Karjalassa työläisperheeseen syntynyt Ville Pessi liittyi mukaan poliittiseen toimintaan jo varhain. Hän syntyi aviottomana lapsena Marja (Annamarja) Sipintytär Pessille (s. 1882) Järvenpään kylässä Kaukolan pitäjässä Viipurin läänissä. Toimeentulo oli niukkaa, äidin joutuessa yksinään huolehtimaan perheen ylläpidosta. Kansakoulu tuli sentään käydyksi, mutta sitten olikin lähdettävä vakinaiseen ansiotyöhön. Ensin metsätöihin, sittemmin läkkisepän oppiin, sahatyöläiseksi, lämmittäjäksi ja metallityöläiseksi.[2]
Pessi osallistui työväen järjestötoimintaan ensi kerran liittymällä 1919 HiitolanPekonlahden sahalla toimivaan ammattiosastoon. Siitä lähtien aina maanalaiseksi joutumiseensa saakka hän toimi ammatillisessa liikkeessä erilaisissa luottamustehtävissä. Siirryttyään Käkisalmeen hän osallistui Sosialistisen Nuorisoliiton toimintaan. Sen tultua lakkautetuksi hän toimi opintoyhdistyksissä ja niiden keskuselimissä Helsingissä. Samanaikaisesti hän osallistui muidenkin vasemmistojärjestöjen toimintaan sikäli kuin aikaa ja voimia riitti.[2]
Vuodet 1931–1932 Pessi vietti jälleen Neuvostoliitossa työskennellen Moskovassa SKP:n ulkomaantoimistossa yhdessä muun puoluejohdon kanssa. 1931 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Hän jatkoi SKP:n johtotehtävissä Suomessa taas vuonna 1932.[3] 1933 Pessi suoritti Kansainvälisen Lenin-koulun jatkokurssin Moskovassa. Opiskelijana hän käytti salanimeä Valde (tai Gunnar) Hagman.[4]
Vuoden 1935 alussa Pessi jäi kiinni Suomessa. Hän sai Turun hovioikeudessa seitsemän vuoden vankeustuomion. Rangaistusajan päätyttyä 1941 hän oli turvasäilössä Karvian varavankilassa[5], josta hän vapautui vasta välirauhan tultua 1944.[2] Pessi vietti vankeudessa yhteensä kymmenen vuotta.[3] Vankilassa ja turvasäilössä ollessaan hän teki jatkuvasti puoluetyötä. Kommunistien omien julkaisujen mukaan "hän helposti saavutti toveriensa luottamuksen, mutta myös vastustajiensa vihan, joka 1940 kesällä huipentui yritykseen raivata hänet elävien kirjoista".[2]
Jatkosodan päätyttyä 1944 Pessi valittiin laillistetun SKP:n pääsihteeriksi, jossa tehtävässä hän johti puoluetta seuraavat 25 vuotta. Pääsihteerinä Pessi tunnettiin vaatimattomana[3] ja sovittelukykyisenä johtajana, joka esimerkiksi SKP:n puolueriidan aikana yritti pitää puoluetta koossa. Hän myös ajoi Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa jo varhain. Pessi toimi mielellään kulissien takana eikä julistanut mielipiteitään kovaan ääneen.[6] Proletaarinen internationalismi merkitsi Pessille ehdotonta uskollisuutta Neuvostoliiton johtavalle roolille maailman kommunistisessa liikkeessä.
Otto Wille Kuusisen eläessä Pessi välitti arvostetun toverin terveiset suomalaisille,[3] ja suhteet itärajan taakse jatkuivat lämpiminä tämän kuolemaan asti.[6] Pessi muun muassa hoiti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) SKP:lle kanavoimaa rahallista tukea vielä pääsihteeriuran loputtuakin. Pessi oli myös Otto Wille Kuusisen säätiön puheenjohtaja.
Pessiä pidettiin luotettavana puolueen työntekijänä. Hän oli luonteeltaan tasainen ja rakentava. Johtaviin asemiin soveltumisen esti hänen epäitsenäisyytensä ja päättämättömyytensä.[7]
Kommunistipoliitikko Ville Pessin hauta Suomen kommunistisen puolueen johtohenkilöiden yhteishaudassa Malmin hautausmaalla
Pessin puoliso Sonja Lagerstam teki itsemurhan karkotuksessa Kazakstanissa.[9] Pessi avioitui 1945 Vera Sundvallin kanssa. Pessi on haudattu SKP:n johdon yhteishautaan Malmin hautausmaalle.
.jpg)
.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Pessi Wikimedia Commonsissa
