Mauno Tamminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mauno Johannes Tamminen (14. elokuuta 1920 Turku[1]15. helmikuuta 1977 Helsinki[2][3]) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton pääsihteerinä vuosina 1962–1964 ja Yleisradion apulaisjohtajana vuosina 1965–1977. Tamminen kuului myös Suomen Kommunistisen Puolueen keskuskomiteaan vuosina 1960–1969.

Tamminen kävi vuonna 1940 kauppakoulun.[1] Hän taisteli jatkosodassa sen alkuvaiheessa, mutta hän karkasi rintamalta tammikuussa 1942. Rauhan tultua Tamminen ryhtyi opiskelemaan suorittaen aluksi Sirola-opiston. Hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 1950 ja pääsi tämän jälkeen opiskelemaan oikeustiedettä SKP:n stipendillä. Valmistuttuaan yliopistosta lainopin kandidaatiksi vuonna 1956 Tamminen siirtyi Moskovaan puoluekouluun.[4]

Opintojensa ohella Tamminen työskenteli SKDL:n kunnallissihteerinä vuosina 1950–1957.[3] Hän myös opetti Sirolassa kirjanpitoa. Moskovasta paluun jälkeen Tammisesta tehtiin SKDL:n toiminnanjohtaja vuosiksi 1958–1961 ja myöhemmin pääsihteeri. Tamminen kuului myös Rakennusliiton hallitukseen vuodesta 1959 ja hän toimi Sukeltajaliiton sihteerinä vuodesta 1960.[4]

SKDL:n johdossa Tamminen ajoi 1960-luvun alussa linjaa, joka korosti voimakkaasti vasemmiston yhteistoiminnan tarvetta. Hän tahtoi yhdistää työväenpuolueiden voimat hallitusyhteistyön merkeissä. Vuonna 1964 hänet päätettiin kuitenkin siirtää syrjään puoluetehtävistä ja hänet lähetettiin Yleisradion palvelukseen.[4] Hän toimi vuosina 1965–1975 Yleisradion talousasiain apulaisjohtajana ja siirtyi vuoden 1976 alusta talousjohtajaksi[3] sosiaalidemokraatti Aarne Paanasen jäätyä eläkkeelle.[5] Yleisradion vuosinaan Tamminen alkoholisoitui ja hän kuoli ennenaikaisesti.[4] Hänen seuraajakseen tuli SKDL:n Aimo Haapanen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka kukin on 1974, s. 950–951. Otava, Helsinki 1974.
  2. Kuka kukin on 1978, s. 1155 Runeberg.org.
  3. a b c Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 17.2.1977, HS Aikakone. Viitattu 13.4.2018.
  4. a b c d Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai änestyslippu (Edita 1999), s. 169–170, 399.
  5. a b Riitta Anttikoski: Lopullisesti valjastettu Yle (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 6.1.1985, s. 32, HS Aikakone. Viitattu 13.4.2018.