Yrjö Enne

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Enne
Kansanedustaja
2.9.1927–2.11.1928. 29.3.1954–12.11.1961
Ryhmä/puolue STPV, SKDL
Vaalipiiri Kuopion läänin läntinen vaalipiiri, Helsingin kaupungin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 30. marraskuuta 1898
Tampere
Kuollut 12. marraskuuta 1961 (62 vuotta)
Helsinki
Puoliso Ellen Eliisa Majanen (1923–1945)
Ruth Karin Matilda Lundin (1945–)
Ammatti insinööri, pääsihteeri

Yrjö Emil Enne (synt. Enbom, 30. marraskuuta 1898 Tampere12. marraskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja poliitikko, joka toimi STPV:n ja SKDL:n kansanedustajana vuosina 1927–1928 ja 1954–1961.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereella syntynyt Enne kävi viisi vuotta lyseota ja opiskeli sen jälkeen Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa vuodesta 1916 lähtien. Sisällissotaan hän osallistui punaisten riveissä, jonka vuoksi Enne sodan jälkeen erotettiin koulusta.[1]

Kielletyn Suomen Kommunistinen Puolueen toiminnassa mukana ollut Enne valittiin Työväen Urheiluliiton (TUL) sihteeriksi vuonna 1923. Hän oli toistuvasti riidoissa sosialidemokraattien hallitseman TUL:n liittotoimikunnan kanssa, eikä Ennettä valittu enää toiselle kolmivuotiskaudelle. Tämän jälkeen hän työskenteli Kuopiossa Savon Työn päätoimittajana, kunnes Enteen tilalle tullut Eero A. Pulli siirtyi toisiin tehtäviin elokuussa 1927 ja hänet valittiin jälleen TUL:n sihteeriksi. Uuden valinnan taustalla oli se, että hän oli noussut eduskuntaan Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen edustajana vuoden 1927 vaaleissa. Joulukuussa Enne herätti valtakunnallista huomiota väittämällä Neuvostoliiton hyväksi vakoilusta epäiltyä Jalmari Rasia syyttömäksi. Muun muassa Suomen Sosialidemokraatti vaati hänen pidättämistään.[1]

Huhtikuussa 1928 Enne pidätettiin yhdessä usean muun kommunistin kanssa. Hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen, vaikka Enne vetosi kansanedustajan koskemattomuuteen.[1] Hänen tilalleen eduskuntaan nousi STPV:n Pekka Strengell.[2] Vapautumisensa jälkeen 1931 Enne muutti Neuvostoliittoon, jossa hän toimi opettajana Moskovan Lenin-koulussa salaimellä Hjalmar Ekman. Vuonna 1935 hänet lähetettiin Tukholmaan, missä Enne johti SKP:n toimistoa, kunnes hänet pidätettiin toukokuussa 1937. Enne jouti jäämään Ruotsiin, koska hänelle ei myönnetty viisumia Neuvostoliittoon, eikä poliisi puolestaan halunnut päästää Ennettä Suomeen, koska hän olisi heti joutunut pidätetyksi. Enne teki Ruotsin poliisin kanssa sopimuksen poliittisen toimin lopettamisesta ja jatkoi kesken jääneitä tekniikan opintojaan. Insinööriksi hän valmistui 1943. Suomen Valtiollinen Poliisi yritti yritti värvätä Enteen tiedottajaksi, mutta hän ei kuitenkaan suostunut.[1]

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Enne palasi Suomeen. Hän lähti mukaan SKDL:n toimintaan ja valittiin puolueen järjestö- ja pääsihteeriksi sekä toiminnanjohtajaksi. Vuonna 1945 Enteestä tuli SKP:n urheilujaoston puheenjohtaja sekä TUL:n varapuheenjohtaja.[1] Lontoon olympialaisiin 1948 hänet valittiin Suomen joukkueen varajohtajaksi, mutta Enne joutui jäämään pois kisoista, koska hänelle ei kommunistisen toiminnan vuoksi myönnetty viisumia Isoon-Britanniaan.[3] Helmikuussa 1951 Enne teki kantelun TUL:n kirjanpidon epäselvyyksistä ja väärinkäytöksistä, mutta TUL:n liittotoimikunta osoitti hänen syytöksensä vääriksi. Tämä jälkeen Enne joutui eroamaan, kun edes SKDL:n edustajat eivät eää tukeneet häntä liittotoimikunnassa. Vuotta myöhemmi hänet kuitenkin valittiin SKDL:n toiminnanjohtajaksi ja eduskuntaan Enne nousi jälleen vuoden 1954 vaaleissa. Presidentin valitsijamiehenä Enne toimi vuosien 1950 ja 1956 vaaleissa. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuusto jäsen.[1]

Yrjö Enne kuoli marraskuussa 1961 kesken edustajankautensa, jonka jälkeen hänen tilalleen eduskuntaan nousi SKDL:n Hellä Meltti.[2] Enne on haudattu Malmin hautausmaalle SKP:n johtohenkilöiden yhteishautaan.lähde?

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työpaikkaurheilu, 1947.
  • Kansallistamisen edellytykset Suomessa, 1948.
  • Folket i storkapitalets skruvstöd, 1955.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hanski, Jari: Enne, Yrjö Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 7.12.2016.
  2. a b Yrjö Enne Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.7.2007.
  3. Reino Kangasmäen haastattelu TUL-paini. Viitattu 5.6.2012.