–1946 Pekkala oli yksi eduskunnan sotasyyllisyysoikeuteen valitsemista jäsenistä.[5]

Eino Pekkala oli nuoruudessaan menestynyt yleisurheilija. Ensimmäisissä yleisurheilun Suomen-mestaruuskisoissa vuonna 1907 hän oli mitaleilla kahdeksassa lajissa. Yksilölajien yhteydessä käydyssä kymmenen lajin urheilukuninkuuskilpailussa (kymmenottelu) hän voitti kultaa. Urheilukuninkuuskilpailun hän voitti myös vuosina 1909 ja 1910. 110 metrin aitajuoksussa hän voitti kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Yhteensä hän voitti vuosien 1907–1911 aikana Kalevan kisoista 16 mitalia.[6] Urheilu-urallaan hän edusti Tampereen Pyrintöä. Vuonna 1917 Pekkala liittyi mukaan Helsingin Jyryn toimintaan. Vuoden 1918 tapahtumien seurauksena muun muassa Jyry erotettiin SVUL:stä ja erotetut seurat perustivat oman keskusjärjestönsä Työväen Urheiluliiton (TUL), jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi hänet valittiin. Puheenjohtajuus kesti vuoteen 1927.

Urheiluansioistaan Eino Pekkala sai vuonna 1949 Urheilun suuren ansioristin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eino Pekkala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Tuomioja, Erkki: Häivähdys punaista - Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. Tammi, 2007. ISBN 951-31-3693-0. s. 78–81, 159.
  3. Ilkka Hakalehto: SKP ja sen vaikutus poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen 1918–1928 (WSOY 1966), s. 160.
  4. Jorma Virtanen: Suomen ammattijärjestö poliittisen työväenliikkeen eri suuntausten toimintakenttänä 1928–1930, s. 24. Sarja F: 1. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1983. ISBN 951-642-307-8 / ISSN 0359-0593.
  5. Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla: sotasyyllisyyasian vaiheet 1944–1949, s. 137. Helsinki: Otava, 1956.
  6. Hannus, Matti; Laitinen, Esa; & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat Kalevan malja - Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia. Suomen Urheiluliitto: Gummerus, 2002. ISBN 951-96491-5-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Johan Helo
Suomen opetusministeri
19451946
Seuraaja:
Eino Kilpi
Edeltäjä:
Urho Kekkonen
Suomen oikeusministeri
19461948
Seuraaja:
Tauno Suontausta