SKP:n hajaannuksen jälkeen Rosnell kuului vähemmistökommunisteihin, minkä vuoksi häntä yritettiin jo 1970-luvulla saada pois SKDL:n ehdokaslistoilta.[4] Vuosien 1972 ja 1975 eduskuntavaaleissa Rosnell sai kuitenkin yli 10 000 ääntä. Vuonna 1972 hän hävisi sosialidemokraattienMargit Eskmanille 350:llä äänellä, mutta oli kolme vuotta myöhemmin vaalipiirinsä ääniharava.[5][6]
Huhtikuussa 1986 Rosnell oli mukana perustamassa Demokraattista Vaihtoehtoa.[7] Kun vähemmistökommunistit erotettiin kesäkuussa SKDL:n eduskuntaryhmästä, siirtyivät he omaan eduskuntaryhmäänsa, jonka johtokolmikon Rosnell muodosti yhdessä Ensio Laineen ja Mikko Kuopan kanssa.[8] Rosnellin oli tarkoitus jättää eduskunta keväällä 1987, mutta puolueen hajottua hän päätti lähteä Devan ehdokkaaksi vielä saman kevään eduskuntavaaleihin.[9] Rosnell sai 2 391 ääntä eikä tullut valituksi.[10] Myöhemmin hän oli mukana SKPy:n ja sen seuraajaksi 1994 perustetun SKP:n toiminnassa 2000-luvulle saakka. Rosnell oli muun muassa SKP:n Satakunnan seudun piirijärjestön taloudenhoitaja kevääseen 2007 asti.lähde?
Vuonna 1996 antamassaan haastattelussa Rosnell piti feminismiä pinnallisena tapana käsitellä naisasiaa. Hänen mukaansa se kätkee alleen todelliset epäkohdat.[11] Hän kertoi ihailevansa Urho Kekkosta, jota äänesti vuoden 1956 presidentinvaalien ratkaisevalla kierroksella.[12]
